sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sateinen sunnuntai ei paljoa vaadi

Ihana olla välillä vaan kotosalla, ilman mitään ulkoilmapaineita. Ja siis minähän tykkään olla ja tehdäkin kaikenlaista ulkona (varsinkin loikoilla, ihan hirveesti tykkään), mutta joskus se vaan käy vähän kunnon päälle (ja luonnon, kun ei millään kehtais maata ja silti vaan niin tekee).

 
Sateinen keli tuli tänne jo eilen, mutta sitä en sitten millään huomannut, koska olin kylpylässä muutenkin kastumassa. Jep jep, tukka märkänä kuljin muutenkin joten mikä sade ja missä...?Polskuttelureissu oli sellainen yhdistetty valmistujaislahja ystävälleni ja synttärilahja ittelleni (kun itte hankkii niin saa mieleisensä, voin kertoo). Oltiin ensin hieronnoissa (en oo ikinä ja nytkin olin jossain päähieronnassa koska muhun ei nyt muuten vaan kosketa , mutta tää oli t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-t-a !) ja sen jälkeen uitiin ittemme rusinoiks ja lopuksi vielä syötiin hyvin ja riittävästi. Hyvä kun kykenin kotia saapumaan tajuissani, niin oli rento olo koko emännässä kuulkaa! Mutta oli meillä kyllä niin hienoakin, en tiedä muista, mutta (näin myöhemmällä) aikuisiällä ystävien merkitys on minulle vain korostunut entisestäänkin suht korkeesta tasostaan. Jostain syystä ystävät on menneet uusikskin tässä viime vuosina ja ei laatu ainakaan huonontunut ole. Arvostan ihan todella korkealle, että jossain tässä maailmassa on vielä on ihmisiä jotka haluaa viettää aikaa mun kanssa ja joiden kanssa ittekin tuntee olonsa ihan kotoisaksi. Tiedättekö? Kaikkien kanssa, vaikka kuinka olis kiva ihminen kyseessä, sitä kotoisaa oloa ei vaan tule, vaan sitä on aina niin kuin kylässä. Joittenkin harvinaisten tapausten kanssa sitä on sitten kuin kotonaan ja se on aika huikeeta se. Joskus on mennyt vuosia etten uskonut semmosta olevankaan, vaikka ihan kivoja ja mukavia ja ei-niissäkään-mitään-vikaa-ole -ihmisiä olen silloinkin tavannut. It`s not you, it`s me.

 
[Ja tämä on minun todellista elämääni täällä meillä: kirjoittamiseni keskeytyi, koska mies patisti minut autoon koto-uni-kalsareissa ja kumppareissa ja kyyditti minut tuohon vähän matkan päähän katsomaan kattohaikaraa, joka tönötti katulampun päällä. Oli se iso ja nähtävästi harvinaisempikin näky täällämain, koska paikalla oli muitakin sitä ihmettelemässä, mutta mun täytyy sanoa etten olisi mitenkään tajunnut sitä erikoisemmaksi yksilöksi, jos yksikseni olisin sitä katsellut. Täällä kurkia, joutsenia ja haikaroita menee muutenkin jatkuvasti, joten ihan hyvä että oli itteeni älykkäämpää seuraa paikalla ja sain sivistyä taas vähän! ]

 
 
 
Apua nyt karkas punanen lanka vallan, mutta eipä ole ensimmäinen kerta! Eilen oli jokatapauksessa kaikin puolin virkistävää ja kivaa ja kotio kun pääsin, niin tuli vielä kahvivieras, joten koko päivä meni ihan hujauksessa, sateesta ja harmaudesta huolimatta. Semmonen piti vielä mainita, että olis kyllä voinut mennä jollain muullakin lailla sekkiin reissu, sillä edellisenä ehtoona huomasin, ettei mun uikkarinjämistäni saanut yhtäkään säädyllistä kokonaisuutta joilla kehtaisin jossain muussa kuin omassa kylpytynnyrissä lutrata. Ja mitäs sitten tehdään? Sitten mennään Tokmanniin (koska muita paikkoja ei landella nyt auki hei ole) ja kävellään uikkarihyllylle, otetaan yks (luulosa vielä että musta, mutta oliki tummansininen) ja kassan kautta kotia (koska autossa jo ruokaostokset ootteli kovasti). Välillä täytyy kattokaas elää vaarallisesti niin säilyy vireenä verenkiertoki ja tälläkertaa se jopa kannattikin, sillä uikkari istui kuin hanska ja oli muutenkin ihan miellyttävä, siis että sen sai ilman käärmetanssia päällensä ja pois siellä suihkun ja saunan ja altaiden välillä kun sekä simmari että miä oltiin ihan nahkeita! En tiä just nyt mitään hankalampaa (varmaan semmonenkin on, muttei just nyt tuu mieleeni) kun oikeen nirunarusen uikkarin päälle ujuttaminen ilman että että sekä vaate että iho on ihan rullalla ja kierussa sen jälkeen. Pikkasen oon kokenu hankalaks! Mutta tadaa nytpä ei ollukka.

*juu turha pelätä, ei todellakaan kuvaa siitä tähän*

Nyt sitten on tiedossa tätä kotostelua: ruuanlaittoo, lukemista, telkkua ja yhdet erät muistipeliä ja dominoakin on jo keritty ottaa. Näillä jaksaa taas pitkään, luontokin vihertää ulkona siihen malliin että on kyllä melkein kuin kesä niitten osalta jo.

Toivottelen kaikille ihan huikeeta zen-tilaa täältä tasaisen humisevan ropinan keskeltä (peltikaton alta).

P.s. Vaikket kysynykkä, niin vastaan silti. Kylpylä oli Nokian Rantasipi Eden ja hieronta Eden`s Eva Span puolelta shirobyanga
Ja kuten ennenkin, suosittelen tätä ihan ilman mitään maksettuja mainostuksia tai mulle rahnaa tuottavia linkityksiä. Itte maksoin ja en jos en olis ollu tyytyväinen niin voi pojat kun te kuulisitte siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti