sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Jos vähän kotia laittais (eli kuinka paljon voi saada asiaa lattiasta)

Tiedättekö mikä on sopiva resepti onnistuneeseen sunnuntainviettoon, kun liikkeellä on siis neljä vilkasliikkeistä poikaa, haahuilua kaipaava äiti ja remontista untakin näkevä isä. No: silloin ajetaan iso(mmalle) kirkolle eli Tampereelle asti, käveleksitään Hatanpään Arboretumissa kuin ennen vanhaan vaan, katseltiin ruusunkukkia ja ennenkaikkea mun feivorittejä eli puita (!! no daa, kuka ei tykkäis puista?!). Pojat juoksenteli , kuten ne aina pruukaa tehdä kun edessä aukenee lavea väylä mitä mennä, ja me miehen kans ihmeteltiin krimin lehmuksen (nimi luettu kyltistä, hah) "ääntä" eli sen tuhansissa kukkasissa pörrääviä kimalaisia ja muita ihmetyksiä, kuten Idmanin huvilaa, josta piti oikein kuuklettaa että mikäs se siinä. (opittiin sitten jotain suurensuuresta kavalluksestakin, lue tästä jos kiinnostuit).





Siellä se pilkottaa, se Idmanin huvila. Ja mekin vähän pilkotettaan *virn* (kuvat miehen kännykällä otettuja, tärähtäneisyys ei siis johdu kuvattavista :P )


Puistotepastelun - ja asiaankuuluvien jätskinsyöntien ja vessakäyntien - jälkeen ajeltiin Bauhausiin ja lähdettiin valitsemaan vähän lattiaa meidän yhteen monista ikuisuusprojekteistamme eli sinne peräkamariin, jota tässä on väkelletty jo köhköhköhvuosiköhköhköh. Löydettiin helposti haluamamme, kun oltin jo kotona käyty tällainen alustava keskustelu:

Mies: Laitetaanko lankkulattia siihen kamariin, maalataan se sitten?
Minä: Joo laitetaan vaan. Hyvä tehdä nyt kesällä, kun se maali haisee taas turkasesti. Saadaan tuulettaa.
Mies: Niinjuu, jos laitetaankin laminaatti niin säästyttäs siltä maalaamiselta?
Minä: Laitetaan vaan. Vaikka joku harmaa?
Mies: Just aattelin että harmaa!

Ihan odotan tässä, että mikä kivi tippuu jostain päähän, kun näin oltiin samanmielisiä tämän asian suhteen.T ai sitten me vaan ollaan oltu jo niin kauan yhdessä, että tää on nyt tämmöstä sitten loppuelämän! Tai ainakin siihen asti, että tulloo huonomuistisuus ja sitä ei eds muista ukkonsa nimee aamulla kun yhtä matkaa kaffepannulle könyääpi. (sitä ootellessa, hah). Ja siis tosiaan löydettiin helposti sopiva, kärrättiin kyytiin ja Hesburgerin kautta kotitanhuville taas. Siis reissussa meni koko päivä, mutta yhden yhtään kinaa tai vötinää ei kuulunut mistään, kaikki oli tyytyväisiä koko päivän ja kotonakin ollaan nyt ehditty vielä yhtä ja toista tässä puuhastella.

Itse peräkamarista (mua kieltämättä yhtä aikaa naurattaa että kauhistuttaa ajatus siitä, että kuopuksemme on ihan kirjaimellisesti peräkamarin poika sitten niin, että saas kattoo onko hää siellä bunkkaamassa vielä parinkymmenenkin vuoden päästä vielä?) sen verran, että periaatteessa sen lattialla ei ole mitään merkitystä - kuin että ihan hyvä siinäkin on olla sellainen, hehhee - koska koko huone on niin pieni ja peittyy suurimmaksi osaksi sängyistä vielä sekin vähäinen neliömäärä. Ja jos mulla joskus olikin joku visio siitä, että lattiat mun huushoollissa noudattais edes jotain pienen pientä samaan vivahtavaakaan linjaa, niin ne aatokset on jo ajat sitten lennätetty ulos ikkunasta.

Kun siis. Jos ja kun talo on tällainen lääni, mutta rahapussin sisältö ei ole kuten jonkun lääninherran, niin väistämättä kaikenlainen remontointi on aina vähän  (paljon)  sellaista säätämistä. Talossa oli alun perin (kantri-, kyllä se on sana) koivuparketti ja osassa masentavan terranpunaruskeaa kivilaattaa. Laatoista päätiin eroon alakerran keittiöremontissa, kun uusi ja vanha yhdistettiin tummanruskean ja harmaan sekasävyisellä laminaatilla. Silti olohuoneeseen jäi vielä se parketti (ja meidän nykyiseen makkariinkin se jäi) ja eteiseen jäi se kammo kivilaattakin (ja on varmaan siellä ikiajatkin, ei se sieltä lähde ainakaan kulumalla, koska kestävyytensä takia se siellä nököttääkin, mokoma. No ehkä se tulee joskus vielä muotiin?) Yläkerrassa on lattiasirkuksen jäseninä taas se parketti -pärkkele- ja remontin yhteydessä laitettu lankku, valkoiseksi maalattuna. Ja sen tarina on taas sellainen, että kun meillä muuttui rappusten paikka yläkertaan mennessä ja vanha kolo piti laittaa umpeen ja näinollen tarvitsi myös lattian pinnan itselleen, niin eihän sellaista parkettia ollut tietenkään enää. Vaikka mitä olis siihen laittanut, niin erilainen se olisi ollut verrattuna vanhaan, joten yläkerran aula ja kolme makuuhuonetta on valkoisella lankulla, loput parketilla. Että näin.

Jos oikein haluais tästä jotain teemaa kaivella, niin vois ajatella, että yläkerta olis valkoisella lattialla ja alakerta tummalla, mutta - no ehkä joskus (never)!

 


Tämmöstä sisustusta meidän olkkarissa, alkaa jo silmä tottumaan *for god`s sake!*. Hauskaa sunnuntai-iltaa ihan joka ikiselle sinne! Myö täällä ihmetellään hikistä ilmaa, jonka kosteusprosentti on varmaan sama kuin saunan lauteilla just löylynheiton jälkeen...

1 kommentti:

  1. Minäkin muuten tykkään puista. Olen luullut olevani omituinen, mutta näköjään meitä on enemmänkin :)

    Täälläkin ihmetellään kosteaa ilmaa ja inspiroidutaan vielä asuntomessuista. Josko se inspais mua tekemään jotain lattioille ja katolle ja seinille ja ja ja... miesparka.

    VastaaPoista