torstai 3. maaliskuuta 2016

Sekalaista (taas kerran)

Heissan! Täällä viedään viikkoa jo torstaissa, enkä meinaa millään ehtiä kirjoittamaan missään välissä,  vaikka ei ollakaan oltu missään trendien vaatimissa hiihtolomaviikkotekemisissä , kuten pohjoisessa, etelässä tai edes kylpylässä. Ehei, täällä sitä on oltu ihan omassa kodossa ja oikeastaan eletty hyvin tavanomaisen (ihanaa!) elämää. Nukuttu, käyty ruokakaupassa, tehty ruokaa, tehty yleensäkin mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Semmoista lomaa! Siis mieshän ei edes ole lomalla ja yhdellä tytsylläkin oli viime viikolla jo se oma lomansa, eli tässä ollaan oltu kuitenkin senkin vuoksi näissä kuskinhommissa ja aamuherätyksissä kiinni niin sanotusti. Eikä haittaa yhtään! Silti ollaan ulkoiltu paljon ja vieläkin enemmän (yhtenä "päivänä" poikia lähti hiihtämään vielä pimeäänkin, kun olivat ensin kuivatelleet ulkoilukamojaan täällä sisällä siinä edellisen rupeaman jälkimainingeissa), oltu vaan kotona tekemättä mitään erityistä, käyty isompien kanssa elokuvissa  (ja pienempien kanssa ollaan menossa huomenna),  paistettu lättyjä, kestitty "vieraita" ja hei : löydetty meidän pihaan eksyneen kissan omistajat! Se oli yhdenlainen häppeninki todellakin, kun ulkoilun yhteydessä minun syliin suorastaan juoksi ihan vieras kissa. Siis voitteko uskoa! Kyllähän täällä maalla kissoja kulkee, mutta niin sanotusti paikalliset (kissat) siis tietää kenen pihoihin kannattaa mennä ja kenen ei ja me ollaan kyllä yleensä oltu se mihin ei *virn*, koska meillä on nämä omat kissat ja koiratkin vielä. Tämä nyt kuitenkin tuli ja suorastaan vaati minua tekemäään asialle jotain. Sain nettiin laitettua kuvan siitä pienestä avunpyytäjästä ja niin vain kaukaa kilometrien päästä löytyi perhe joka oli jo viikon etsinyt rakasta kattimaakariaan. Ja todellakin, vaikka kissa välillä läksi jonnekin (puuhun), kun pelästyi meidän koiria, niin tuli kutsuttaessa luo kun pimeällä kävin sitä poikien kanssa huutelemassa   ja pieni matkalainen pääsi sitten autokyydillämme takaisin omaan kotiinsa. Mahtoi olla tuhannen ajatusta päässään silläkin, viikon seikkailujensa jälkeen!
Kissan suht selkeä avunpyyntö! "Vie mut kotiin!"
 

Edelliseen ravintopostaukseen liittyen haluaisin sanoa vielä, jos kirjoitin tuntemukseni jotenkin epäselvästi (ei olis mulle mikään ihme sinänsä) siinä ilmoille, että tarkoitukseni oli sanoa kuinka jokainen ihminen on todellakin erilainen. Ja kuinka tätä erilaisuutta painottaisin juurikin siinä kohtaa, kun jossakin mediassa joku kertoo, kuinka juuri tätä ainesosaa välttämällä sain uskomattomia tuloksia aikaiseksi ja elämäni muuttui. Eihän se tieto tietenkään turhaa ole, mutta pitää muistaa ettemme me ihmiset ole koneita emmekä toistemme kopioita. Toisen aineenvaihdunta ja mitkäliejutut sisällämme sitten ovatkaan niitä, jotka suhtautuvat erilaisiin ainesosiin ravinnossa tyystin eri tavalla, kuin jollain toisella. Jos itse kokee olonsa ja elämänsä hyväksi syöden sitä mitä ikinä syökin, niin sehän on pelkästään hieno juttu - oli siinä ruokalistassa sitten kahvipulla mukana tai ei. Olen kyllä läheltä seurannut moniakin ihmisiä joille viljat tuottavat vakavia terveydellisiä ongelmia ja toisaalta ihmisiä jotka ovat eläneet pitkän hyvän elämän syömällä vehnästä ja pottumuusia. Että me todellakin olemme yksilöitä ja niiden "rajoitteistenkin" sisällä on yksilöitä. Yhdellä laktoosi-intolerantikolla tulee vain vähän enemmän ilmaa vatsaan jos syö jotakin reippahasti laktoosia sisältävää, toiselle iskee vuorokauden kärsimys pienestäkin hipusta jossakin ainesosan ainesosasessa. Silti kannustaisin edelleenkin ihmisiä käyttämään lähiseudulta löytyviä tuotteita omaksi parhaaksi katsomallaan tavalla (tietenkään ei silloin voi niin tehdä jos mikään ei sovi). Tällä tarkoitan esimerkiksi sellaisia valintoja, joita tehdään ihan perusasioiden suhteen. Syödään sitä suomalaisten metsien antamaa mustikkaa eikä niitä ulkomaisia gojimarjoja vaikkapa! Joskus huomaa ihmisille menevän jotenkin enemmän perille jonkun asian terveellisyys, jos se on purkissa. Silti monipuolisella (paino sanalla moni!) ruokavaliolla saa ne vitamiinit ihan "kotinurkiltakin". Siinä samalla tulee syötyäkin ehkä paremmin, kun laittaa suuhun vaikka marjoja ja porkkanaa, sen sijaan että ottaa tabletin purkista sen valkoisen riisinsä lisäksi.

En tietenkään sano sitäkään, että mikään (valkoinen riisikään) olisi itsessään pelkästään  huonoksi ja paheksuisin sitten jotenkin ihmisiä, jotka sitä menevät syömään. Ei toki! Itsekin syön melkeinpä mitä tahansa, koska mielestäni minun sielulleni ja ruumiilleni tekee hyvää olla kaikkiruokainen. Toki tiedän, että syömällä kasvispainotteisesti oloni on virkeämpi jos olen esimerkiksi syönyt kovin raskaasti pidemmän aikaa tätä ennen. Sitten taas välillä kehoni tarvitsee sitä tukevampaa ravintoa, että jaksan fyysisesti vetää läpi kaiken sen mitä vedettävä on. Näin se vaan menee.

Mutta leffapoppareista huolimatta en ole unohtanut sitä mättöämisen himmaamista eli siis keventämistäni, jonka seurauksena toivon olevani himppusen verran sutjakampikin askel askeleelta. Kun tämä on niin jännä juttu (koska olemme me ihmiset tässäkin niin yksilöitä kuin vain voi olla), sillä esimerkiksi Mutsis on- blogin kirjoittaja juuri kirjoitti aiheesta (täällä) jossa kertoi painoindeksinsä kertovan hänen olevan reippaasti ylipainoinen, vaikka hän näyttää (omasta ja muidenkin mielestä) pikemminkin kurvikkaalta naiselta kuin niinkään merkittävästi ylipainoiseksi miellettävältä. Itse taas lukeudun niihin, joiden painoindeksi sanoo, että ihan olen normaalipainoinen, mutta peili (ja silmät) kertovat muuta. Tällaista tämä elämä on!

Sekavan postaukseni lopuksi toivotan vielä kaikille mahtavaa torstaita! Nautitaan siitä että nyt on kevättalvi ja ihan kohta jo kevät.



Auringonlaskun pieni hetki, niin kaunis! Moni täkäläinen oli eilen kuvannut "saman taivaan", se on minusta aina jotenkin yhtä liikuttavaa, että oikeasti pysähdytään nauttimaan siitä mitä näemme, vaikka se olisikin siinä edessämme joka ikinen päivä. (siis maisema, ei toki aina näin yhtä hienoina väreinä).

2 kommenttia:

  1. Täälläkin ollaan VAIN oltu kotona lomaviikko..
    Hiihdetty ollaan kuin viimeistä päivää, ei sillä että mitenkään väärin oltais hiihtoloma-käsite ymmärretty, vaan siks ku se on niin mahottoman kivaa :D
    Makkaraa paistettu ja niin pois päin..Ihan tässä vain, lähellä!

    VastaaPoista
  2. Just mietin pääsiäistä.. että olisko sitä ny "vain" kotona. On jotenkin niin raskasta toi reissaaminenkin.

    VastaaPoista