torstai 5. toukokuuta 2016

Näin se ajatus kulkee

Ei mun pitänyt tänään mitään kirjoittaa, kun olin levitaatiovaiheessa hienon kevätilman kans. Sitten toi Facebook ilmoitti mulle, että Hyvää iltapäivää kello 21.43 ja mää ajattelin että ninkai sitten, jossain päin ainakin on iltapäivä, että olishan se voinut mennäkin oikein. Mutta mun värkkini (siis puhelimeni jolla somea selasin ,mitä sä oikein luulit...) on muutenkin ihan sekaisin, kun android vähän päivitti. Meni hyvä keskustelukin ihan pieleen ton Tuomas Enbusken kans, tai ei kai se hyvä kerenny ees oleen, kun mun puhelin kokoajan kerto mulle vaan kuinka se päivitys teki kaikkee mun asennuksilleni, vaikka mää kuinka koitin olla siitä piittaamatta ja yritin vaan siinä muina minuina twiittailla, nin ei aina antanu mun vastailla nasevasti hän (siis puhelinhän). No aina ei voi voittaa. Mutta joskus vois!

Sitten mun tuli tosta mieleen mun sähköposti, joka ei varmaan piirun vertaa teitä kiinnosta, mutta muapa kiinnostaaki. Tai siis itseasiassa ei. Kun siihen tulee sitä postia ihan perhanasti joka päivä (jotain sata). Eikä oo helppoo läpikäymine, eikä ees siitä puhuminenkaan, kun ihmiset heti sanoo, että eiksulla oo siinä semmosta roskapostisuodatinta.... No öhö öhö, on tietenkin, mutta niin taitava mikään suodatin ei oo, että älyäis raakata muuten vaan turhat postit jonnekin nuotion sytykkeeks. Meinaan kun en mää viä oo keksiny konstia jolla sais estettyä ihmisiä lähettämästä mulle sähköpostia. Varsinkaan kun emmää tiä etukäteen kekkä ihmiset mulle aikoo mitään ees lähetellä. Pikkasen vaikeempi alkaa blokkaileen ihmisiä sattumanvarasesti tiätteks. Siks mulla siis menee hermot aina välillä tai siis joka kerta, koska siä posteisa on aina jotain tärkeetäki tietenki ja joskus saattaa väsyneen virttyneet silmät ohittaa jonkun ilman mitään reaktioo kattokaas. Tosin ei se roskapostikaan mikään erehtymätön konsepti ole, koska kerran sieltä löyty kolmen vuoden takanen nappulaliigalasku ja toisen kerran sinne oli päätynyt yks vielä enempi vuosia sitten kattotiiliä tarjonnu immeinen ihmetteleen vallan miksei vastata. Nin toisaalta,  kohta voi olla jo talon rakentamisestaki niin paljon aikaa että saadaan tilailla restaurointia varten tarvikkeita. Paitti että meillon peltikatto...

Sitten mun tuli postista mieleen oikeekin postilaatikko ja mietin ettei siinäkä mitään suodatinta ole. Tuolla se on tienposkesa melkein  puolenkilsan pääsä ja kuka vaan voi sinne laittaa mitä vaan. (älkää silti pliis menkö laittaan ainakaan sitä). Yllättävän vähän kaikkee sielä on ollu, siis postin lisäks. Lunta ja vettä tietysti ninettei posteja saa irti toisistaan samana päivänä alkuunkaan ja kerran oli jonku verkkatakki. Mutta me laitettiin se siihen päälle katteleen ympärilleen, nin oli omistajansa löytänykin sitten. Sitä en tiä oliko alkuperänen vai joku uus, muttei se mun asiaka ollu sinänsä. Kerran sieltä laatikosta tuli sisiliskoki ja se ei ollu nin kamalan hianoo kuitenka, vaikka tykkäänki että luonto on sillai aika liki ihmistä. Mutta kun se jätti sen häntänsä siihen mun kädesä olevan postin päälle ja lähti itte livokkaan, niin mun mielestä siinä meni se raja, että oli vähän liianki liki jo. Olis pitäny vaan ittellänsä sen kun sen se oli alunperinki, on mun mielipiteeni.

Sitte mun tuli tosta sisiliskosta mieleen pyykit, jokka oli viä äsken ulkonarulla, koska siä siis riippu pyyhe josa oli kuvana semmonen lisko. Itte toin, tuolta Teneriffalta sillon siä käydesäni ja nin on kuulkaa ollu hyvät pyyhkeet (kaikille toin ja jokaselle oman värisen, ettei meinaan tartte alkaan kenenkän) että kannatti käyttää oveluutta ja akrobatiaa että sai ne mahdutettua matkalaukkuun (koittakaa itte, semminkin kun ei ollu laukku tyhjä niitä ilmankaan...). Mutta kävin siis äsken hakeen ne pyykit ja ei ollu kuulkaa viä yökosteus puskenu pintaan. Miettikää, koska tämmönenki toukokuun alku muka on ollu. Päivä oli ilmojen kannalta sinänsä kans erikoinen myös, että täällä ei tuullu henkäystäkään. Asetti pikkasen haastetta tolle pyykinkuivatukselle, mutta niin vaan pesin seittemän koneellista ja kaikki on kuivatettu pihalla loppuun asti. Samaan ei pysty kyllä jokasena kesäpäivänäkään, ehkä jonain tosi hyvänä, mutta ei jokasena.

Nyt mun kannattaa varmaan lopetella tää jaarittelu, koska kaikki muutki jo nukkuu. Osalla on huomenna vapaapäivä (lapset) ja osalla ei (mies). Aika hieno kiva minikokonen loma täsä näin ennen varsinaista kesistä noilla kersoilla.

Tää Kiikka ny kiittää ja kuittaa, nähdään taas näillä samoilla linjoilla sitte seuraavan kerran. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti