keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ookko nää nähny mun eilistä päivää?


KLO 7 kello soi. Mies oli jo noussut vähän aiemmin aamukahvin keittoon ja päästänyt koirat pihalle. Minä nousin kuopuksen kanssa pottahommiin ja sitten koululaiset herätys!
Kaikille keittiössä aamupalaa, juteltiin päivän kulusta ja kerholaisen metsäretkipäivästä. Viestitin yhdelle opettajalle hammaslääkärireissusta.
KLO 8.10 viimeinen koululaiskuorma kaasutti miehen ajamana pihasta ja minä kaadoin itselleni toisen kupillisen kahvia ja käynnistin pyykkikoneen.

Aamu kului kahden nuorimman leikkiessä muovailuvahoilla ja välillä luettiin kirjaa auringonpaisteisella sohvalla. Koitin selailla telkkarista uutisia, lukaisin nopeasti koneelta sähköpostini, mutta en ehtinyt vastata yhteenkään vielä.

KLO 9.50 Väsytti niin vietävästi, että puin lapset pihalle hyytävästä tuulesta huolimatta ja sinne mentiin koko konkkaronkka (kaksi lasta, kaksi koiraa ja yksi äiti).

Haravoin ja putsailin kukkapenkkejä, siirtelin vähän kaikkea väärällä paikalla ollutta tarviketta /(miten ihmeessä ne lasten fillarit ei vaan pysy edes yhtään järkevillä paikoilla, kysyn vaan...), hääräsin koirien kanssa, pojat hääri leikkimökillä kotileikeissä.

 
 
Aurinko paistoi kyllä lämpimästi, mutta lämmin ei silti kovinkaan ollut, koska meillä nyt tuulee melkein aina ja eilinen tuuli ei ollut kovin lämmin. Veinkin sitten pyykit koneesta pihalle heilumaan ja tuumasin, että grillataanpa nuotiomakkarat siinä lämpimiksemme.
 


Maailman parasta sinappia, jos ette jo tienneet. Lukaisin näin vuoskymmenten syömisen jälkeen purkin kylkeä ja huomasin että sisältää muun muassa kahvia! No ilmankos! (ja on tehty täällä Sastamalassa).

 
KLO 11.30 oli lounasaika eli grilli saatu sitkeän yritteliäisyyden jälkeen hyvin roihuamaan ja sen verran hiiltymäänkin, että makkarat sai ihanan rapsakan pinnan. (Ähh, älkää vaan muistelko mun edellistä parempi-elämä-paremmalla-ruualla -postausta....). Lisäksi meillä oli valmiita voikkareita jotka tulikin popsittua jo siinä makkaroita odotellessa kaikki suihimme, ulkona tosiaan maistuu ruoka niin hyvältä!

Oheisohjelmaa meidän rauhaisaan hetkeemme toi jänöjussi, joka päätti yhtäkkiä kirmata paikalle tuosta noin vaan. Tuli siis todellakin ihan höyryävän nuotion viereen ja mullakin kesti sen saman hetken kuin koirillakin tajuta että tossahan on jänes. Sitten ne läksikin ja lujaa, jussi eellä ja hurtat perässä. Ei pal auttanu kuin toivoa että kerkee karkuun! Varttin päästä sain koirat tuleen rantaheinikosta takaisin (ehkä makkaralla kädessäni oli apua tässä houkuttelemis-asiassa) , mutta kävivät ne vähän väliä nuuhkimassa maasta jälkiä, että minne se meni. Kukkokin osallistui kanalan uumenista tähän hässäkkään kiekumalla niin maan perusteellisesti, että luulis ettei pupunen ihan heti uudelleen tähän hullulaan eksy.

Hammaslääkärissä käynyt lapsonen viestitteli ja sovittiin päivän aikatauluja siinä miehenkin kanssa puhelimessa sitten, koska autokoulun teoriatunnit venyttävät opiskelijatyttösen päivän pitkälle yli iltaseitsemään.


 
 
KLO 12.45  Vietiin innoissaan oleva Rafu kerhoonsa viinirypäleillä ja karjanlanpiirakalla täytetyn eväsreppunsa kanssa ja hurautettiin siinä samalla kuopuksen kanssa kylän kaupalle, kun kerran siellä päin oltiin. Kyllä on outoa kulkea yhden lapsen kanssa yhtään missään! Mahdanko mä tähän tottua ikinä... (syksyllä se on kuitenkin eessä, että parempi totutella). Ostettiin kaupasta pirteä pikkunarsissi ruukussaan ja koska kauppaa vastapäätä on kirkko hautausmaineen, niin käveltiin sinne viemään kukka minun äitini haudalle. Rudi ei koskaan häntä ehtinyt tapaamaan, eikä sen puoleen Rafukaan, mutta kyllä he juttuja ovat kuulleet senkin edestä mummustaan. Rudi on niin jännä poika tuolla hautausmaalla, koska eihän tuonikäinen (2) varsinaisesti tajua näitä juttuja, mutta hän on silti aina innokas sinne tulemaan (onhan siellä kyllä kaunista!) ja suhtautuu asiaankuuluvalla hartaudella siellä oleskeluunkin.
 

Tässä pieni poika pappansa haudalla.
 
 
KLO 13.30 tultiin kotiin ja oltiin vielä hetki pihalla lapsukaisen pyynnöstä. Annoin vauhtia keinussa ja keräilin pyykkejä narulta (hyvin kuivuivat kylmässäkin ilmassa), samalla kun pikkutyyppi polki pyörällänsä sitkeästi möykkyisessä maastossa.
 

 
Kotimatkalla käytiin hevostallin kautta, hepat sai porkkanoita tänään tuotuna.
Sisällä odotti koiran tekemä sotku eteisessä ja siivosin sitä ja innostuin samalla (raivolla) pesemään vähän muutakin ylimääräistä huushollista (turha toivo että se missään näkyis...). Kuopus leikki uuniruuan tekoa samalla pikkasen rivakasti, koska paiskoi leikkiuuninsa luukkua kiinni melkoisella läjäyksellä joka kerta (keltä lie oppinut, en tunnusta!). Poju söi välipalaksi karjalanpiirakan ja banaanin. Tein lättytaikinan jääkaappiin turpoamaan.
 

 
KLO 14 aloin paistamaan lättyjä ja vartin yli saapuneet koululaiset (kaksi niistä) söivät hyvällä ruokahalulla melkoiset läjät. Kutsuvat minun tekemiä lättyjä sokerilätyiksi, koska laitan niihin sokeria heti paistamisen jälkeen pinnalle ja kun se siihen sulaa makoisaksi liemeksi, niin siihen ei muuta tarvitsekaan päälle laittaa! (jos mietit, niin söin kaksi)
 


14.45 oli yläkoululainenkin miehen kyytimänä kotona ja vaihdettiin siinä lättyjen äärellä kaikkien kuulumiset. Keitettiin miehen kans kahvit ja koululaiset siirtyivät pikkuhiljaa läksyjen tekoon. Tiskien laittoa, järjestelyä siellä täällä.

15.30 hurautin hakemaan kerholaiset kotio ja hällä olikin ollut sitten ihan paras kerho, kuulemma! Kotona oli vastassa imuroiva mies, kerholainen pinkaisi popsimaan muutaman lätyn, minä menin tarkastamaan koululaisten läksyt ja vastasin yhteen sähköpostiin. Viestittelin yhden tyttären kanssa mukavia.

16.30 mies lähti viemään poikia (kahta) treeneihin, minä jäin muiden kanssa kotosalle. Pyykkejä, muutama A4-paperi ja pohdintaa tulevista menoista. Kuopus leikki samalla sohvalla kun minä luin tietokoneelta kokousmuistiota ja ajatukseni katkeili muutamaankin kertaan. Keittiössä piirreltiin ja vähän väliä taideteoksia tuotiin kuusivuotiaan toimesta mulle ihailtavaksi. Osasta otin kuvan käskystä ja lähetin isukille nähtäväksi.

Tein suunnitelmani mukaan iltaruuaksi keittoa ja valmistelin sitä tässä (ja vähän jokaisessa) välissä, samalla kun viikkailin pyykkejä ja hermostuin koirankarvoille. Imuroimisesta huolimatta niitä oli jo siellä täällä.

KLO 18 syötiin niiden voimin, jotka kotona olivat. Hyvin maistui!

Mies tuli kuskaamisreissulta hevostallin kautta, toi samalla yhden pojan ja otti kyytiinsä täältä seuraavan. Me heitettiin kolmen nuorimman kanssa ulkovaatteet niskaan ja lähdettiin hakemaan muutaman kilometrin päästä bussipysäkiltä viimeinenkin lapsonen kotikylille.


 
KLO 19.30 poikettiin anoppilan kautta kotimatkalla ja vaikka sielläkin kävi aivan jäätävä viima, niin lapset leikkivät posket punaisina hippaa pitkin maita ja mantuja.

Mies oli tässä välissä tuonut  yhden lapsen treeneistä kotiin (yksi siellä vielä jatkaisi yhdeksään asti )joten hänen iltansa kului ees taas ajelemalla kotikylän ja kaupungin treenihallin väliä.


KLO 20 minä kuormani kanssa kotona, kuopus väkisin sisälle, muut kaksi tenavaa jäivät "ihan kymmeneksi minuutiksi" vielä pyöräilemään. Iltapalaa kaikille, pitkän päivän tehnyt tytär söi keittoa samalla kun juteltiin kuulumiset. Treeneistä kotiutunut poika kertoi miten siellä oli sujunut (hyvin oli mennyt).

KLO 20.20 loputkin sisälle, iltapalaa punaposkille ja sitten hammaspesun kautta nukkumaan. Katsottiin ensin kuitenkin seuraavan päivän kouluvaatteet, jotka olikin kyllä jo hyvin laitettu esille.

Tiskejä ja keittiön siivousta, jutustelua.

KLO 21.20 viimeisetkin urheilijat kotiutuivat. Porukkaa saunaan, uuniin pizzaa. Minä toikkaroin puoliunisena, koska olin meinannut nukahtaa samalla kun laitoin kuopuksen nukkumaan.

Hoideltiin koiria ja minä selasin nettiä, vastasin yhteen juuri ulkomailta tulleeseen sähköpostiinkin vielä. Suunnittelin seuraavan päivän ruokia ja menoja, koska oma autoni viedään silloin huoltoon joten päivällä en pääsisi hakemaan mitään, vaan oli tultava toimeen sillä mitä kotoa löytyy. Selasin Aamulehteä.

KLO 23 menin nukkumaan, viimeisenä.

6 kommenttia:

  1. Kyllä teillä tuota vipinää riittää. Sinä teet sen kuitenkin kaiken rakkaudella ja tekstistä kuuluu, että teet juuri sitä mitä elämässä haluat. Et haikaile muuta (ainakaan tässä) ja nautit lasten kanssa olosta. Ihanaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sari, ihana kommentti ja osui kyllä oikeaan! Rakastan juuri tätä <3

      Poista
  2. VOi miten kiva postaus! MÄ NIIN TYKKÄÄN! :)

    Kiva päivä teillä ja täynnä tekemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Selina, kiitos kommentistasi, mä kyllä tykkään kans, elämä on ihanaa <3

      Poista
    2. Mä ihailen...oot tosi tehopakkaus ihminen!

      Poista