lauantai 16. heinäkuuta 2016

Opas jonkun lainaamiseen joltakin

1. Ennen kuin edes kysyt minkään lainaamista, niin vietä hetki itsesi kanssa tuumaten miksi ylipäätään jollakin toisella on jotakin mitä sinulla ei ole, mutta mitä kuitenkin tunnut tarvitsevan, jopa hyvin useasti?

2. Kun kysyt sitten kuitenkin lainaamista, niin muista että sinulle voidaan sanoa ei ihan vaan en vuoksi että sinulle voidaan sanoa ei. Toinen ihminen ei ole sinulle perusteluvelvollinen omasta omaisuudestaan tai sen käyttämisestään millään tavoin.

3. Lainaaminenhan tarkoittaa (yleensä) sitä, että jotakin otetaan (luvalla) omaan käyttöön ja palautetaan sitten takaisin, kun käyttäminen on päättynyt. Varmaan ymmärrät jo hyvissä ajoin lainaa pyytäessäsi kertoa tarkat päivämäärät /suurinpiirtein kellonajat milloin olisit lainaamasi asian tarpeessa ja siten taas palauttamassa. Toisillakin ihmisillä on elämä ja lupa ja oikeus olla omine tarvikkeineen miten haluaa ja milloin haluaa, joten jos sinä oletkin lomalla ja huithapeli ja hälläväliäsennniinpäivänpäälle -ihminen, niin et voi olettaa kaikkien muiden elävän samassa tynnyrissä kanssasi. Sinulle lauantai tai sunnuntai saattaa olla melkein sama asia, mutta jollekin toiselle se on koko kesän suunnitelman avain.

4. Koska sinä olet se lainaaja, sen jonkin tarpeessa jonka eteen toinen on esimerkiksi maksanut rahaa ja tehnyt töitä elämässään saadakseen sen itselleen omien tarpeidensa käyttöön ja jota sinä olet nyt ilman ponnisteluja tai korvausta haluamassa omaan käyttöösi (yhä uudelleen), niin sinun tehtäväsi on hoitaa kaikki sitä koskevat asiat ja varmistukset. Jos et ole sopinut tarkkaa päivää lainallesi esimerkiksi, niin silloin et ole sopinut mitään. Ei ole kenenkään muun kuin lainaajan vastuulla ottaa etukäteen selvää kaikki mahdollinen ja tiedottaa niistä sitten ajoissa myös lainaajaa. Jos esimerkiksi "joskus heinäkuussa" on mielestäsi sopivan tarkka aikamääre vaikkapa auton lainaukselle, niin voit olla melko varma siitä että joskus heinäkuussa ihmisillä saattaa olla muutakin tekemistä kuin odotella minähän helkkarin päivänä saavut paikalle *hooh*.

5. Jos olet nyt kuitenkin toiminut yllämainitun tökerösti jopa ehkä toistuvasti, mutta et silti ymmärrä käytöksessäsi mitään ihmeellistä, niin sovitaanko niin, ettet tulle ainakaan minulta mitään lainaamaan *virn*. Koska kaikillehan nämä asiat ei ole millään tavoin itsestään selviä, joten varmasti sielunveljiä löytyy tämänkin aiheen ympärille. "Maalaisjärki on kuin deodorantti, ne jotka sitä eniten tarvitsisivat, käyttävät sitä vähiten."

(6. Oletkin varmaan jo sen verran kuitenkin varmistanut, että et ole niitä ihmisiä, jotka ottavat tiettyihin ihmisiin ympärillään yhteyttä vain silloin kun pyytävät heiltä jotakin? - Ei, edes sinä et voi olla niin tökerö, ethän. )

Ja kaiken tämän jälkeen, kun ehkä olet vähän hämmästyksissäsi ja jopa suutuksissasi (vaikka ainoa tunnetila missä sinun pitäisi olla on häpeä) minulla on sinulle kuitenkin yksi vinkki, joka ratkaisee kaikki ongelmasi mitä sinulla ikinä onkaan minkäkin lainaamisen suhteen: hanki sellainen tarvike ihan itsellesi! Hirveän kätevää kuule, believe me, kun saa ihan itse päättää esimerkiksi auton kohdalla, että milloin ajelee ja minnekin ja milloin taas ei. Mieti! How cool is that! Paitsi silloin täytyy tietysti varoa tilannetta, että tulee kohdanneeksi Lainaajan. Mutta ainahan voit näyttää sille tämän postauksen, eiks je?

Piis and laav!

6 kommenttia:

  1. Lainaussääntöihin pitää myös ehdottomasti lisätä, että lainattava tavara tulee palauttaa takaisin vähintäänkin samassa kunnossa kuin se lainaan lähtiessään oli. Kuulostaa idioottimaiselta tolkuttaa tätä aikuisille ihmisille, mutta näitä "Niin, tää meni vähän rikki"- tyyppejä on paljonkin. Lainasin kerran tutulle yksiä rattaita, ja sovittiin että ne saa olla lainassa vaikka parikin viikkoa ja että ilmoittelen sitten jos itse tarvin niitä. No, muutaman viikon kuluttua rupesin soittelemaan että tarvitsisin rattaita ja olisko se ok, jos minä vaikka tulisin hakemaan niitä. Lainaaja kuulosti puhelimessa jotenkin kummalliselta ja jotenkin tuntui niin kuin olisi kierrellyt ja kaarrellut, ettei vielä halua palauttaa rattaita. En kuitenkaan ymmärtänyt miksi, koska asia ei tullut puhelimessa esille. Saavuin sitten paikalle ja kappas. Tapasin pari ala-asteen loppupuolella olevaa tyttöä istumassa ko. rattaista. Kohottelin lainaajalle kulmiani, ja tämä totesi että niin... nuo tytöt on istuneet näissä, joten tässä on yks osa tämmöinen vähän löysä. Että ei nää nyt rikki oo, mutta... Purin hammasta yhteen ja sanoin, että kaipa me selvitään. Kotona huomasin, että se "ei nää nyt rikki oo" olikin sellainen vika, ettei niissä taaperoa enää voinut istuttaa. Mä en nyt osaa selittää, mutta ne rattaat (sateenvarjomalliset) eivät enää pysyneet läjässä. Teki mieli vaatia maksua mutta ajattelin, että olkoon tämän kerran mutta enää en noille lainaa mitään.

    Kului viikko aikaa, ja samasta paikasta soitettiin josko haluaisin lainata taaperon turvaistuinta heidän taaperolleen. Arvaapa lainasinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, no todellakin! Huh! Jotenkin sitä ei vaan voi ymmärtää, että jotkut ei vaan ymmärrä. Kääk!

      Poista
  2. Tänks! Saatto olla vähän pinnalla täällä just ;)

    VastaaPoista