keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Voi pientä rönttöstä blogiparkaani!

Tiedän, en saisi hylätä sinua, mutta toisaalta loma toisistamme on varmaan tehnyt molemmille hyvää? Tässä kuitenkin runsaanlaisesti kuvia ja kovasti terveisiä täältä maalinhajun keskeltä. Juu kyllä, hei vaan, taas meillä remontoidaan...
 
Ensin vähän kuvia kotirannasta, jossa on vietetty ilta jos toinenkin.
 




Jossain välissä käytiin Yli-Kirran talonpoikaismuseossa Punkalaitumella, vähän jokakesäinen käynti jo alkaa olla ja aina yhtä kiva! Siellä oli paljo vanhanaikaista menoa päällänsä ja meidän pojat teki mm. monen metrin köyden!







Sitten tein jotain, mitä en ollut koskaan elämässäni tehnyt: kävin "sotkussa munkilla" eli sotilaskodissa kahvittelemassa ja herkuttelemassa, kun käytiin tuttua siellä tervehtimässä. Paikka oli Niinisalo, joka kuuluu Porin Prikaatiin, ettäs tiedätte...

Sitten tähän mun nuukailuuni, joka on jo sisutustyylini nimikin kohta. Nimittäin kaikki ilmainen, halpa tai ainakin käytetty alkaa näyttään mun silmissäni aina tosi kiinnostavalta ja nyt taas kun on into päällä, niin koitan jostain jotain kehitelläkin. Tässä hylly vaihtoringistä (kolikoilla haettu), purkit omista kaapeista ja nivvaanontaaskomeeta *heeh*.


Sitten, kun viime kesänä tuli esiteltyä toi kuvassakin näkyvä kirkonpenkki, joka kursittiin kokoon ja maalattiin - niin nyt on sitten aika tehdä jotain sen edessä keikkuvalle pöydälle. Paitsi ettei muuten keiku! On ihan sikahyvä pöytä, vaikka värinä olikin vähän kasarityyppinen ja sekin pinta kokenut muutamat tanakat lusikaniskut pikkuruokailijoiden käsistä tässä vuosien varrella! En todellakaan halunnut luopua tästä ja onneks en - vaikka maalausurakka tuntui etukäteen mahdottomalta. Mistään en mitään tiedä, mutta jokapaikasta saa kuulla kuinka maalit ei tartu mihinkään jossei tee alustatöitä melkein taikoja ja se on aina se vaivalloisin osa johon mun intoni lopahtaa ennen varsinaista alkamistakaan. Nytkin oli joku lakkamikäliepinta tuossa ja sekin siis kärsinyt. Otin vähän mun pläkänddekkerillä eli hiomasysteemilaitteella siitä pinnasta (jotain valkoista ja kevyempää kuin jauho leijaili kilo mun hihansuusta sisään, kätevää, varsinkin kun paita oli musta) ja sitten pyyhin maalarinpesulla, joka oli siis jotain litkua pullossa. Sitten vaan maalasin. Hyvä tuli!



Ja sitten ihan muutenvaankuva täältä talon peräkamarista kohti toista päätä. Tuolitkin kivasti tossa kulkutiellä, kun sitä maalaamista varten niitä siirtelin. Peräkamari on nimensä mukaisesti meidän huushollin perimmäinen tila, vanha terassi umpioitettu ja siitä tehdään aikunkiva kämppä, tässä pikkuhiljaa *viheltelee*. No hei, kun ei olla hätäsiä tähänkään asti oltu, niin ei kai sitä yhtäkkiä siihen aletakaan?!


Sitten tosielämän outojuttu, hah haa. Tiedättehän, kuinka ihmiset kertovat näkevänsä kasvojen kuvia milloin missäkin, vuorenrinteissä tai pyykkikasoissa? No mullepa ilmestyi keskellä keskiviikkopäivää naama paistinpannulle!



Että kivaa loppuviikkoa vaan, sekä blogille että lukijoille. Koitan kävästä täällä vähän useemmin, jos ja kun en jotain pätevää selitystä keksi siihen tilalle. Moooi!

4 kommenttia:

  1. Ihana sinä,ystävä sieltä kaukaa. Arvaas onko ollu ikävä?Joo,mäki alan oppia bloggaamisen kännykällä. Tietokoneeseen päivitty itsekseen windows 10 ja mä oon joutunu/ joudun opettelemaan sen käytön uudelleen.huoh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Suvi Rakas <3 Mä niin inhoan sitä windowsia, vanha kone jumittui siitä vallan ja uusikin on ihan hoopo :/ joten tiedän tunteen! Ihana kuulla susta!

      Poista
  2. Siis ihan törkeen hieno toi pöytä, vautsivau! :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja voin kertoa, että jos mä pystyin siihen, niin kuka vaan pystyy :D Ja kyllähän mä tässäkin prosessissa sain itseni liimattua sanomalehteen kiinni, jäin hiuksistani pöydän alla oleviin ruuveihin kiinni jne jne. ;) Mulle kun aina sattuu ja tapahtuu!

      Poista