torstai 21. huhtikuuta 2016

Miksi on huisia olla 40 eikä enää 20 !!


No siksi, kun:

Tiedät - you just know
Tiedättehän, kun sitä nuorena mietti minkälainen sitä mahtaakaan itse olla nelikymppisenä - ja minkälainen varsinkaan ei aio olla nelikymppisenä - ja sitä katseli sen ikäisiä ihmisiä sillä silmällä, että niihin on aika ja iäisyys iskenyt ihan täysillä ja mokomat mummoutuneet tumpelot eivät ymmärrä tehdä asialle mitään (tai eivät ymmärtäneet jo ajoissa aloittaa sen jonkin tekemisen, myöhäistähän se siinä vaiheessa jo olisi, kun naama polvissa asti roikuskelisi). Kaksikymppisen ilmassa kaikuu voimalauseina "Minä ainakin tiedän" "Minä en anna itselleni käydä noin" ja "Minä olen erilainen". Jep jep. Me kaikki ollaan oltu nuoria ja kaikkitietäviä ja kaikkitiedostavia ja viisaampia kuin kukaan muu, varsinkaan meitä tuplaten enemmän elämänkokemusta hankkinut...

Kun sitten oikeasti olet sen neljäkymmentä, niin tajuat, sinä niin tajuat. Vaikka mitä ylös nostavaa rasvaa lappaisit naamaasi heti taaperoiästä lähtien, niin painovoima tekee tehtävänsä sinunkin lutuiselle naamallesi. Jonain päivänä vaan huomaat, että kylläpä sitä nyt näyttääkin erinäiset paikat  jotenkin turvonneelta ja toisenlaiset paikat taas lojuskelee miten saattuu , yleensä siellä missä ei välttämättä pitäis. Se vaan on niin ja siinähän sitten elät sen kanssa. Yleensä kyllä nelikymppiset ovat kohlineet elämäänsä niin paljon kaikkea muuta tärkeämpää, jotta edes viitsisivät kiinnittää alkujärkytystä enempää asiaan huomiota. Sitä mennään silmäluomet tuulessa läpsytellen tekemään kaikkea sitä mitä elämällä on tarjottavana ja jota ei kaksikymppisenä edes ymmärretty, koska kieputtiin ihan liikaa uskaltamisten ja muiden pidätteiden ympärillä. Nelikymppisenä sitä huomaa, että mikään tai kukaan ei pidättele ainakaan sinua! Jii haa !
Kuvahaun tulos haulle funny quotes  young lady

Rokkimummo vai teinitantta - age is just a number word
Kun silloin kaksikymppisenä loi säälinsekaisia katseita huppareihin ja tennareihin pukeutuneisiin nelikymppisiin ja mietti miksei ihmiset vaan vanhene arvokkaasti ja päästä irti jostain mitä ei kertakaikkiaan enää ole - niin yhtäkkiä huomaat ajan kuluneen kuin pikakelauksella (pari vuosikymmentä) ja oletkin tungeksimassa samalla naistenvaateosastolla kaksikymppisten kanssa ja et itseasiassa huomaa asiassa mitään ihmeellistä. Miten niin ei ole iän mukaista pukeutumista? Miten niin yritän vaikuttaa nuoremmalta kuin olen? Minähän olen MINÄ. Kun olet ponnaripäinen farkkulyyli ollut ennen, niin ei sinulle mitään lobotomiaa siinä vanhenemisen välissäkään tehdä (toivottavasti), joten olet sitä samaa kyllä myöhemminkin. Olet sinä! Kuuntelet samaa musiikkiakin kuin silloin, niin miksi tyylin pitäisi olla yhtäkkiä jotain muuta? Nykyään on sitä paitsi niin paljon enemmän valikoimaakin, josta ennen sai vain uneksia!
Kokemuksia ei voi estää - you are  smart and you know it
Kaksikymppisenä, silloin siis kun aikuisuus ihan just oli alkanut (joillakin ei välttämättä, mutta puhutaan nyt vaikka tällaisesta arvellusta todennäköisyydestä) sinulla oli kaikki edessä. Siis kaikki. Eikä pelkästään hyvässä TÄÄLTÄ TULLAAN MAAILMA-mielessä!  Sinähän et tiennyt mitään ennestään, kaikki piti elää ensimmäistä kertaa ja etukäteen oppimatta. Miten asua omillaan, miten hoitaa talous, miten sen rahan kanssa touhuttiinkaan? Mitä minusta nyt sitten isona oli tulemassa, miten ollaan töissä (tai edes haetaan töitä), miten tullaan toimeen muiden aikuisten kanssa (koska joskus vaan on pakko vaikka ei mieli tekisikään)? Minkälaista on olla äiti, vaimo (isä, mies) tai yleensäkin muodostaa perhe?  Mitä on kasvattaminen ja miten minä siinä onnistun?
Nelikymppisenä you know it all, beibe! (ainakin useimmiten) Tiedät jo itsesi, tunnet naiseutesi (mieheytesi), olet luultavimmin jo lapsiasikin kasvatellut ainakin sen verran pitkään, että tiedät ettet koskaan tiedä kaikkea ihan varmaksi. Uskallat silti elää vaikka suuri erehtymisen vaara on asiassa kuin asiassa. Maailma on sinua varten ja itseasiassa sinäkin maailmaa varten, sillä voiko olla suurempaa ja tehokkaampaa voimavaraa tällekään yhteiskunnalle olla kuin neljäkymmentä täyttänyt ihminen! Jos suinkin ehdit, niin käytät aikaasi myös maailman parantamiseen kaikilla niillä työkaluilla joita sinulta löytyy, sillä jos kaksikymppisillä oli vapaa maailma olevinaan edessään, niin nelikymppiset ovat keskellä sit maailma. Ota ja elä, siis!
Loppu tulee - are you ready
Neljänkymmenen iässä pamahtaa sieltä syvältä tietoisuudesta suoraan siihen silmien eteen (niiden roikkuvien luomien katveeseen, kyllä vain) tietoisuus elämän rajallisuudesta. Kyllähän sitä parikymppisenä hoilattiin you only live once ja kaikkea muuta ajallisuuskäsitettä sisältävää sälää, mutta ootahan kun nelikymppisenä alkaa porukkaa kaatuu edestä ja sivuilta, niin siinähän olet keskellä sitä sun yhtä elämääs.  Ja se olis niinkun tosipaikka. Tajuat että ihan sama mitä muut ajattelee, tää on nyt vedettävä omalla tavalla loppuun asti ja kaikki mitä on elämältä halunnut ja sille halunnut antaa, on nyt tässä niinkuin lähipäivien hommaa. (Toivottavasti!) ei paljoa sitkutella ja mietitä eläkepäivien harrasta ihanuutta, vaan mennään nyt sinne telttaretkelle Lapin erämaahan, jos sinne on sielu aina halajannut. Tai pärräytetään laulukilpailuun  tai maalataan keittiön seinä keltaiseksi. Koska ei ne jälkipolvet sun hillitylle ja odottavalle tunnelmalles tuu lasejaan kilistämään, vaan sille että uskalsit olla sellainen oma itsesi että susta riitti puhuttavaa pidemmäksikin aikaa.
Mitäs sitten - wtf
Onko tullut elettyä nyt jotenkin ihan väärin? Huomasit just, että oot jo myöhässä tai edellä tai ettet oikein tiedä itsekään missä? No kuule kun ei se mitään. Sen kuuluukin mennä niin. Se on tätä elämää. Senkin kun huomaat tässä neljänkympin iässä, että ihan turha mitään suunnitelmia on lyödä lopullisesti lukkoon, koska elämä on sellainen pieni motherf juukelis puukelis että yllättänee sut vielä moneen kertaan. Minusta puhumattakaan. Koska minähän en tiedä mitä on olla viiskymppinen. Tai kuus(kymppinen). Huhut kuitenkin kertoo, että mitään hiljaista hiihtelyä ei välttämättä ole silloinkaan tiedossa.
On se vaan jännä paikka, tämä elämäksi kutsuttu!
Kivaa tiedossa!
(kuvat täältä)

2 kommenttia: