perjantai 1. huhtikuuta 2016

Sen mitä nuorena ei opi, niin ehtii vielä vanhempana ihan hyvin

(Aivan suunnattoman valloittava) Nadja Napsahduksia-blogista kertoi lasten eritahtisesta kasvamisesta ja yleensäkin sellaisesta moodista, että mitä missäkin iässä kenenkin pitäisi osata. Minä siitä herkesin tietenkin miettimään omien lasteni kasvuvauhteja ja yllättäen myös omaani (koska mulla nämä ajatukset nyt vaan tuppaa harhailemaan pikkasen sivummallekin, näköjään). Huomasin nimittäin, että olen tässä muutaman vuoden sisällä (eli neljänkympin ylityksessä, suoraan sanoen) löytänyt elämääni asioita joita en ennen joko osannut, tajunnut, viitsinyt edes huomioida, tai kuvitellut niiden olevan koskaan mitenkään käyttökelpoisia. Tai itseni käyttökelpoinen niitä käyttämään.
 
 
1. Kuivat pyykit koneellisesti
Ihan oikeasti. Sain melkoisen läksytyksen kolleegaäidin muodossa itselleni tuossa muutama vuosi takaperin, kun keskusteltuamme kodinkoneiden merkeistä ja kestävyyksistä ja hinta-laatu-suhteista (kyllä, me äidit oikeasti puhumme näistä kahvipöytäkeskusteluissa) tulin maininneeksi etten ole koskaan kuivausrumpua edes harkinnut meille. Koska en jotenkin ymmärtänyt koko sen koneen logiikkaa, jos suoraan sanotaan, vaikka en sitä siinä sitten sanonutkaan. Kunhan selitin jotain sähkönkulutuksesta ja pyykkinarumetrien riittävyydestä. Sain kuulla sitten niin vakuuttavan hämmästyksen, että eikö minulla todellakaan ollut kuivausrumpua ja miten ihmeessä ylipäätään olimme selviytyneet hengissä ilman sitä kaikki nämä vuodet (??!!??!!) että johan vain se kylvi sen uteliaisuuden siemen mieleeni. Kyllä vain. Ja sitten, koska joskus näin vaan sattuu, kohdalle osui käytetty kuivausrumpu, joka päätyi meidän kodinhoitohuoneeseemme nököttämään. Ja siitähän se riemu sitten repesi. En tiedä todellakaan mitä olin ennen ajatellut, mutta jotenkin kuvittelin ettei rumpu kuivaa ihan kokonaan, vaan se on vaan jotenkin siinä apuna (tai jotain, en todellakaan tiedä ajattelinko mitään järkevää koko masiinasta ennen) mutta siinä sitten oli meidän perheelle huvia, kun hurruutin pyykkejä rummussa kuivaksi ja sen jälkeen juoksentelin pitkin taloa näyttämässä kaikille niitä kuivia pyykkejä. Oikeasti. Ja vieläkin, jo parin vuoden kokemuksella, olen joka kerta jollain tapaa hieman yllättynyt, että pyykit todella ovat kuivia kun ne sieltä poimin käteeni. Ja edelleen voin olla vähän sellainen hippi joka kuivattaa pyykkejä telineillä ja varsinkin pihalla kun vaan on oikea säätila siihen, mutta kyllä minä rumpua käytän ihan säännöllisesti ja se on yksi iso pointti siinä kohtaa, kun mietitään miksei pyykkikori vyöryä ylitse meillä. Koska kyllähän se kone aina pesee niin kauan kuin sitä lataa, mutta kuivaustilahan se aina ennen loppui kesken. Ei lopu enää! Hallelujaa!

Tsekkaa taustalla näkyvä installaatio. Eiks ole upee?
 
2. Suorat lakanat koneellisesti
Tuosta ensimmäisestä kohdasta suorana toisintona voisi olla sitten tämä: mankeli. Sekin tuli meille käytettynä ja sitäkin first-time-ever käytettyäni raapotin lakanaa kainalossani miehelle nähtäväksi, että kato nyt kun tää on sileä ja hieno ja mää vaan vedin tän sieltä mankelista..... Joo. Mankeli tosiaan on ihan tehty tätä varten. Jo aika kauan sitten. Hyvä se on päästä tähänkin asiaan kiinni tässä 2010-luvulla, viimeistään.

Siis miksei musta tullut näyttelijää? Tai edes kodinkonemyyjää?
No siksei!
 
