tiistai 19. heinäkuuta 2016

5 syytä miksi elän unelmaani

1. Minulla on iso "italialainen" perhe. Liikutaan rivakkaan ja puhtaan vielä rivakampaan, kokoonnutaan aina ruuan äärelle ja jaetaan elämän isoja ja pieni asioita toistemme kesken. Olemme omanlaisemme heimo, joka pitää päämajaa täällä joenmutkan talossa. Kun minulla on nämä ihmiset elämässäni, niin minulla on kaikki.











 
 




2. Elän kauniin luonnon keskellä! Rakastan kaupunkikäväisyjä, kaikkea sitä mikä tekee kaupungeista kaupunkeja - mutta maaseudun vihreänsinisessä rauhassa olen kotona eniten. Noin 361 päivää vuodesta menee tästä kaikesta iloiten ja vain niinä muutamana päivänä vuodesta kuralieju ja pimeyden synkkyys ottaa vallan ja saatan harkita jonnekin asvaltoituun ympäristöön lähtemisestä niin kuin asap.
 
 
 

3. Maailmassa on vielä paljon syömätöntä ruokaa ja minä niin odotan sen kohtaamista! Rakastan makuja ja sen mukanaan tuomaa elämystä - ruuasta nauttiminen kun on ihan jokaisen omasta kiinnostuksesta lähtevä ja rahapussista riippumaton - ruisleivän pala ja lasillinen piimää on yksi ihanimpia herkuttelumuistoja, joita olen nautiskellut. Kuvaan paljon ruoka-annoksiani - ihan vaikka voileipiänikin - ja kun se jollekin toiselle on "vain" kuva annoksesta, niin minulle se on se hetki, ne kaikki hetket jotka johtivat siihen ja koko se kokemus. Kenen kanssa olin, minkälainen ilma oli, mitä muut söivät, mitä silloin juteltiin - syöminen on niin paljon minulle ja kokoan muistoihini ihania muistoja näiden hetkien (ja kuvien) kautta.




4. Olen minut itseni kanssa. Oi kuinka helppoa se olisikaan sanoa silloin kun on hyväksyttävän kokoinen/näköinen/oloinen myös muiden silmissä ja korvissa, mutta kun lanteilla keikkuu elämän yltäkylläisyys ja esimerkiksi blogista tippuu lukijoita ovet paukkuen mielipiteitteni ilmaisun vuoksi (tuttavapiiristä puhumattakaan, tosin uusia tulee yhtäläillä tilalle), niin sen sanomisella on minulle itselleni kaikkein eniten painoarvoa. Olen tällainen, enkä muunlainen haluaisi ollakaan, olen niin minä kuin vain voi olla! En ketään muu, en kenenkään muun ajatuksia kantava, kuin omiani. Ahh! Vapauttava tunne!

 
5. Olen saanut kokea paljon asioita joita olen toivonutkin, jotka ovat tehneet minut hyvin onnelliseksi. Asiat eivät ole kuitenkaan tulleet minulle millään tarjottimella ojennettuina (paitsi ruoka, haah hah hah), vaan olen ihan selkeän päämäärätietoisesti napsinut haaveitani yksi toisensa jälkeen töitä niiden eteen tehden ja nauttinut sitten joka ikisestä hetkestä, ihan sielun pohjiani myöten. Nämä toteutuneet unelmani tai tavoitteeni, miten niitä nyt kutsuisikaan, ovat hyvin todennäköisesti jonkun toisen mielessä ja silmissä ja elämässä ihan jokapäiväisiä asioita, joita ei joko haluta (tai osata) pitää unelmina lainkaan, mutta minulle ne ovat sitä syystä ja toisesta. Pienet ja suuret, läheiset ja kaukaiset, ilmaiset ja enemmän rahoitusta vaativat. Näitä on muutaman mainitakseni vaikka, mustikkametsä, Louvre, soutuveneily, rohkea tapetointi, kasvimaa, Suomenlinna, yöpyminen teltassa, konditorian mansikkaleivos, politiikkaan sukeltaminen, kesäaamukahvit, saunominen, konserteissa käyminen, niiden arvostettujen ihmisten tapaaminen joita itsekin pidän mielenkiintoisina, erilaisiin kulttuureihin tutustuminen sekä ihmisten kautta että matkustelemalla itse niiden keskelle. Ja kyllä, luit aivan oikein, joka kerta kun menen saunaan, se on minulle aaah ja oooh. Se vaan on! Ja vaikka olenkin jo saanut kaikkea yllämainittua unelmaa yltäkylläisesti, niin tiedän että maailmassa on loputtomasti lisää kaikkea koettavaa joka vaan odottaa minua kokijaansa! Nautin joka päivä aina joistain asioista niin täysillä, että yksikään eletty päivä täällä ei ole hukkaan heitetty tapahtui sitten mitä tahansa.


 
 
 
 
 
 
 
 
 

Mitä minä tällä haluan teille kertoa? No, vähän itsestäni, vähän siitä, että kun ensin tutustuu itseensä niin voi tehdä elämästään omannäköisensä ja näin ollen myös tyydyttävämmän, sikälimikäli että tuntee että ei olisi siihen jollakin tapaa tyytyväinen. Moni ihminen kokee isoja asioita ilman sen kokemuksen päästämistä ihan sielunjuuriin asti - muistetaan jostain perheen yhteisestä lomamatkasta hikipäissään kiukuttelevat lapset tai hääpäivästä kylmä kaatosade ja ajatellaan miksei tunneta hyvä oloa, miksi toisilla on aina paremmat retket ja juhlat ja onnellisemmat olot. Klisee jo sanoo, että se tunnetila lisääntyy mitä siinä mielensäpäällä leipoo, joten en näe mitään syytä miksei jokainen haluaisi hyvänolon vain lisääntyvän. Suhtautuminen omaan tunnetilaan on ratkaiseva, sitä kun ei pysty muuttamaan kuin omalla päätöksellä.

Nyt pujahdan nauttimaan auringosta kirsikkapuun oksistossa, meidän omat pikku kirsikat on kypsyneet ja maistuvat aivan parhailta! Ja kuten meidän elämään sopii, puuntaimi on kaivettu ryönätontin risukonkätköistä joskus ja mietitty "onk tää nyt joku hieno puu vai mikää tää on" ja isketty kokeeksi vähän parempaan maahan kasvamaan. Ja niin on keväisin kirsikankukkien loisto ja näin kesällä itse kirsikoiden riemu luonamme aina vaan  - ja aina vaan!






6 kommenttia:

  1. Ihana teksti...pysäytti ajattelemaan

    VastaaPoista
  2. Todella hieno ja ajatuksia nostattava kirjoitus. :)
    Etenkin nyt kun itsellä on menossa jonkinlainen määrittelemätön korvienvälikriisi. En ole lähellekään minut itseni kanssa ja periaatepessimistinä sorrun tämän tästä jo valmiiksi negatiiviseen asenteeseen. :/
    Mun ja pikkupätkän Hesa-reissujen "etupenkkipsykiatrille" riittää töitä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja voi, niitä kriisejä kyllä putkahtelee siellä ja täällä... *viheltelee* mutta kaikista niistäkin voi kaivaa sen ehomman elämän kun vaan jaksais :D Tsemppiä, Pätkälle ja sulle ja kaikille <3

      Poista