keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tänään on läskipäivä

Välillä (mitä ironiaa) sitä tuntee itsensä erityisen isoksi. Jotain täyttävää ainetta täyteen puffahtaneeksi täytelöiseksi, jonka leuka tursoilee joka suuntaan, posket näkyvät hienosti myös takaapäin katsottaessa ja jalkojen ollessa jotakin tasapaksujen tolppien ja pylleröisten putkityynyjen väliltä. Eihän sitä ihminen nyt yhdessä yössä niin vaan kasva, mutta joinakin päivinä sitä on turvonnut entisestään ja se tunne siitä täyteen ahdetusta nahkakuoresta on se pahin. Se turvotus tuntuu ihan aivosoluissa asti ja niiden välissäkin!

Tänään todellakin on sellainen päivä.

Olen kyllä ollut hyvin tietoinen taas tästä kiertokulusta, en kai minä nyt mikään tyhmä ole (tai saatan ollakin mutta en tässä asiassa), mutta koska olen näissä olosuhteissa tehnyt ne päätökset mitä olen, niin tämä turvonnut möhköfantti on hyvinkin odotettu lopputulos. Tosin ei kylläkään toivottu.

No kais te yhtäläillä kuin minäkin, tiedätte mikä nyt eteen. No korjausliike. Että miä tällähetkellä suhtaudunkin jopa tohon sanaan sillätavalla... vinoillen (joku muukin sana tuli kyllä mieleeni). Siitä melkein tulee mieleen joku poliittinen sanoma jopa, tai sitten asiasta (vielä enemmän) harhautuen sellainen toisenlainen korjaussarja (if you know what i mean). Ärsyttää, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin tämä ruho jota kannan tässä.

Niin vaan sitten otin viisikilosen turvonneeseen käteeni (ja toisen samanmoisen siihen toiseen) ja annoin taas mennä. Kyykkäsin ja heilutin, ähisin ja irvistelin. Senverran olin heikoilla, että kun jäi musiikki painamatta päälle, niin en voinut liikesarjojani keskeyttää sitä varten, koska pelko siitä että siihen se olis sitten jäänytkin, oli aika kova. Heh.


Mutta nyt tälle kaikelle täytyy taas tehdä ne tutut jutut, vielä kun sais sen tehokkuuden valjastettua käytäntöön, mikä on ajatuksen tasolla jo ehkä varmaan olemassa, luulisin, toivoisin.

-juo hyvä ihminen sitä vettä
-syö hyvä ihminen kevyesti
-liiku hyvä ihminen joka päivä niin että hiki lentää

Ei kait siinä muuta sitten ollutkaan.

Mun pääni sisällä käy tällähetkellä senpäiväinen taisto sen suhteen, että oonko ihan vaan sohvamajaleikeissä pikkunassikoiden kanssa täällä, kun ilmakin on vähän harmaahko ja mitä kaikkea muuta lässynläätä. Vai menenkö pihalle. Laitanko kolmevuotiaan rattaisiin jonne se ei ehkä kuitenkaan halua, mutta siltä ei nyt kysytä. Ja ohjaanko kuusivuotiasta pyöränsä kanssa pysymään reunassa MUTTA EI NIIN REUNASSA ETTÄ KAADUT OJAAN HÖPSÖ ja tärryytän rattailla persus paukkuen sen perässä, haukon henkeäni ja irrottelen hikiseen naamaan liimaantuneita hiuksiani pois silloin kuin ehdin ja kykenen. Morjestelen niille vastaantulijoille jotka tunnistan siitä huolimatta että rillini on ihan huurussa ja sitten vielä kuitenkin joku kenkäkin alkaa hiertään ja tunnen verta suun lisäksi jossain tossun uumenissakin.

Että ihan täytyy miettiä, kumpi tässä houkutteleekaan enemmän, sisso.

1 kommentti:

  1. Hei, (uskomatonta mutta totta!) just tässä yks päivä tuli mieleen, että mitähän tälle kuntoilullesi kuuluu, ja tässäpä tuli vastaus :D Mutta (ihan totta!) liikuppa tuossa helteessä, kun on niiiin kuuma jo valmiiks, että itku pääsee, ja sit vielä hikoilet lisää! Kyllä saattaa jäädä muillakin (ehkä!) hikoilematta! Eli no panic!! Ja tuohon edelliseenkin postaukseen piti kommentoida (mutta kun kiire painaa päälle eikä mitään ehdi koskaan ikinä tehdä), et samoja juttuja täällä mietitty myös näinä päivinä... Mukavaa lenkki- (tai lenkittömyys?) päivää kumman sitten valitsitkin! Ja tsemppiä!

    VastaaPoista