maanantai 22. elokuuta 2016

Se aika vuodesta, taas...

Ainakin koululaisperheitä koskettaen meinaten. Ne tulee, ne hivuttautuu salakavalasti koteihin joko tietokoneen kautta, tai pienten lippuslappusten muodossa; niiltä ei pääse pakoon vaikka osan varmaan mieli tekisikin. Vanhempainillat.


Syksyn alettua on alkanut aika monella joku uusikin vaihe kouluelämässä, on aloitettu yläkoulu, esikoulu, peruskoulu, jokuvaankoulu. Sitä myöten nämä oppilaitokset järjestävät myös tieodotus- ja tutustumisiltoja koululaisten kotiväille, näitä vanhempainilloiksi kutsuttuja tilaisuuksia, joissa kaiken yleismaailmallisen ympäripyöreyden(kin) lisäksi yleensä käydään läpi myös jotain sellaista mitä ei mistään muualta saa: vertai(ste)lua.

Uusien oppilaiden vanhemmat näkevät muiden oppilaiden vanhempia, vanhat sipisevät keskenään "mitesteilläonkoululähtenytkäyntiin" supinoitaan ja katsastelevat uusia naamoja sillä silmällä, että jaa noi taitaakin olla sen uuden oppilaan vanhemmat.

Tottakai siinä on myös se informatiivinen osuus sen koulun puolesta kaikin puolin esillä ja estradilla nähdään myös lasten (kenties uusi) opettaja ja samoin opettaja näkee naamasta naamaan oppilaidensa kotijoukot (joka on varmasti vähintään yhtä mielenkiintoista kuin meidän nähdä hänet). Mutta on siinä paljon muutakin. Katsotaan niska kierteellä raijan uutta miestä (onkos se sitä nuorempi??) ja veeran jättisuurta vauvamahaa (tuleekohan niille kaksoset, tai kai se olis jo siittä sanonu, mutta onpahan iso!). Ja kososilta näytti tulevan vaan isä, kun sehän jäi työttömäks ja emäntä tais mennä vuorotöihin.

Sellaista, vanhanaikaista "naamakirjaa" siellä päivitetään, eikä siinä ole mitään pahaa tai huonoa mielestäni. Ihminen kun on utelias luonnoltaan, niin siinäpä kun lähtee pahvimuki kädessä juttelemaan sen viereisen pullasiivun napsaisijan kanssa niitänäitä, niin moni asia saattaa saada ihan eri ulottuvuudet koululaisten elämässä. On niin hienoa, kun tietää lastensa kavereiden ja luokkatovereiden vanhempia, edes vähän. Monesti niitä lapsia kun saattaa nähdä paljon enemmän, mutta kun on edes kerran väläyttänyt verkkokalvoilleen myös niiden vanhempien kasvot, niin yhteydenotot puolin ja toisin on astetta helpompia. Myös mahdollisten ongelmien selvittely on helpompaa, kun muistaa että tuon kanssa meillä oli sama huumorin vire silloin, minäpä soitan niin asiat selviää kyllä. Kuin että miettis jostakin asiasta pelkkien lasten sanomisten perusteella jotakin, vetäis päätelmiä ilman että oikeasti selvittää jutun juurta jaksain.

Ja hei, onhan se vanhempainilta se paikkakin, missä kuulemma katsotaan kellä on se kaikkein kääkkäisin äiti tai iskä, nähtävästi! Meinaan muistan jo aika monelta vuodelta ihmisten tokaisut (omaansa tai varsinkin allekirjoittaneen) lapsensaamisiin milloin missäkin iässä, että "lapsi parka häpee vanhaa äitiänsä siellä nuorten ja virkeitten joukossa". Jotkut ei sano tietenkään tätä aivan suoraan, vaikka  tarkoittavatkin enemmänkin kuin suoraan, vaan asia puetaan hienompaan lauserakenteeseen kysymällä "minkäs ikäinen sää ootkaan kun sun nuorimmaises pääsee ripille?". Mitä ihmettä??

Tässä tuoreena äitinä esikoisen kanssa
 

Kieltämättä välillä tuntuu tosi pahalta, kun joku alkaa tahkoamaan minun omaa ikääni siinä muodossa ikään kuin lapseni jotenkin tulisi automaattisesti kärsimään siitä. En ihan ymmärrä tätä asennetta sinänsä, sillä yllättävän monet nuoremmat äidithän hoidattavat lapsensa vallan omilla vanhemmillaan, luultavasti siis hyvinkin meikäläisen ikäisillä ihmisillä (ainakin siinä vaiheessa kun nuorimmainen on ripillepääsyiässä). Joka tekee kuitenkin ihmisten silmissä siitä ihan mahdollista ja hedelmällistä yhteistyötä, arvokasta elämänkokemuksen jakoa ja kiireetöntä yhdessäolon aikaa heidän kanssaan, mutta jos sen saman antaakin senikäinen äiti, niin ihan hirveä häpeä ja paljosta jää lapsiparka paitsi.


Omalta osaltani koitan ainakin olla, iästä riippumatta, paras mahdollinen vanhempi lapsilleni. Niin kuin toivon mukaan jokainen. Ymmärränkin, että ikäkommentteihin vaikuttaa sanojan omat tuntemukset itsestään, kenties heillä on saamaton ja kyllästynyt olotila vanhemmuuteensa, eivätkä ehkä osaisi kuvitella itseään enää kymmenen vuoden päästä samoissa vanhempainilloissa istuskelemassa. Minä sensijaan olen jotenkin varmaan aivan kieroon kasvanut, koska mielestäni vanhempainillat ovat vain parantuneet vuosi vuodelta! Jotenkin aivan mahtavaa kuulla koulun kehityksestä, opettajien ideoista, katsoa kuinka omien kouluaikojen kylmänpaljaat seinät on täytetty iloisilla seinämaalauksilla ja oppilaiden taiteilla. Voihan olla, että olen jo senverran höpsähtänytkin hehheh etten vaan ymmärrä toisin, mutta en edes huomaa että meillä olisi edes ikäeroa toisten vanhempien kanssa, siis kun toisethan saattavat olla jopa parikymmentä vuotta nuorempia melkein, kuin minä. Minusta se on vain hienoa, jos edes sitä noteeraan sillä tavalla (nyt kun mietin, niin en edes tiedä ihmisten ikiä, paitsi ne jotka olen tuntenut omasta lapsuudestani asti). Enemmän meitä kaikkia vanhempia yhdistää samanikäiset lapset samoine kiemuroineen, kuin erottaa eri-ikäiset elämät.


Joten tässä minä olen. Aikuisten lasten, kouluikäisten lasten ja vielä pienemmänkin äiti. Olen 56-vuotias kun nuorimmaiseni pääsee ripille, samoin ensimmäinen lapsenlapseni. Eilen, viime viikolla, viime vuosikymmenellä ja nyt, on elämäni paras aika meneillään. En näe mitään syytä etteikö se olisi sitä myös silloin viisikymmentäkuusivuotiaana. Ehkä vähän (jaa vähän!) enemmän elämää luettavissa naamasta, mutta se elämä on ollut silloin paljon naurua, iloa, riemua ja rakkautta!




8 kommenttia:

  1. Ihana sinäkin brutukseni... Nooh eikös ensi synnyttäjien ikä vaan nouse? 30-35 v siihen se 15-16 v lisää. Jooh... Ehkä mä johki vamhempain iltaan meen,ihan just siks ett näkis ne opettajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä:) Täällä ei vaan kovin paljoa "vanhoja" pienten äitejä ole...

      Poista
  2. Olipa mukava kirjoitus. Tosi monesti saa kuulla marinaa vanhempainilloista ja siitä ettei niihin millään viitsi mennä ja ja ja... Mutta tämä oli tämmöinen ihana :)

    Ja tämä ikäkysymys... se on kuule muiden korvien välissä. Kulje sinä vaan pää pystyssä :)

    VastaaPoista
  3. Tänä vuonna vanhempainiltoihin mennäänkin eri innolla kun on uusi koulu ja uudet opet :)
    Sinne sitten niska kenossa stalkkaamaan, että ketäs ne nämäkin ovat! :D
    Onneksi on muutamia tuttuja vanhempiakin mukana..
    Mutta nyt tuntuu aivan erityisen jännältä kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin kyllä jännää, mulla on niin tylsä tilanne, että olen itsekin käynyt samaa koulua kun lapseni..... hiii! Ei mitään nostalgiaa ilmoilla siis ehei.... tsemppiä sinne! Uusi on aina sinälläänkin jännä, kunnes pääsee paikkojen ja ihmisten kans sinuiks! Kyllä se siitä!

      Poista