3. Siis sehän on keksitty ja sen nimi on
En tiedä miten teillä, mutta minä olen jo vuosia vedellyt menemään ihan yksissä vaatteissa läpi päivän, siis täällä kotona (jos ei nyt ihan paskat ole päälle tursahtaneet) ja sitten saan aina hävetä jossain kaupassa tai yllätyskahveilla, että taas on osasia päivän ruokalistasta paidalla tai jossain muualla siinä suht näkyvillä olevassa kohtaa. Tokihan niissä on silloin tällöin lasten naamasta siirrettyä möhnääkin, mutta varsinkin sitä laitettua ruokaa. Tai leivottua jauhoa. Tai vatkattua kermaa. Ja yhtä monta kertaa kun sitä häpesin ja manasin, niin mietin että eikö tähänkin vois olla jotain ratkaisua, muutakin kuin jatkuvaa vaatteiden vaihtelua (johon olen ihan liian laiska). No ehh, vanha kansa jo ammoisina aikoina ja blaa blaa blaa - mutta niin se vain on nyt tällä(kin) kertaa. Meinaan niin vaan on minunkin keittiön laatikossani ollut toistakymmentä vuotta äitini ostama yksi (muuten nykymenoon tosi sopiva moderni mustaharmaa sellainen) ja äidin kuoleman jälkeen hänen jäljiltään jääneinä niitä muutama muukin: meinaan essu! Siis hitsit! Tiedättekö: on ihan oikeasti kehitetty sellainen näppärä rätti (tai kaapu votevö) jonka saa tosi nopeasti heitettyä eteensä ja vähän nyöritettyä kiinnikin jostain ja kas vain, niin sinulla on siinä suoja sinun vaatteillesi siksi aikaa kun laitat jauhot pöllyämään tai paistorasvat roiskumaan. Sitten vaan lopuksi vips essu irtipois ja sinulla on ne sinun siistit vaatteesi edelleen päälläsi. Ehh hehh heeh. Joo, tämä kesti tosiaan näin kauan (saavuttaa minutkin), ennen kuin tajusin kuinka älyttömän hieno keksintö on esiliina ja kuinka sitä ilman on lähes mahdotonta enää edes kuvitella mitään keittiössä tekevänsä.

Suojaaks nyt varmasti ja näkyyks kaikki hampaat ja mikä toi ilme siis edes on ja tiedätkö että on olemassa sellainen vempele kuin hiusharja... (ilmiselvästi et)
 
 
Että koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa olemaan ajan hermolla ja tarttumaan (eli päästämään vanhan muumioituneen muurinsa läpi) uusiin juttuihin, jotka kenties ovat ihan vanhoja juttuja jollekin toiselle mutta kuka niistä välittää! Ja oikeastaan tämä on niin valaisevaakin, että oikein odotan jokaista päivää ihan uudenlaisella innolla, että mitäköhän hienoa vielä on keksitty, jota minä en ole vain sattunut ennen huomaamaankaan. Luulen, että niitä on lukuisia. Lupaan raportoida niistä kaikista teille tänne sitä mukaa, kun ne saavuttaa tietoisuuteni.

6 kommenttia:

  1. Hauska postaus =D kivaa viikonloppua täällä flunssapedistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiva ,kiitos kun kommentoit! Ja kurjuus :( Paranemisia <3

      Poista
  2. Ehdottomasti samaa mieltä kaikista kohdista, vaikka meidän perhe onkin vain 4 henkilön kokoinen. Kuivausrumpu lopetti mun vihaaman silittämisen lähes kokonaan (viikkaan vaatteet lämpöisinä niin eivät rypisty), mankelia voi käyttää viikkausapuna (laitan lakanan pään mankelin sisään ja vedän lopun lakanan suoraksi), ja essuja olen jo itsekin ostanut Finlaysonilla on kivoja kuoseja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Täytyykin kurkata Finlaysonin tarjontaa :D Kiitos kommentista Minnaseni <3

      Poista
  3. En kyllä enää minäkään luopuisi kuivausrummusta saati mankelista. Toki tämän kylän kesäisissä tuulissa (mäntyjen hoidettua vuotuiset lisimisorgiansa) on näpsää ja nopsaa kuivatella isotkin satsit liinavaatepyykkiä. Isännän reikäisiä kalsareita ei kyllä kehtaa ulos viedä kuivumaan.
    Tuo essun käyttö pitäisi kyllä opetella. Aina saa rapsutella spagettisoosit rinnuksilta. Siinä olis enempi lääniä myöskin räkänokille, jostain syystä mun paita on parempi kuin nessu. "Äiti, hali" kuulostaa niin herttaiselta...pygmin hävittyä paidanhelmasta löytyy räkävana. Nice.

    VastaaPoista
  4. :)

    essu ja mankeli on mulle ihan vieraita välineitä.
    En pysty käyttämään essua, en kertakaikkiaan. Tulee semmoinen olo, että häärää keittiössä ahteri paljaana, ja sehän ei käy.
    Ratkaisuni on keittiöverskat ja keittiöteepaita.

    VastaaPoista