perjantai 17. kesäkuuta 2016

Ne tietää, jotka tietää



Tänään , erityisesti tänään, olen miettinyt Satua niin paljon, että piti käydä selaamassa
blogiaankin alkutaipaleilta lähtien ja hämmästyksissäni löysin oman kommenttinikin sieltä jostakin. Siinä se sitten oli, kymmenen vuotta sitten kirjoitettu jotakin toiselle ihmiselle ja sen jälkeenhän en ole kuluttanut elämässäni montaakaan päivää johon hän ei olisi kuulunut edes jollakin tavalla. Jotkut ihmiset kun vaan vetävät puoleensa ja hän todella veti minua, vetää edelleen. Hänen tavassaan olla ja elää oli ja on vaan edelleenkin luettuna sellaista, että hevospiireissä sanottaisiin sitä Ylikylän hevoseksi. Satu, Ylikylän ihminen. Periaatteessa samanlainen kuin kuka tahansa muukin, mutta silti jollakin tavalla onnistuneempi versio. Niin paljosta elämässäni saan häntä kiittää ja niin monta asiaa elämässäni linkittyy aina vaan häneen. Esimerkiksi sanat yllin ja kyllin. En voi niitä sanoja edes päästää kurkistamaan ajatuksiini ilman, että Satu on heti siinä, punaisen tukkansa kanssa. Ja toinen on tämä seuraava kuva, ne tietää jotka tietää, että ostoskuvat ja ruokakuvat kuuluivat Satun blogiin niin kuin muru rinnan alle. Ja oih tiedän, Satun kuvat ovat tyystin toisenlaisia. En edes yritä asetella ostoksia niin hienosti kuvaan, vaan... no ne nyt vaan on siinä...




Huomattavaa kuvissa lienee se, että ei yhtäkään maitopurkkia löydy kuvista. Tadaa, todellakin, eilen kun käytiin "maitokaupassa" niin todellakaan tänään ei tarvinnut. Ihme on tapahtunut. Tosin piimää toin kyllä...

Ja tässä toinen kummallisuuus, jota en ihan heti olisi uskonut ikinä kuvaan ikuistavani, tai no ainakaan en pitänyt sitä ovinkaan todennäköisenä. Meinaan Lidlistä ostettu hame. Todellakin. Olen kyllä nähnyt muiden blogeissa sun muissa sosiaalisen median kanavissa hienoja kuvia Lidlin trikoovaatteista, mutta meidän Lidlistä niitä ei ole löytynyt, todellakaan. Siellä on ollut vaan "naisten paita koko XXXXXXL" ja näyttää, että ehkä jollekin kaksivuotiaalle menisi kokonsa puolesta, ei mallinsa kuitenkaan. Mutta nytpä oli ja vielä tätä mun harrastamaa suomenlipunsinistä väriäkin! Pahoittelut sumeasta kuvasta, en tiedä mikä hiivatti linssiin iskikään.

Sitten vähän ruokakuvia, itseasiassa olen muutamat kerratkin hakenut sapuskoille inspiraatiota Satun blogista. Ja yleensäkin inspiraatiota sille, että viitsis alkaa ryhtymään tekemään.




Tämä kesäkurpitsa-sipuli-paprika - juttu oli lisuke tämän päivän ruualle, joka oli grillipihvejä, uutta perunaa, kahta erilaista salaattia, kukkakaalia ja sitä kesäkurpitsaa. Mies grillasi, minä hoidin muut ermeet pöytään ja syötiin oikein mojovat viikonlopun aloitukset siinä tyttärienkin tullessa töistä (ja ennen lähtemistä jatkamaan matkaansa omiin menoihinsa).



Vaikka päivä oli harmaa, niin nyt paistaa ja joki tuntuu höyryävän. Pari poikaa väänsi mopoilla pitkin pihaa aikansa ja mies leikkasi nurmikkoa sen saman ajan (Koska minä edelleen kuljen kummallinen turvonnut nestekertymäkohta jalkapohjassa ja se ei todellakaan tykkää jos talsin vähänkin pidemmän aikaa yhtään millään kengillä missään. Kipeä se on vaikka en sitä rasittaisikaan, että sinänsä ei mitään autuutta ole tämä sohvallakaan istuskelu...) Nyt nuo ovat saunomassa, minä katselen toisella silmällä jalkapalloa ja mietin sitä Satua.

Vielä yksi kuva, nappasin sen auton etulasin läpi meidän kotitieltä. Tai siltä toiselta niistä tuon jälkeen on vielä se meidan oma tie, mutta tässä kun on, niin on jo melkein kotona.

2 kommenttia: