maanantai 18. huhtikuuta 2016

Tavoite: ZEN, toteutuma: not so zen...

Ihmiset. Elämä tarjoilee kyllä kaikenlaista hassua kun vaan on vastaanottavaisella päällä sen suhteen. Kädet jo valmiiksi ojossa on aina hyvä merkki. Kuten tällä intopäällä täällä näin.
 
Kyllähän minä tykkään, että on kaikenlaista, varsinkin kun valo on lisääntynyt ja sitä (muka) jaksaakin jotenkin paljon paremmin niin kuin pidempään. Sitten kun on (tällainen hössö kuin minäkin nyt satun olemaan) järjestänyt sillätavalla, että se kaikenlainen on kaikkea erilaista, niin ei kerkiä jännittämään edes yhtäkään erikseen, vaan kaikki menee sillä samalla kauhistuneella ihmettelyllä ihan huomaamatta.
 
Minulla on ollut paljon virallisen kuuloista kokoustamista, joissa mietitään kyllä välillä ihan epävirallisiakin asioita ja juttuja, sekä välillä kirjaimellisesti tietysti niitä virkamiesten asioitakin.. Sitten on ollut töitä (voiko sen virallisempaa edes olla....) ja niiden tekemistä kyllä ihan kotonakin. By the way, olen tyytyväinen otteeseeni, joka tukevoituu tässä koko ajan. *jes*!
 
Sitten on tämä hassunhauskin osuus kaikessa: ilmoittauduin todellakin ikiaikaisuuksia sitten vapaaehtoiseksi rakkaan lajini EM-kisoihin, jotka tullaan järjestämään tuossa Tampereella. Muistan kertoneeni (koska infokaavakkeessa sitä kysyttiin) itsestäni sen verran, että olen ollut muun muassa siivoamassa (vessoja) isoilla evankeliumijuhlilla kun ne täällä seuduin olivat. Ajattelin, että koska minulla ei ole esimerkiksi ammattitaitoa olla ensiapupisteessä, eikä hygieniapassia muonitushommeleihin, että olen jälleen siivoushommissa ja varauduin henkisesti sellaiseen rempseään ja tehokkaaseen vessamaratoniin kuten aiemminkin. Tukka ponnarille, verkkarit jalkahan ja päivän päätteeksi liat pois saunomalla. No kas vain, olenkin VIP-emäntä! No tottakai olen! Olen suorastaan syntynyt Vip-emännäksi!  Eli siis ei todellakaan mitään vessamoodia päälle, eikä muutenkaan mitä vaan päälle, vaan tumma puku ja englanti sujuvaksi. Yes, Sir . Vieraiksi on tulossa lajin liittojen/yhdistysten johtajia, mastereita ja grandmastereita ja muita kunnioitettavia henkilöitä , joten olen arvatenkin hieman hermostuksissani etten vain sano mitään liian tuttavallisella käännöksellä, tai vielä pahempaa: kompastu, kaada tai muuten tunaroi siinä heitä emännöidessäni. Minun persoonani tuntien kaikelle tuolle on sanoisinko suurehkot mahdollisuudet olemassa! Nyt kaikki toivon pikku tonttuset olkaa mun puolellani!
 
Siis kun toi elämä, se tuo eteen aina vaan asioita, jotka pistävät pelottamaan, jos ei niitä vaan tee. Mene ja tee siis, ja huomaatkin että mikäs tässä nyt oli niin hirvittävää etukäteen muka! (en ole vielä kuullut että joku huomasi että olis sittenkin kannattanut etukäteen ainakin pari viikkoa tätäkin murehtia ja ripuloida). Joten tartun hetkeen, tartun mahdollisuuksiin ja olen taatusti monia kokemuksia rikkaampi taas tämänkin jälkeen.!
 
Sitä ennen lähdetään vielä työreissulle miehen kanssa kahdestaan.Tätä ei ole kans tapahtunut sitten tällä vuosi tuhannella vielä kertaakaan, joten suhtautukaas nyt tohonkin sen asian vaatimalla hartaudella ja vakavuudella. Tai on siinä yhdistettynä vähän viihdettäkin, kai, luennointien lomassa sillätavalla sopivasti (sillätavalla = minä en tiedä millä tavalla mutta Jari Sillanpään tavalla kuulemma nyt ainakin). Ja minähän en ole edes mikään työmatkaihminen. Minä olen maalaismuija. Lötköverkkaridataaja. Kotonanysvääjä! En - mikään - ihmistenilmojen - ihminen!
 
Lopputulemana haluaisin siis kait sanoa, että katsokaas nyt minua. (Ei liian liki, mutta sillai isommalla kaarella). Kyllähän te minut tiedätte. En ole mikään tavallisin tallaaja. En ole mikään normiseteissä pitäytyvä hillitysti ilmeilevä ihminen. Ja niin vaan minusta on tullut se, jota me ollaan (kyllä kyllä, te kans  olette) pidetty tylsyyden perikuvana, harmauden maamerkkinä, sellainen näkymätön naama jossain muiden näkymättömien naamojen joukossa. Minusta on tullut pukumies. (tai nainen, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin).
 
Käsi pystyyn, kuka voi enää yhtäkään pukumiestä tai - naista katsoa vakavalla naamalla, kun tietää että kenen vaan sisällä voi asua tällainen pieni hulluttelija? Tällainen kansiota väärinpäin kädessään pitävä hosuli! Tällainen kaikki ohikulkijatkin kättelevä strömssääjä!  No en minä ainakaan! Katson taatusti jokaista sillä silmällä, että haa haa, ihan varmasti tuokin just kaatoi kahvinsa päälle teetä eikä ole sitä näyttävinään meille muille ihan muina miehinä siinä niin. Jepjep! Sinut on nähty!
 
 

7 kommenttia:

  1. Nyt näen pukumiehet ja pukunaiset aivan uusin silmin!! :D

    Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tälle mielikuvalle ei nyt vaan enää voi mitään :D

      Poista
  2. Mahtava juttu tuo VIP-emännöinti ja yhteinen kahdenkeskeinen matka. Vaikka nyt ajattelenkin kaikkea tuota mitä kirjoitit, niin uskon, että onnistut molemmissa hommissa tosi hyvin. Letkeästi vain kääntämään ja kyllähän sitä kahvi ja tee aina samassa mukissa menevät. Varsinkin kun tarjoilet sen jollekin muulle. Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sari, kiitos tosi paljon luottamuksesta! Sitä on näemmä sinulla noin sata prosenttia enemmän kuin minulla itselläni ;) Heh, ainahan voi sanoa että tarjoilee suomalaista perinneherkkua, oli se sitten mitä tahansa :D Mukavaa kevättä sinnekin!

      Poista
  3. Mahtava tilaisuus kyllä saada olla VIP-emäntänä!

    Susta ei kyllä saa tylsää tekemälläkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihana olet :D Ja mä koitan olla mahdollisimman hillitty versio itsestäni emännöidessäni, luulen että silloinkin minussa riittää ihmeteltävää ihan tarpeeksi ;)

      Poista
    2. Voipi olla, mutta mitä pienistä. Ainakaan et ole totinen torvensoittaja :D

      Poista