maanantai 25. huhtikuuta 2016

Auts.

Heti alkuun tällainen ärsyttävä alkupuhe. Eli minullahan on aina ollut mottona kirjoittaa juuri siten ja juuri sillä moodilla kun just sillä (eli tällä) hetkellä itsestä  tuntuu. Se ei välttämättä ole kovin lukijaystävällistä, ei tule mitään postaussarjoja meinaan täältä blogista eikä muutenkaan mitään tasaista laatua (hah), vaan tää on tätä mun elämää ja välillä tuulet vaihtelee todellakin sekä blogissa että päässä.
 

 
Siis koin tänään, ihan kivan ja hyvin sujuneen maanantain lisäksi, kovin kummallisen tapahtuman, tai oikeastaan tilanteen -  olotilan. En nyt sen enempää avaa missä ja keitä meitä siinä oli, mutta kuitenkin tuli hetki, jolloin minusta puhuttiin kuin en olisi paikalla - vaikka siis olin. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään sattuma tai vahinko, vaan tämä oli nähtävästi tapa toimittaa näitä asioita. Ja koska kyseessä oli ei- niin-mairitteleva luonnehdinta, niin olin ihan pikkasen yllätettynä siinä , suoraan sanoen olin aivan äimän käkenä, mikä se äimä sitten ikinä onkaan, niin sen käkenä siinä olin. Tilanne meni siitä sitten eteenpäin ja tämä asia jäi roikkumaan kuin pilvi minun niskaani. Nyt olenkin sitten koko illan pyykkejä ja simoja värkätessäni miettinyt asiaa joka mahdolliselta suunnalta. Oliko kyseessä töksähdys, eli erhe? Epätodennäköistä. Kun siis emme usko hupsista-vaihtoehtoon, niin oliko kyseessä tietoinen tapa kertoa minulle mitä minusta oltiin mieltä ilman että asiasta sen enempää keskusteltaisiin juuri minun kanssani, ilman että siihen pitäisi paneutua tämän enempää? Tämä on vaihtoehto jota pelkään eniten. Kolmas vaihtoehto olisi paras, jos nyt niin voi sanoa tässä surkeuden konkurssissa, mutta se siis tarkoittaisi sitä, että kommentointi oli sitä luokkaa mitä kaikista muistakin kommentoidaan ja ei ollut mitenkään henkilökohtaisesti yksinomaan minua varten keksitty keino kritiikkiin. Valitettavasti tämä ei tunnu kuitenkaan menevän itselleni läpi, erinäisistä syistä joita on tässä hieman hankala avata, mutta trust me.
 
 
En tiedä. Ehkä kuvittelen vaan ja olen aivan liian herkkä. Koen kuitenkin, että oli syy mikä tahansa kellä vaan, niin kuulisin kuitenkin mielelläni kaiken kritiikin suoraan minulle sanottuna, jotta voisin joko korjata tilannetta tai antaa asian olla "kaikkia ei voi miellyttää" - periaatteella. En minä meinaan nyt niin herkkä ole, että itkua vääntäisin aina jos minusta tai mielipiteistäni ei tykättäisi, sittenhän saisin olla täällä suurinpiirtein aina poru poskella. Jotenkin vaan nyt tuntuu erityisen pahalta.
 
 
No mutta minkäs tälle nyt voin. Ei auta kuin mietiskellä tätä vielä hetki itseni kanssa ja koittaa sitten vaan jatkaa eteenpäin, tai ainakin jonnekin päin.
 
 
Joko teillä on simat laitettu? Vappu tulee kovalla vauhdilla ja se on aina merkki keväästä - oli säät sitten mitkä tahansa! Iik, aika ihanaa kun se vihreys taas hiipii paikalle ja rävähtää sitten täyteen kukoistukseensa. Jes, siitä minä otankin nyt positiivisen ajatuksen ja koitan pysytellä siinä. Täsä mittää murheita oo... Heh.

2 kommenttia:

  1. Vaikka et avannutkaan nyt kokonan tilannetta niin mä olisin itse varmaan mennyt ihan pokkana sanomaan, että jos on jotain asiaa niin sen voi sanoa suoraan minulle :D

    Meidän ei tarvitse onneksi vappu herkkuja leipoa ja ostaa, koska pikkuveljelläni vietetään vappuaattona syntymäpäiviä, niin päästään valmiiseen pöytään. Että mikä tsägä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tavoilleni epätyypillisesti olin ihan jäätynyt paikoilleni! Kuuntelin vaan että uskonko korviani ja sitten kun pääsin tilanteesta vähän eteenpäin, niin (koska oli julkinen paikka ja muita ihmisiä paikalla)muut asiat vaan tulivat tavallaan siihen tielle, etten päässyt asiaa tiukkaamaan. Pläääh. Vähän mälsä fiilis kyllä.

      Mutta hei teilläpä makee vappu tiedossa! Valmis pöytä kuulostaa ihan parhaimmalta!! Whoop whoop :D

      Poista