perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mikä kumma siinä on

-Kun et komppaa ajatusta siitä, että "voi kunpa koulut alkais jo kun tätä lomaa lasten kans ei kestä", niin oot vaan itseäs korostava mukatäydellinenmutsi, vaikka vaan ihan rehellisesti rakastat sitä olotilaa kun kaikki lapset on kotona. (tai kaikki ja kaikki, mutta ne jotka vielä asuu täällä )

-Jos (äitinä) tykkäät laittaa ruokaa ja tunnustat sen ääneen, niin et ole mikään tiedostava nainen, mutta jos tykkäät rassata auton konepellin alla, niin johan on huippumimmi. Onko se aina muka niin, että kun teet valtavirrasta poikkeavasti niin oot jotenkin parempi, älykkäämpi ja arvokkaampikin? (olit sitten mies tai nainen)

-Kun naiset jotka eniten kitisevät oman (tuottavan) ajan ja perheensä tasa-arvoisen lastenhoidon perään, ovat niitä jotka haluavat että sitä vanhemmuutta kuitenkin tehdään vain heidän tavallaan? Ei käykään, että lapsi saa kulkea pelkässä vaipassa pihalla isän hoidossa tai että ruuaksi oli nyt tänään kylmiä nakkeja ja pillimehut päälle.

-Kun järjestänsä joka ikinen joka kritisoi jonkun toisen perhe/elämän/parisuhdetilannetta silloin kun se sillä jollain toisella on jollain tavalla "rohkea" esimerkiksi puolison valinnan suhteen, onkin kahdenkymmenen vuoden päästä itse katkeroitunut, yksinäinen, voivotteleva ja avoimesti surullinen, kun oma elämä on hukkunut/kadonnut jonnekin ja esimerkiksi sillä rohkean siirron tehneellä on edelleen menossa onnelliset päivät monimuotoisen ja omannäköisen elämänsä keskellä.

-Kun joillakin ihmisillä on tapana sanoa asioita kuin olisi oikeutettu latomaan mitä tahansa. "Olishan tää hieno piha jos vaan joku viittis hoitaa" on jonkun mielestä ihan ookoo lausahdus tultuaan pihapiiriä katselemaan (korjaus: tultuaan vielä ilmaista apua pyytämään).

-Kun jotkut kysyvät osaamatta odottaa muunlaista kuin myöntävää vastausta. "Ei" onkin ihan hirveä loukkaus jotakin siipeilijää kohtaan yhtäkkiä.

-Kun negaation kautta puhuminen on ihmisten mielestä hienompaa kuin suoraan asiasta sanominen. "Tykkään niin mun uusista verhoista" ei ole ollenkaan niin toivottava lause, kuin "Ei nää nyt mitkään hienot ole, mutta laitoinpa parempien puutteessa".

-Kun jotkut ihmiset kuvittelevat oman ajatustapansa olevan kaikkien muidenkin lähestymistapa aivan kaikkeen. Jos itse ajattelee aina kaikkein ilkeintä kaikesta, niin automaattisesti muidenkin tekemät ovat sitä. Jos puheluun ja viesteihin ei tunnissa tule vastausta, niin niin on itteensä täynnä oleva! Ei voi esimerkiksi olla saunassa, uimassa, lenkillä, puhelin latauksessa, puhelin laukun pohjalla.

-Kun jos ihminen ei automaattisesti valita kaikesta, niin ei voi mitään huolen häivää semmosella ollakaan. Alati kitisevä ihminen on aina kipeämpi, köyhempi, huonotuurisempi, elämän murjomampi.

-Kun jotkut asiat eivät ole mielipideasioita, mutta niistä tehdään sellaisia. Pallo on pyöreä ja se on pyöreä, vaikka joku toinen sanoisi että "niin siis se on sun mielipiteesi siitä". Sama juttu esimerkiksi huonojen äitien kanssa.

-Kun jotkut ihmiset sanovat yhteiseksi sopimukseksi asiaa jonka he ilmoittavat, eivätkä paljoa kysele. Sitten kun asia ei menekään "sovitusti" niin ollaan ihan käärmeissään, että mikä juttu tää nyt on.

Perjantaita!



4 kommenttia:

  1. Perjantaita sinnekin! :D lomalomaloma *viheltelis jos osais*

    VastaaPoista
  2. Minä (yllättäen) pidin tästä postauksesta. Ihan täyttä asiaa, ei kai tähän edes voi lisätä mitään.

    Yhtymäkohtia omiin ajatuksiinkin löytyy kiitettävästi. Minäkin kuulun heihin, jotka ei todellakaan toivo loman jo loppuvan vaan nauttii siitä ajasta, kun lapset nyt on kotona ja itselläkin siihen on mahdollisuus.

    Minä en myöskään pyri olemaan mitenkään tiedostava tai tekemään jotenkin erilaisia valintoja. Tykkään toimia niin kuin itselle ja perheelle hyvä on ja säilyttää myös siinä sivussa kaikkien hyvinvoinnin. Väkisin vääntämisestä en tykkää.

    Ja tuo miesten kritisointi. Tosi monesti törmää siihen kauhisteluun, kuinka lapsi menee isän hoivissa ihan pilalle. Vaatteet on valittu väärin ja isä tekee kaiken muunkin väärin... Siis hyvänen aika, vaatevalinnatko sen lapsen pilaavat vai onko ehkä niin, että isän itsetunto ja siten halu hoitaa lasta kärsivät? En minä ainakaan haluaisi tehdä asiaa X, jos toinen koko ajan kritisoisi ja kirjoittelisi vielä aiheesta parjaavia postauksia julkisesti netissä. Yhteiset pelisäännöt on hyvä olla, mutta kaikkea ei ole pakko tehdä niin kuin toinen tekee. Ei välttämättä ole yhtä hyvää tapaa tehdä asioita.

    Ja tuo pallon pyöreys. Niinpä. Ja sitten keskustelu meneekin käsittämättömäksi jankutukseksi, joka ehkä lähinnä ärsyttää, koska pallonkin kohdalla kysymys on lähinnä itsestäänselvyydestä eikä näkökulmasta eikä siihen tarvitse sen kummemmin perehtyä. Millään tasolla.

    <3 Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Toi eka kohta -> Onko vähän rasittavaa, kun ei saa olla niinku tyytyväinen elämäänsä. Ja sitte taas toisaalta, ei sais valittaakaan mistään. Aina jollain on jotain sanottavaa. Hö! Toisille on niin vaikiaa. Onneksi meille ei :D :D
    Hyvä postaus!

    VastaaPoista