maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kakusta asiaa ja vähän ihmisestäkin

Palattu on ja levättykin on jo yksi yö omassa kotonassa, hih. Eli mikä parhain hetki onkaan nyt istahtaa omalle rakkaalle sohvalleni (kyllä, tämä on minun sohvani, kaikki meillä tietävät mikä on äidin sohva, koska tämä nyt vaan on... niin mun) ja pistää sato kellariin, eli viikonlopun saalis teidän nähtäväksi tänne blogiin!
 

Mietit varmaan uskotko silmiäsi: lastenjuhlien kakku ilman mitään "teemaa"!? Kyllä kyllä, meillä harrastetaan näitä mansikkakakkuja ihan sankareiden itsensä toiveesta. Ja niin ihanaa kun se teemoihin uppoutuminen onkin (ja varsinkin niiden katseleminen!) niin koitetaan vielä muistaa sekin, että samalla kun koitetaan opettaa lapsia (ainakin mukamas) nauttimaan elämän pienistä asioista, jotka eivät ole rahalla tai materialla mitattavissa, kuten meidän kaikkien ihmisten arvoihin kuuluukin ainakin jos kaikkia tilastoja uskotaan, niin silti yllättävän moni käyttää melko suuret määrät aikaa ja rahaa siihen miltä kaikki näyttää - sen sijaan että keskityttäisiin siihen tunteeseen, joka muodostuu itse ihmisistä, eikä rekvisiitasta. Enkä tällä mitenkään tarkoita että koristefriikit olisivat kaikki pinnallisia ihmisiä, en todellakaan ja ymmärsitte varmaan kirjoitukseni syvimmän tarkoituksen. Kerroin, mitä aina kannattaa välillä omallakin kohdalla miettiä, mikä tarkoitus kaikella oikeastaan onkaan, ketä mikäkin asia palvelee ja ennen kaikkea: miksi.


Eli tärkein oivallus ensin, eli meillä EI OLE ENÄÄ KAKSIVUOTIASTA TALOSSA! Hitsin pitsit, mutta siis minun vauvani täytti kolme. Tsösses (ja tähän se klisee: justhan hän vasta syntyi! Mutta kun jotenkin aika on ottanut nyt lentsikan ja kiitänyt läpi näidenkin kolmen vuoden). Minä ehkä en ole vielä tajunnut kaikkea, mitä tämä tuo tullessaan tai ylipäätään tarkoittaa (ja etenkin en ole halunnut tajuta kaikkea mitä tämä merkitsee... sniif, tiedättehän, äidin kuopus...ei enää vauvoja...itku ja paraus!), mutta jotain pientä merkkiä on saatu jo ilmoille. Kuten että kolmevuotias
 
 
-sen lisäksi että ymmärtää tietysti (kaiken ja vähän enemmänkin) niin osaa myös itse kommunikoida takaisin päin kaikin mahdollisin tavoin. Ja pojat että tämä meidän tapaus kommunikoikin!
 
 
-tajuaa aikakäsitteitä jonkin verran (hetken päästä, huomenna, illalla - nämä eivät aiheuta enää saman "koska"n kysymistä joka viiden minuutin päästä, vaan asia menee hei ihan perille! Gaaddämit,tää on se ikä jossa ne tajuaa kaiken. Tästä eteenpäin alkavat valikoimaan yks kerrallaan aina mitä kannattaa niin kuin hokata ja mitä niinsanotusti ei...)
 
 
-kysyy jos joku mietityttää, mutta ei enää kysele jokaisen kolauksen syntyperää "mikä toi oli"- kysymyksellä, vaan "oliko se kissa"- kysymyksellä, joka sisältää aina vähän siis omaa päättelyäkin (ja kyllä, luultavimmin se on aina kissa. Tai koira. Meinaten jos kysyjänä on itse kolmevuotias, joka olisi se muuten...)
 
 
-nauttii seurasta, mutta osaa kyllä mennä yksinäänkin puuhastelemaan jos siltä tuntuu (ja kun äidin silmä välttää).
 
 
-ymmärtää syy-seuraus-suhteita (kun syöttää ruuat lautaselta koirille, niin saa nopeammin jälkiruokaa!)

-nauttii elämästä ja olostaan juuri senikäisenä kuin on, voiko olla oikeastaan hienompaa ikää kuin kolme!! Ei ole enää vauva, mutta toisaalta ei mitään paineita liian isompana olostakaan. Kolme! Se on ihan selvästi "uusi musta" !



Meillä oli herkkujen ja ilmapallojen täyteiset pirskeet lauantain brunssiaikaan, sen jälkeen heitettiin kamppeita laukkuun, annettiin kotomiehille (kymmenen henkeä niitä tänne jäi siis) kunnon rutistukset ja lähdettiin kohti yhteiskuljetusta joka kuskasi meidät Helsingin Länsisatamaan.
Lähdettiin nimittäin yrittäjäristeilylle! Vain siis mää ja mun beibe, joka tässä tietenniin tarkoittaa tuota miestäni. In case you didn`t understand.


**seruaa tietoisku**
Suomen Yrittäjät on 20-vuotta sitten perustettu järjestö kahden vanhan "kirjainyhdistelmän" historian jatkeeksi : PTK  ( = Pienteollisuuden keskusliitto) ja SYKL (Suomen yrittäjäin keskusliitto). Puheenjohtajana on toiminut koko tuon ajan Jussi Järventaus, nyt hänen jäädessään ansaituille vapailleen, ruoriin astuu seuraavaksi päätoimittajan hommista (ehkä jollekin) tuttu Mikael Pentikäinen.
Suomen Yrittäjät on siis yrittäjien ja pk ( pk = pienten ja keskisuurten) -yritysten asialla oleva keskusjärjestö. Jäsenet muodostuvat fifty-fifty yksinyrittäjistä ja työnantajayrityksistä, joka järjestön sivun tietojen mukaan vastaa todellisuutta muutenkin, eli Suomen yritysrakennetta ylipäätään.

**semmonen tietoisku se**



Tapahtuman tarkoitus oli (tietysti juhlavuoden bailabailameiningin, puheenjohtajavaihdoksen niiskupuheiden ja lykkyä pyttyyn toivotusten ja erilaisten työpajojen ja keskustelutilaisuuksien lisäksi verkostoituminen muiden innostuneiden ihmisten kanssa. Tein heti työtä käskettyä:

 
Kai te nyt Putous-hahmo Irma Rönkön tunnistatte. Se on tossa vasemmalla...

Jari Sillanpääkin verkostoitui oikein onnistuneesti meidän kaikkien kanssa! Oltiin ihan messissä kaikki (ei siis siellä laivan messissä, vaikka laivassa oltiinkin in case you didn`t...) :
 
.

Tallinna oli harmaa, mutta ei kyllä haitannut! Me kuunneltiin hienoja juttuja yrityksiltä, jotka ovat tehneet tietään pitkään ja tietävät miten kulkea vaikeatkin ajat läpi. Toiset ovat taas nuoria ja juuri vasta tiensä löytäneitä, lujan tahdon,  innokkuuden ja itseensä uskomisen ansiosta saaneet vientinsä vetämään esimerkiksi maailmalle. Hienoja tarinoita, hienoja asioita poimittuina sieltä esiin.

**Toinen tietoisku : miksi Suomi tarvitsee kipeästi vientiä? Mitä se niin kuin käytännössä tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että otetaan kato nyt kuvitteellinen ympyrä. Sen sisällä on ihmisiä ja rahaa. Kotimaan myynti siirtelee sitä rahaa siellä ympyrän sisällä paikasta toiseen: taskusta toiseen, instanssista toiseen, tarpeesta toiseen. Eli sillä samalla rahalla koitetaan pärjätä. Sitten kun saadaan vientiä aikaiseksi, niin se tarkoittaa, että ympyrän ulkopuolelta joku tuo sitä rahaa ympyrän sisään käytettäväksi. Tämän takia vienti hyödyttää meitä kaikkia
 
Nyt tää toinenkin tietoisku päättyi **


Sillä ihan jokaisesta ihmisestähän me kaikki muut voidaan oppia jotakin. Aina. Voidaan oppia toisenlainen tapa tehdä jotakin hommaa, voidaan oppia tietämään tapoja joilla ei kannata sitä tehdä.


Parasta oli huomata se, että entinen ajatusmaailma oli kokenut käänteen. Vaikka yrittäjät tekevätkin paljon töitä, eikä aina kelloon sidottuna laisinkaan , niin vanha ajattelu pisimpien työpäivien tekijöistä tehokkaimpina (menestyneimpinä) on poistumassa ja ymmärretään asia, josta meille kaikille on hyötyä tässä elämässä oli sitten yrittäjä tai ei:


"Hyvin menemiseen" (ja menestymiseen ja tehokkuuteen, jos niistä nyt puhuttaisiinkaan) tarvitaan hyvinvoiva tekijä. Pitkään tiehen ja jaksamiseen tarvitaan sitä kapasiteettia mistä kaikki ammennetaan ja kukin tietysti oman itsensä tuntien vahvistaa omalta osaltaan niitä alueita jotka tarvitsevat vahvistusta mieluusti jo ennen kuin tulee mitään uupumista, stressiä ja epätoivon hetkiä siinä tekemisen tiellä.



Ei todellakaan tarvitse olla yrittäjä huomatakseen, että nykypäivänä meiltä vaaditaan niin paljon. Vapaa-aikaa on ihmisillä enemmän kuin koskaan, mutta silti ihmiset ovat ilonsa hukanneita, sairaita ja väsyneitä.


 
 
Joten laitetaanhan jokainen se elämä tasapainoon, tehdään niitä juttuja jotka tuottaa meille iloa ja opetellaan tuntemaan sitä iloa pienistäkin jutuista! Sen jälkeen jaksetaan tehdä niitäkin, jotka tuntuu velvollisuuksilta ja painaviltakin aika ajoin (jos ei aina). Oikeastaan minua harmittaa ihan hirveästi ihmiset, jotka sanoo ettei ole varaa mihinkään kivaan - koska kuten syntymäpäiväkakkuun viitaten jo sanoinkin, niin oikeasti "kiva" voi olla ihan ilmaistakin, tai ainakin halvempaa kuin se ostettuna olisi.


Nyt jokaisen asenteet oikeaan asentoon *skriiks*, nautitaan vesisateen suomista lämpimistä "vastareaktioiden" mahdollisuuksista: lämpimistä teekupposista ja kodin suojasta. Meillä on niin paljon.

4 kommenttia:

  1. Onnea 3v lle <3! <3

    Todella hyvä tuo tietoisku viennistä, näinhän se kyllä on !

    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! <3 -ja joo minussa asuu pieni (iso) valistaja aina vaan :D :D Oikein hyvää viikkoa sinnekin, täällä paistaa nyt aurinko kun hetki sitten vielä satoi harmaalta taivaalta!

      Poista
    2. Kiitos!! <3 -ja joo minussa asuu pieni (iso) valistaja aina vaan :D :D Oikein hyvää viikkoa sinnekin, täällä paistaa nyt aurinko kun hetki sitten vielä satoi harmaalta taivaalta!

      Poista
  2. Myöhästyneet synttärionnittelut 3 vuotiaalle. :)
    Meillä synttärit on aina vähän off season noihin mansikkakakkuihin, joten teen tylsästi suklaa- tai kinuskikakkuja. Välillä oikein hävettää, kun sisko aina taikoo mitä hienoimpia teemakakkuja tytöilleen. Ja on kavereita niin että tupa ratkeaa ja kaikkea ohjelmaa. Meillä on pikkusuolaisia, pullaa, kakkua, mehua ja isoille (sukulaisille) kahvia tarjolla. Varmaan joku psykiatri saa (näitäkin) lapsuustraumoja parannella.
    Mutta hyvin on tylsätkin kakut tulleet syödyiksi. Syksyä odotellessa, toivottavasti meilläkin saadaan sytyttää 3 kynttilää toisen kakun päälle, isoin roikale kun mukamas täyttää jo 6v.

    VastaaPoista