perjantai 15. heinäkuuta 2016

Aim sori beibet , höpötystä ja kuvatulvaa ei voi estää...


TAAS tää päivitysväli venähti! What the heck is wrong with me?! No mutta, kuten aina, mulla on ihan hyvät syyt, jotka te tosin taidatte jo tietääkin: kiirettähoppua, muutenvaan nautiskelua ja sitten vielä viitsimisenvaikeutta. Ei ihme ettei mitään tursoo näytölle!

Ihan ekana haluan ilman mitään itteriittosuuden häivääkään pyytää, kehottaa tai jopa anoa teitä, että menkää ihmiset sinne mun blogin facebookiin (tuolla blogin etusivun yläreunuksessa lukee Facebook, sieltä se sitten löytyy koska nyt en ala sitä tähän linkittään, koska tää uusi kone ei edelleenkään ole mun best buddy noiden säätöjensä suhteen :/ ) ja seuratkaa sitä, koska siellä jos missä kaikkee tapahtuu ihan melkein reaaliajassa. Sikäli mikäli joku nyt haluaa mun elämästä tietää kaikkee tuikitärkeetä niinku reaaliajassa. (Ihmettelen jos joku muka ei?! Lol!)

Tässä someaallossa ihan kelppeesti mukana seilaavana muuten olen sitä miettinyt, kun aina välillä nätä närisijöitä riittää tästä aiheesta, että miks ihminen laittaa itsestään juttuja ja kuvia ja aina vaan uusia kuvia näytille jonnekin jossa sitten jotkut tuntemattomat (tutuista puhumattakaan) saa niitä katsoa ja kauhistella? Tästä on kuultu närisijöiden kanta, joka on tietenkin se että ihmiset on julkisuushakuisia tyrkkyjä ja narsistisia ittestään numerootekeviä, joilla ei ole oikeeta elämää. Joo. Ja sitten on se toinen (mun, se oikee) kanta, joka taas on, että tää on kuulkaa vaan palvelus kaikelle kansalle. Kyllä! Kattokaas kun ihminen, siis minä esimerkiks, olen sillailla kova kertomaan, kaikkea. Ihan hirveetä kyllä olis olla sitten joku mun oikeenelämäntuttu , joka ei kuitenkaan yhtään haluais niinkun kuunnella mitä mää just tein viime viikolla ruuaks ja mimmosen kassan kohtasin just naapurikylän kaupalla. Ja niin vaan joutuis silti kuunteleen, koska juunou, tuttuus velvottais ja kunei mulla muitakaan kanavia olis purkaa tätä kertomistarvettani. Hiukanko kätevää siis, että nyt kaikki ihmiset saa ihan itse valita, että kiinnostaako niitä mun jutut vai ei ja sitten sen mukaan niinkun edettäs - mää edelleen avautuen ja joku ihminen joko lukien tai sitten ei. Kuulostaa mun mielestä hyvältä diiiltä! Ja mun ei tarvinne edes sanoa sitä vertaistuen vaikutusta, joka tällä munkin blogilla on, niin kuin monen muunkin blogeilla. On sisustusvinkkejä, remontointiohjeita, ruokajuttuja, ajankohtaista ajattelua, muodikkuutta ja huimia stailauksia. Ja sitten tää mun blogi, josta saa vertaistukea esimerkiks elämälleen 44-vuotiaana naisena jolla ei aina mene kuin Strömsössä *virn*.

Elämä on kuitenkin tää meidän ainoa tilaisuus olla omia ittejämme, joten ollaanhan sitten ihan koko matkan edestä! Mä olen ainakin niin nauttinut näistä mun päivistäni taas täällä, kun olen saanut elää ennenkokemattomia, huisin hienoja ja korvaamattomia hetkiä mun omien rakkaiden höpönassukoiden kanssa. En oikein edes tiedä mitä odottaa tulevalta, kun kaikki on jo niin over-the-top! Mutta ihan kutkuttaa ootella mitäs seuraavaks mahtaakaan tapahtua.

Tai siis, kirjaimellisesti seuraavaks mä vedän kuteet niskaani ja lähden ruokakauppaan ja alan sitten väsäämään pari pellillistä pizzaa, kun on perjantaikin ja kaikkea. Ja kun voin niin tehdä!  Maailmalla tapahtuu kauheita asioita ja yhtäläillä Suomessa voi olla juuri nyt jollain tosi kurjaa ja mehän tietenkin heitä sympatiseerataan, mutta ei auteta kyllä yhtään murjottamalla ittekin keskellä ihan hyviä elämiämme. Nautitaan, halataan kunnolla ja nauretaan niin että perä paukkuu! Eiks? ;)

Ja nyt paetkoot ne, jotka ei halua jäädä tulvan vietäväksi, sillä kuvia tuloo yhes pötkös ÄN YY TEE NYT (pahoittelut että kone ei suostunut millään laittamaan kuvia oikeaan järjestykseen, mutta koitetaan pärjätä!)  :

 
Hotellissa
 

Hyvänyön terkut kotiin!
 

 
Suomenlinnassa
 



 
Olin luolassa. Pelotti!
 


Memphis Hesarilla
 

Memphistä edelleen
 

Fazer Cafessa
 

 
 
Esplanadin puistossa
 



 
Ateneumissa
 

Rinnuksilla ei ole uusi muotivillitys, vaan museon pääsylippu
 



 
Hard Rock Cafen original burger ateria
 


 
Kotona! Huomaa rokkikynnet!
 

Hotellin aamiaisella...
 

Kotiin oli tuotu mulle tällainen hieno orkidea!
 





Koska kynnet, niin myös outfit sen mukaan - lähettiin Porin Jazzeille ekaa kertaa ja oli kyllä huumaava kokemus! Ilma oli kuin ihmisen mieli ja tunnelma korkeella, nautittiin J. Karjalaisesta ja Brian Setzerin rokkabillymusiikista niin että tennarit viuhui!!


 

Jazzeilla syötiin fish and chips, jota myi The Merry Monk -niminen pytinki ja oli kyllä niin hyvää että!

 
Tää oli lähteissä otettu kuva Helsingin rautatieasemalta vielä.

Mun rokkinuttura!
 
 
Poikien uintihetkeen tuli tämännäköinen vierailija, aika huisia kun ajattelee!

P.S. I love you.



3 kommenttia: