torstai 2. kesäkuuta 2016

Toisten ihmisten heikkous on vaikeampi kestää, kuin oma heikkoutensa

Tähän tulokseen olen omissa päätelmissäni tullut. Yllättävän moni meinaan nykyaikana avautuu milloin mistäkin
 - oi olen masentunut ja katsokaa kun silti porskutan
 - oi olen läski ja katsokaa kun silti hyllyn menemään
 - oi olen köyhä ja katsokaa kun silti iloitsen ilmaisesta auringosta
 - oi olen sairas ja silti tässä toimin melkein kitisemäti yhteiskunnan osasena vaikka vähän pahalta näytänkin

Vaaditaan kaikkien (varsinkin siis yllämainittujen ) huomioimista muttei liikaa, mutta sillai sopivasti, vaaditaan kaikille oikeutta kulkea ihmisten ilmoilla, vaaditaan kaikille oikeutta olla omia itsejään omine mielipiteineen ja mielen ailahduksineen.

Sitten tullaankin tähän tragikoomiseen (niin kamalaan että jo naurattaa) seikkaan, jossa itse ei kuitenkaan olla valmiita tekemään yhtään mitään sen oman pamfletin tekstien eteen.

- ei ymmärretä ihmisiä joilla ei ole mitään vastoinkäymisiä ollut elämässä
- ei ymmärretä ihmisiä jotka ei kokoajan kärsi
- ei ymmärretä ihmisiä jotka on sitä massaan sulautuvaa enemmistöä, joilla on töitä ja perhe ja ihan hyvä elämä omasta mielestään

Niin vaikeaa on hyväksyä jonkun toisen toisenlainen erilaisuus itseen verrattuna. Yksinhuoltajat haluaa äänensä kuuluville ja siihen ääneen mahtuu parisuhteessa elävien perheiden mollaaminen ja vähättely. Hyvä teidän on on jo niin kulunut lause, että menee melkein kirosanasta kohta. Masentuneet ja lapsettomat kertovat medioissa ohjeita miten heitä pitää kohdella ja puhutella. Kaikkia muita saakin sitten jututtaa miten sattuu. Vaikka näyttää takapuolennnäköistä ilmettä jos naapurin rouva on innosta puhkuen raskaana. Koska kuitenkin hei, se kärsimys nyt ylittää ton onnen tietenkin.

Erityislasten vanhempien suusta kuuluu jatkuvasti tämä erityislapsi on lapsi siinä missä muutkin ja heitä pitää kohdella tasavertaisina muihin lapsiin nähden. Paitsi kun riekkuvat kaupassa muiden ihmisten niskassa, eikä äiti tee mitään asian eteen. Paitsi kun mottaavat kaveria ilman anteeksipyyntöä, eikä edes äiti pahoittele asiaa perästäpäin. Paitsi kun ovat isoja ja hakevat töitä ja harjoittelupaikkoja ilman minkäänlaisia käytöstapoja, mutta silti joka paikkaan pitäisi tietenkin päästä. Koska erityisyys. Pitää ymmärtää. Pitää ottaa huomioon. Tässä kohtaa.

Pienituloiset saavat haukkua toimeen tulevia kansalaisia ahneiksi riistäjiksi, kyykyttäviksi kapitalisteiksi ja orjuuttajapomoiksi jopa niin, että se on heidän omasta mielestään rohkeaa ja ihailtavaa, toisen ihmisen ivaaminen. Mutta itsekseen toimeentuleva ihminen ei saa edes ajatella, saati sanoa ääneen, että vaihda alaa paremmin työllistyvään, älä keksi tekosyitä, pitkän tien olen minäkin kulkenut, ei mikään ole meillekään ilmaiseksi tullut ja itse kukin päättää mitä rahoillaan tekee. Toiset juo ja polttaa, toiset maksaa lapsiensa harrastuksia. Älä edes kuvittele sanovasi, että se on oma valinta. Senkin kokkari.


On meinaan niin muodikasta kärsiä vanhemmuudesta, suomalaisuudesta, naiseudesta, tässä ajassa elämisestä, digitalisaatiosta, hallituksen päätöksistä, sukurasitteista. On muodikasta kärsiä turvaverkon puuttumisesta, liikaa osallistuvista sukulaisista, yhteiskunnan vaatimuksista yksilölle, yhteiskunnan tarjonnan runsaudesta yksilölle, vaikuttamisen vaikeudesta, vaikuttamattomuudesta. On muodikasta kärsiä luovuttamisesta, muiden onnesta, yrittämisen puutteesta, mahdollisuuksista.

On muodikasta kärsiä negatiivisesta palautteesta antamalla negatiivista palautetta.

* * * * * *

Ettei menisi liikaa sormella osoitteluksi, niin kerronpa teille että olen kyllä huomannut itsestänikin tämän saman todella ikävän piirteen, ihan hyvin selkeästikin.

Tiedän, että suurimpia heikkouksiani on epäreiluuden sietäminen. En meinaa sitä sitten millään kirjaimellisesti kestää , vaan kehitän itsessäni sellaisen vastalauseen karhun ettei mitkään mustikat jää jäljelle sen tanistamisen jälkeen. Ja jos jossain löytyykin sellainen ihmisyksilö, joka suhtautuu itseensä kohdistuvaan epäreiluuteen ihan olkiaan kohauttamalla, hälläväliättämällä, ohimenneellä pään pudistuksella, niin minä melko automaattisesti ajattelen kyseisen ihmisen olevan jollakin tapaa nyt sokea tai jopa typerä, alistunut yksilö, joka ei näe että hänen oikeuksiaan on poljettu.  Niin minä ajattelen, ensimmäisenä. Ja hyvin usein olen huomannut olevani niin väärässä kuin voinkaan olla. Kyseinen ihminen saattaakin olla ja hyvin todennäköisesti onkin, vaan kerta kaikkiaan niin vahva ja varma itsestään, ettei muiden epäreiluus hetkauta puoleen eikä toiseen. Minä en siinä vääryyden oikaisemisen puuskassani näe kuitenkaan sitä, vaan teen omia johtopäätöksiäni ihan itsekseni. Olen siis niin tunteideni sokaisema, etten näe etteivät muut ihmiset ole. Dääm.

Olen myös aika nopealiikkeinen ihminen, kaikin puolin, vois sanoa ja aika pitkälti kaikki minua hitaammin reagoivat ihmiset olivat mielestäni (ja mielessäni) vähemmän taitavia. Tiedättehän, hitaita. Kylläkyllä, ajattelin että jos jonkin asian menemiseen päästä jalkaan asti kestää noin kauan, niin kyllä jossain vikaa on. Terveisiä vain kaikille ihmisille ympärilläni, että olen kyllä huomannut perinpohjin, ettei asia suinkaan ole niin. Ja nykyään olenkin yhtä aikaa kateellinen ja närkästynyt ihmisille jotka hiukankin pidempään harkitsevat liikkeitään ja tekemisiään. Olen siis ylireagoiva, kun luulen etteivät muut ihmiset reagoi ollenkaan. Toinen dääm.

[Mutta jos huomaatte palata otsikon syvempään olemukseen, niin tajuattekin varmaan, että tämän asian tunnustaminen tässä on paljon helpompaa kuin käytännössä muiden ihmisten erilaisuuden sietäminen. Minullekin.]

Mites sulla? Onko kliseitä jotka ärsyttää? Mikä klisee olet itse?







7 kommenttia:

  1. Oot sie uskomaton pakkaus. :) Ei uskois, jos ei itse lukisi. Ainoa heikkouskin on se, että oot niin nokkela ja vikkelä, että muiden hitaus ärsyttää. Mun tarvii varmaan palkata sut mun henk. koht. elämänvalmentajaksi. Tai sitten saat tulla vahtimaan niitä mun huonosti kasvatettuja erityislapsiani sillä aikaa kun käyn kaupassa, ettei tarvitse ottaa niitä ihmisten ilmoille hyppimään niskaan. <3 :) (Siellä kaupassakin on kuitenkin joskus päästävä käymään autistisen lapsen vanhemmankin. Tai ehkä sellainen koiraparkin tapainen kaupan ulkopuolella voisi olla hyvä idea, että hihna kaulaan ja mukula siihen ulisemaan ja herättämään huomiota, niin saavat hiljaiseen normaaliin enemmistöön kuuluvat tehdä ostoksensa rauhassa?) :) :) Ihan kaikella rakkaudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulepas Moon Mamma, vaikka kuinka rakastatkin, niin kannattaisko kuitenkin miettiä että lukisit tekstin ensin niin kuin se on kirjoitettu, eikä niin kuin sinä luulet sen olevan kirjoitettu ja kommentoida vasta sitten. Jos haluat että väännän rautalangasta (kuten ilmiselvästi haluat) niin jollakin kierolla tapaa saat "suurimman heikkouden" käännettyä kielellesi muotoon "ainoa heikkous" ja missä kohta olen jollakin tapaa sanonut etteikö siellä kaupassa saisi käydä jos on erityislapsia? Onko jossain todella sellainen kohta? Kerroinko edes että ne lapset jotenkin minua häiritsevät? Missä kohtaa? "Paitsi kun riekkuvat kaupassa muiden ihmisten niskassa, eikä äiti tee mitään asian eteen. Paitsi kun mottaavat kaveria ilman anteeksipyyntöä, eikä edes äiti pahoittele asiaa perästäpäin." Tuo on tekstinpätkä johon ilmeisesti viittaat - huomaat varmaan että siinä moite menee sinne vanhempaan, ei suinkaan viattomiin lapsiin olivat erityisen erityisiä tai erityisen tavallisia kumpia vaan. Vaan lapsen erityisyys ei vanhempaa silti jalosta yhtään paremmaksi tai huonommaksi, vaan sellainenkin vanhempi on mitä on kaikesta huolimatta. Joten sillä kortilla ei kannata tässä blogissa ratsastaa, ne mielinkielin blogit on jossain muualla.

      *karhu heräsi* :D

      Poista
    2. Mites tuo työnhaku vanhempiin liittyy? Sä et saa väännettyä tätä niin rautalangasta, etteikö tämä loukkaisi joka ikistä sun esimerkkinä käyttämääsi ihmisryhmää (sairaat, läskit, vammaset). Tai no väännä toki. An inquiring mind wants to know.

      Poista
    3. En voi uskoa, että et ymmärrä, mutta nähtävästi se sitten niin on. Eikö teilläpäin ole seitsemännestä luokasta alkaen työharjoittelujaksoja perusopetuksen puolella? Ei yhtään? Ja et ole koskaan kuullut vanhemmista jotka (opettajien, opinnonohjaajien ja varmaan lapsiensakin kielloista huolimatta) ottavat hakijan roolin itselleen niissäkin tapauksissa, joissa se hakuprosessi nimenomaan on itsessään tarkoitettu jo opetuksen osaksi? Muru pieni, vaikka maailma ei ole sinulle näyttäytynytkään kaikin puolin, niin se ei suinkaan tarkoita etteikö sitä olisi. Ja pikku vinkki vielä, että et varmaan ole lukenut blogiani viime aikoina (kannattaisi, varsinkin jos aikoo kommentoida jotakin minusta itsestäni), kun et ymmärrä että minä itse olen mainitsemasi "sairas ja läski" ja puhuin juurikin itsestäni, kuten yleensäkin, koska mistäs sitä ihminen muusta - tosin en ymmärrä miksi otit esille vammaiset (koska minä en), mutta ehkä haluat tehdä heistä ihan oman postauksen omilla sanoillasi, omista haluamistasi aiheista. En todellakaan pidä siitä että keksit täällä omiasi, edes blogin kommentoijana sinulla ei ole sellaista oikeutta. Toivon että otat tästä opiksesi, koska mahdollisuuksia en anna kovin montaa ;)

      Poista
    4. Okei, sorry, en tiennyt, ettei yksittäistä kirjoitusta saa kommentoida. Tosiaankin luen tätä blogia (kuten muitakin) varsin satunnaisesti, eikä tilanteesi eikä välttämättä kirjoitustyylisikään - muuten kuin muita blogeja kommentoivana - ole minulle tuttu. En sanoisi kuitenkaan, että keksin omiani. Useita provokatiivisia blogikirjoituksia lukevana (mielellänikin) - ja oletan, että tämänkin voi sellaiseksi laskea - ja niitä itsekin kirjoittavana minulle on kuitenkin kehittynyt analyysisilmä (bullshit-suodatin...) ja jos sallit, niin sen verran vielä sanon, että tuosta kirjoituksestasi paistaa selkeästi läpi provokatiivinen lähestymistapa ja provokatiiviset sanakäänteet esimerkkitapauksissa. Ynnä omat asenteesi, vaikka sehän kaiketi on tarkoituskin. Ja siinä kohdassa, kun lukija tulee kirjoittajan omien heikkouksien listaamiseen, niin ei kovinkaan tarkkaan tarvitse lukea, kun tulkitsee niin, että ne suurimmat viat ovat a) liian suuri empatiakyky ja b) liika aikaansaavuus. Vikoja kerrakseen. ;)


      Sorry siitäkin, että tulkitsin sanan "erityinen" vammaiseksi - itselleni se useimmiten sitä merkitsee. Kuvaamasi kaupassakäyntitilanne tuo mieleen lähinnä autistisen lapsen käytöksen - et ehkä ole heihin lähemmin tutustunut, mutta yleisillä paikoilla (kaupassakin) tilanteet ovat heille usein hyvin raskaita ja he saattavat reagoida alkukantaisesti. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvä tai huono kasvattaja vanhempi on. Huomaan, että "karhusi" tykkää kimppuun hyökätessään tarttua vastapuolen mahdolliseen epävarmuuteen vanhempana - no, tämän vanhemman kanssa se ei hyödytä. :)

      Tuo viimeisin kommenttisi perusopetuksesta menee edelleenkin täysin ohi. Tekstistäsi ei voi mitenkään lukea sinun tarkoittavan tuollaista tilannetta.

      Tämä "keskustelu" on näköjään esimerkki kahdesta täysin eri maailmasta tulevasta ihmisestä, joista kumpikin yrittää fiksuna (sokkona) sohia ja kommentoida. ;) Sillä sellaisena sohimisena minä nuo sinun avautumisesti erityislapsen vanhemmista ja heidän lapsensa puolustamisesta näen.

      Ennen ensimmäistä kommenttia ajattelin, että anna olla, mitä jonkun ventovieraan mielipiteet sinulle merkitsevät - tästedes tiedän niin tehdäkin (antaa olla).

      Poista
  2. Uuh. . Olen niin ihmeissäni,miten olet niin ilkeä ihmisiä kohtaan, jotka ovat erimieltä kuin sinä.. Joka kerta se jaksaa hämmästyttää yhtä paljon. Aikuinen ihminen ja noin häijy.. höh ja pöh.

    VastaaPoista