lauantai 30. huhtikuuta 2016

Tsai-jai mitkä fiilikset!!

Kello tossa lähenee just iltapäivä viittä ja istahdin tähän sohvalle kahvikupin kanssa. Harkitsen kovasti jonkinmoisten tikkujen hakemista silmille, että luomet eivät lyssähtäisi ihan alas asti ennen yön tunteja. Pesukone linkoaa tuolla kuin viimeistä päivää ja odottelen ohjelman loppumista, jotta pääsen sitä taas uudelleen täyttelemään. Neljä poikaa sluibailee täällä jossain päin taloa melko kiihkeissä tunnelmissa; yhdeltä lähti just hammas, yksi ei suostu yhteistyöhön  (ja minä luovutin kahvikupillisen ajaksi, tosin hän ei vielä näytä tiedostavan sitä), yksi haluaa pihalle pyöräilemään mutta ei saa sinne kaveria koska ne kaikki muut tuli sieltä just sekunti sitten sisälle koska kaikki halusivat tulla  juuri silloin sisälle, myös tämä joka haluaakin sinne nyt mennä takaisin ja semmoista, ihan perussettiä siis. Huusholli on ihan hirveä näky, meiltä löytyy näköjään jopa kuusenoksa olkkarin lattialta, havuineen päivineen , jonka joku onneton koira on taas turkissaan sisälle raahannut, reppana. En minä sentään kaikesta sotkusta voi kuitenkaan kaikkia muita syyttää, vaan olen kyllä ihan itsekin jättänyt kaiken lennossa niille sijoilleen, kun olen käynyt täällä vain vähän kylkeä kääntämässä viime vuorokausien aikana.
 
 
EM-kisat ovat siis (tälläkin hetkellä) käynnissä Tampereen Pirkkahallissa (siis Tampereen Messu- ja Urheilukeskus se kai nykyään nimeltään on) ja siellä on vietetty vapaaehtoistyöntekijän hommissa aikaa erittäin mielenkiintoisten ihmisten ja eritoten elämysten keskellä. Täytyy sanoa, että mitä ikinä kuvittelinkaan homman (Vip-emännöinti) homman olevan, niin en voinut kuvitellakaan mitään sinnepäinkään. Nimittäin kaikki olikin monin kerroin huolettomampaa ja rennompaa kuin etukäteen olin kauhuissani tuskistellut  miettinyt! Kiirettä osasin odottaa, joten sekään ei ollut yllätys, että juosta sai ja puhelin oli kädessä lähes koko ajan, jotta tiesi minnepäin hallia piti milloinkin taas suunnata. Silti mitään suuremman luokan paniikkia ei itselleni ainakaan kertaakaan tullut, vaan kaikki meni oikein hyvin ja isoin kiitos kuuluu tietysti vieraille, jotka olivat niin ihania, maailmankansalaisia tietenkin ja hyvin helposti lähestyttäviä persoonia.
 
 
 
Kolleegani Prateek Singh`in kanssa tsempit kohillaan!
 

Jotenkin olen melkein sanaton, koska sitä tunnelmaa ei pysty sanoin kuvailemaan. Paljon nuoria aikuisia ja aikuisempiakin aikuisia, täynnä kihelmöivää jännitystä, hermostunutta odottelua, suurta suorittamisen iloa ja riemua ja tuuletusta onnistumisista ja kannustusta kaikesta yrittämisestä. Ei sitä pysty kuvailemaan! Se pitää itse kokea! Ja kyllä minun täytyy se jälleen kerran sanoa, että olen kyllä ikionnellinen, että pääsin tällaisen kokemaan. Tästä nähdään, että elämällä voi olla mitä vaan tarjottavana, kun vaan uskaltaa ja heittäytyy naama edellä jokaiseen eteen tulevaan mahdollisuuteen!
Tällähetkellä kisatunnelmaa on kokemassa mies ja vanhin poikamme, minä ja muutkin oltiin siellä tänään jo aamusta lähtien, mutta koska on näitä siviilihommiakin hoidettavana, niin kauppaan piti mennä minunkin (ja sitä pyykkiä tulla pesemään) ja valmistautumaan vappuun, tietenkin!
 
 
 
Eilen jo otettiin vähän varaslähtöä, kun suunnilleen samoilla vauhdeilla Tampereelta tultuani kiskaisin lapsosten päälle naamiaisvarusteita ja sitten lähdettiin heidän koululleen viettämään vappuriehaa loppuillaksi. Siellä oli talent-esityksiä (Meidän veti tietysti voltteja trampoliinilla! Apua!!) ja diskoa ja ongintaa ja mitä kaikkea. Hiukan taisi minulla silmät seistä päässä, kun tuntuu että puoliakaan en tunnistanut jotka mulle siellä jotain sanoi. Että anteeksi vaan kaikille mahdollisille jos en mitenkään huomioinut teitä, äiti tais olla vähän väsynyt!
 
 
Mutta tänään kun vielä pinnistän ja oikein kunnolla ruoppaan tämän pirtin, niin mikään ei voita kunnon saunaa sen päälle ja sitten jo onkin hei kuulkaa aika sanoa hei hei huhtikuulle ja toivottaa toukokuu tervetulleeksi! Aikas mahtavaa, eikö! Meillä on tiedossa vappuparaatia kaupungilla, grillijuhlat sen jälkeen täällä meillä ja tietysti niitä kisoja tuolla Tampereella. Vauhtia siis riittää, mutta kyllä sitä sitten taas ehtii lepäämään, kun uusi viikko alkaa!


 

Hyvää vappua kaikille, jos ei satuta ennen näkemään! Glada Vappen! Happy First of May!


P.S. Ihan lopuksi täytyy sanoa, että kaikki mahdolliset tahot, jotka järjestätte isompia tapahtumia joissa tilanteet vaihtuu nopeaan, silmät pitää olla selässäkin ja suunnitelmia pitää muuttaa lennossa: äidit on saaneet hyvän koulutuksen tähän tehtävään ja ovat siinä ihan elementissään *virn* !





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti