maanantai 2. toukokuuta 2016

"Keltainen toukokuu" (soi päässäni) ja muita blogiajatuksia



...Ajattelin käyttää keltaista osoittamaan tätä, mikä joskus blogien lukijoilta unohtuu. Ei aina, tokikaan, itseasiassa aika moni minullekin kirjoittava kyllä kertoo ymmärtävänsä, että blogi ei ole koko elämä ja koko elämä ei ole blogissa. Näinhän se on, syystä tai toisesta itse kullakin kirjoittajalla - minulla (sen lisäksi että tietenkin kunnioitan toisten ihmisten yksityisyyttä, joten en kirjoita tietenkään kaikkea muihin liittyvää tänne, koska itseasiassa teitä ei välttämättä kiinnostaisikaan, jos kerron että kävin Pirjolla tai että Ritu ajoi ohitseni. Olisitte kuitenkin ihan että what-the-ihmettä ja kekä- nekin-lienee ) syynä on lähinnä myös se, että koko ajan tapahtuu niin paljon (keltainen väri jatkukoon loputtomiin!) joten en millään ehtisi, saati kykenisi verbaalisesti kaikkea tänne kokoajan raportoimaan.


Minulla on myös joskus taipumus olla omanlaiseni (joskus? hmm, laitetaan sittenkin että aina) ja saatan kirjoittaa pöydälle levinneistä makaroneista vaikka elämässäni olisi levinnyt jotain muuta juuri silloin , toisaalta saatan kirjoittaa päätäni juilivan ärsytyksen ilmoille kuin se olisi sillä hetkellä tärkeintä ikinä, vaikka tuskin muistaisin koko asiaa enää sen jälkeen kun läppärin kannen lasken alas. Näin se vaan on täällä minun blogissani! Varmaan jännää olla lukijana mukana *virn* , kun ikinä ei tiedä mitä sieltä tulee...

Mutta hei! Nykyhetkeen! (tai siis eiliseen...) Nautitteko te lämpimästä ilmasta vappunanne? Oliko teillä edes lämmintä?? Täällä oli kyllä niin ihana ilma ettei olisi voinut parempaa olla. Taas alkoi tämä toukokuinen "kurimus" myös, eli millä saada koululaiset ulkoa sisälle illalla nukkumaanmenoaikaan, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmin ilma hellii t-paitaisia käsivarsia vielä niin ihanasti vaikka äiti kuinka yrittää vakuuttaa, että ihan oikeasti on jo ilta. Nämä muutamat toukokuun illat kun vielä jaksaisivat, niin sitten se kesäloma jo koittaakin ja saavat jumputtaa trampoliinilla ja sotkea fillareillaan niin kauan kuin sielut sietää. Saas nähdä muuten kuinka kauan lauantaina marketin alennushyllystä ostamani lasten-dvd on muoveissaan, kun ostin sen (vappua ajatellen, realistina) sadepäivän ilahdukseksi ja siellä se edelleen on keittiön pöydän kulmalla eikä kiinnosta ketään!





P.S. En tiedä moniko muistaa tapauksen, jossa suomalainen Sara Chafak oli ollut jonkin aikaa Ämeriiköissä ja Suomeen tultuuaan radiohaastattelussa käytti (ihmisten mielestä liian) paljon englanninkielisiä sanoja ja lauseita? Siis Sara Chafak (jos ja kun tietenkin luet tätä minun blogiani....ööö tota....tai sitten et), I feel you! Minun ei tarvinnut mennä kuin Tampereelle ja olla siellä muutama tunti suomalais-ulkomaalaisessa sekaseurassa, niin johan alkoi puhe olemaan ihan täysin finglishiä, suomen ja englannin saakelinmoista suloista sekasotkua. Esimerkiksi kun tasan tarkkaan tiesin, että edessäni seisoi suomenkielinen ihminen, niin alan vääntämään asiaani englanniksi (ja hän jopa vastasi samalla kielellä, HAH!) ja sitten toisaalta kun ensin me suomenkieliset väänsimme keskenämmekin sitä englantia, niin ensimmäisen suomenkieltä puhumattoman kanssa ohjeet jaettiin suomeksi. HEH! Laitan kaiken toivoni kuitenkin siihen, että A) aivojen tällainen kaoottinen stimulointi ehkäisee dementiaa ja B) nauru nyt jokatapauksessa tekee hyvää ja pidentää ikää!

TOINEN P.S. Minua niin jäi harmittamaan, kun mainitsin pelkän äitinä olemisen erityistaitona siinä kisojen jokapaikanhäärä- hommassa, koska se jätti sellaisen olon ilmaan ehkä, etten arvostaisi myös niiden taitoja ja kykyjä, jotka eivät ole äitejä (tai isejä). Asia ei tietenkään ole niin (vaan pikemminkin tarkoitin niin, että äideistäKIN on moneksi, myös siihen) ja arvostan todella, kaikkia, jotka pystyvät niin moneen ja tekevät kaikkea omasta tahdostaan ja ilolla. Meidänkin vapaaehtoissakissa oli niin mahtavia tyyppejä, jotka olivat vielä niin nuoriakin ja niin olivat multitalentteja, että nytkin melkein itku tulee silmään, kun mietin kuinka hienoja ihmisiä sitä onkaan saanut elämässään tavata! Heillä on mahtava asenne hanskassa ja maailma avoinna suoraan edessä. Go for it Girls and Boys! You are always on my mind . (Jos siitä Aikakoneen Keltaisen toukokuun korvamadosta päästiin, niin monellako soi nyt päässään:: Juu aar oolveis on mai maaaaaaind.... *hep* )


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti