perjantai 4. maaliskuuta 2016

Ulostulo

Politiikka tästä nyt vielä puuttuikin, mutta eipä puutu enää.
 
Nähkääs, aikain alusta asti olen ollut siinä uskossa (ja toivossa), että meidän päättäjämme, keitä he milläkin kertaa ikinä ovatkaan, tekevät aina sen oman parhaansa meidän yhteisen kotimaamme hyväksi. Väillä se jonkun toisen paras ei tietenkään ole likikään sitä minun tai naapurinmaijan (ei meillä ole naapurissa Maijaa, ihan kuvitteellinen esimerkki siis) parasta, mutta jonkun parasta kuitenkin. Minä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallanperään, että kadehtisin jonkun muun oivaltavaa ajatusta tai kykyä tehdä hyviä päätöksiä, vaikka ei olisikaan sen minun kannattamani puolueen jäsen tai edes sinnepäinkään. Pääasia, että hommat hoidetaan, oli tekijä kuka tahansa.
 
Tämän nykyisen hallituksen kokoonpanoa kieltämättä kavahdin kuin lehmälaitumen paimenpojasta saatua sähkönytkäystä, sillä mielestäni mikä tahansa organisaatio, ryhmä, työpaikka, valtio, kerho,  - whatever -, tarvitsee johtajan. En niinkään ajattele sitä määräävänä osapuolena ja yksinään asiat sanelevana diktaattori-johtajana, tietenkään, vaan sellaisena jolla on itsellään asiat tiedossa, suunta tiedossa ja kokonaiskuva silmissä. Sellainen, joka kykenee ottamaan muita mukaan päätöksentekoon, mutta huolehtii, että kartalla kaikki suuntaavat samaan kohteeseen, vaikka reitti välillä siitä omasta totutusta poikkeaisikin. En nähnyt tässä hallituskokoonpanossa pääministerin paikalla johtajaa, enkä ole sitä kyllä nähnyt sen jälkeenkään. Eikä ole hallituskumppanitkaan, eikä media, eikä oppositio, eikä kansalaiset. Kaikkien parhaaksi olisi, jos joku ottaisi vastuun edes omista päätöksistään, jotta muutkin voisivat ottaa niistä päätöksistä jostain kohtaa kiinni ja koittaa viedä eteenpäin.
 
Sillä enää minä en tiedä mihin suuntaan tämä maa on menossa. En millään jaksaisi nyt alkaa epäilemään kenenkään pätevyyttä yhtään mihinkään, mutta minä olen kyllä nyt ihan tumput suorina ja oikeastaan aika väsyneenä tähän juupaseipäs sopimuseipäs takarajaeipäs neuvottelutuloseipäs - pelleilyyn.
 
Nyt sitten. Aikuiset ihmiset. Alkakaahan johtamaan. Joku. Nyt.
 
Tai muuten en enää tiedä onko yksikään hallituspuolue äänen arvoinen yhtään missään vaaleissa - tai onko ääneni minkään arvoinen yhdessäkään puolueessa! -, koska luottamuksen menetys ihmiseen on yksi asia, mutta luottamuksen menetys kokonaiseen aatteen toimimiseen käytännössä on aivan toista suuruusluokkaa oleva asia. Vaikka se omaa etua ei niin ajaisikaan, että toteaisi "tämä ei nyt toimi", niin joskus tilanne vaatii sellaisenkin lauseen ulostuleman.  Ja sanon tämän  - en siitä huolimatta, vaan - juuri siksi, että itse olen hallituspuolueen jäsen.
 
 
Johtajuutta siis pyydetään, toivottavasti sitä myös saadaan niin että näkyy (ja kuuluu). Uskon, tietenkin uskon, että sitä löytyy teistä ja meistä jokaisesta, kun vaan kaivetaan se esille.

2 kommenttia:

  1. Tässä asiassa ja vääntelyssä aika isossa roolissa on ammattiyhdistykset, jotka ei voi piiruakaan antaa periksi. Yritä siinä sitte neuvotella. Ei kateeksi käy.

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Nyt pitäisi vaan takarajallakin olla takaraja, jos lopputulos on jokatapauksessa tämä, niin olisi edes joku roti säilytetty tässä kaikessa muussa...

      Poista