sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Se on vain yks hiihtoloma, mutta tuntuu kokonaiselta elämältä


Fiilikset täysin otsikonlaiset. En ymmärrä miksi tuntuu niin kuin joku olisi kuollut ja ei ikinä palaisi, ei se jokin eikä elämä muutenkaan, ennalleen, samanlaiseksi kuin oli ennen. Jotenkin olen ollut ihan omituisessa tilassa viime viikot, kun kesken aika hyvin alkaneen kevät-pörriäisyys-innostukseni lähdinkin yllättäen matkoille ja sieltä tultua tuli tämä lasten loma tähän vastaan melkein saman tien.

Nyt on sitten viimeinen päivä melkein illassaan ja odotan kauhuissani arkea. Sitä, että minun taas täytyy pystyä kaikenlaiseen, johon tällä hetkellä tuntuu etten millään taivu. Miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään, että ihan hyvän arjen keskelle tullut breikki veikin sen hyvän fiiliksen mukanaan ja arki ahdistaa jo valmiiksi? Vaikka tiedän kyllä, kuinka tästäkin kaikesta taas selvitään ihan hyvin ja se (ahdistava olo) on ohi ennen kuin huomaankaan ja sitten mietin itsestäni, että kuinka sitä suotta taas murehtikaan ihan mitättömiä.

Mutta tällä hetkellä olo on vielä siinä ahdistuksessa - tai kärsimättömässä tilassa pikemminkin. Minua ärsyttää, että kaikkea täytyy ja aikataulut tulevat taas hallitsemaan elämää, vaikka ei niitä aikatauluja ole edes (enää) paljoa, verrattuna jonkin aikain takaiseen elämäntilaan.

Tulevalla viikolla meille tulee eräs vaihto-oppilas joksikin aikaa, koska isäntäperheensä on poissa hetken aikaa paikalta. Vaikka emme ole edes ensimmäistä kertaa tälläkään asialla, niin silti tämäkin jotenkin huolestuttaa, että mitenkä sitä osaa antaa toiselle hyvän ja mukavan ajan meillä ilman että yökaudet miettii ohjelmatoimistomaisesti kaikkea viihdykettä ja suomimaista. Miten sitä jaksaa skarpata, ettei ole huonolla tuulella ja naama väärinpäin vaikka tuntuisikin siltä ja miten sitä osaa kaiken kääntää toiselle kielelle - se on muuten yllättävän raskasta, siis fyysisesti! Muistan edellisten ulkomaalaisten täällä ollessa, että nukuin aina kuin tukki heti kun sain kääntää pääni suomenkielelle illan päätteeksi. No näin unettomuutta "harrastelevana" tuossakin on tietysti puolensa....
Jotenkin nyt kevät ja kesä saisi tulla jo. Kävelin tuolla pihassa, joka ylläolevassa kuvassa on hieman erinäköinen kuin livenä juuri nyt. Kaikenmaailman rikkoutuneita ämpärinkappaleita sun muita törkyjä pilkistelee esillä sulavan lumen seasta ja muutenkin puista tippuneet oksat ja muut roippeet on taas  valloittaneet koko tienoon. On siis niin rumaa, että oikein hirvittää. Yritän tässä sitten katsella keittiöstä pellon suuntaan, koska siellä on suht koskematonta ja valkeaa, vielä. Joelta kuului muuten joutsenten ääniä taas, joten kevättä sekin tietää, edes.

Lasten lomanlopetus oli jotenkin mielessäni tyystin erilainen kuin miksi se lopulta muotoutui, mutta lapset itse olivat tähän ihan tyytyväisiä. Haettiin pizzat ja juotiin limua. Muuten ovat touhunneet erinäisiä leikkejään ja systeemeitään tuossa koko päivän ja minä olen käynyt kanssa-somettajien kanssa muutaman hyvän ajatusten vaihdon liittyen maamme poliittiseen tilanteeseen ja siitä tiedottamiseen. Joskus tekee hyvää näemmä vähän närkästyä, koska sitten kun se närkästys laantuu, niin on alkuperäistäkin parempi mieli, yllättäen.

Joku aina välillä kysyy, että miten minun kädet jakselee. No tällä hetkellä ne jakselee ihan hyvin! Viime ajat on olleet aika äkäisesti vaihtelevaa niiden suhteen ja todella hyvä päivä on saattanut seuraavan aamun tullen kääntyä todella huonoksi päiväksi. Ja sitten taas takaisin. Vähän hankalahan tätä on kellekään selittää saati näyttää, sillä yleensä minun kämmen on kipeimmillään silloin kun siinä vähiten mitään merkkejä näkyy ulospäin. PPP:n kuuluvat pustulat eli märkärakkulat kun puhkeavat esille, niin se on tietysti rajuimman näköistä, mutta kipuasteikolta kolmasosan siitä mitä se on ennen niiden esilletuloa, niin se vaan minulla menee. Sitten kun rakkulat kuivuvat ja käsi on ainoastaan kuivan korpun näköinen, niin en yleensä muista koko asiaa, paitsi kun joku sivustaseuraaja luulee keksivänsä pyörän uudelleen hihkaisemalla hieman toruvaankin sävyyn, että "Etkö sä rasvaa sun käsiäs, ne on vaan kato kuivat! ". No tiedoksi vaan, että rasvaan. Rasvaan rasvaan rasvaan rasvaan rasvaan. Ja silti viiden minuutin päästä (keskimäärin) rasvaamisesta käsi näyttää siltä miltä se nyt tuossa kuvassa näyttää. Eikä tuo ole siis edes paha.

Vasen käsi: terve

Oikea käsi, jossa palmoplantaarinen pustuloosi
Jotenkin ärsytti sekin (luokkaa mega, jos totta puhutaan) että etelänmatka ei auttanut minun päänahan psoriini oikeastaan ainakaan parantavasti. Melkeinpä voisin sanoa, että se paheni siellä jopa. Nyt olen saanut jo senkin taas paremmaksi ja koko otsa ei tuohon kulmakarvoihin asti ole yhtä tulehtunutta aluetta, tai kuivuvaa hilseilevää sellaista, vaan näyttää - no minun ihokseni aika hyvältä. Oikeastaan en jaksa aina edes koko ihoasiaakaan, annan vaan olla ja annan ihmisten katsoa silmät seljällään sitten, että mikä tonkin päähän on oikein iskenyt. Suurimmaksi osaksi aikaa koitan kuitenkin vähän tilannetta peitellä, en niinkään itseni vuoksi että en sitä voisi kellekään näyttää - tyylisesti, vaan ihan siksi, että kun jonnekin menen, niin harvoin on puheenaiheena tai teemana muutenkaan etukäteen meikäläisen päänahka, joten ikävä se olisi kuitenkin siihen se tapaamisen koko aika käyttää kuitenkin. Minulla on siis hiuksieni alla kokoajan lievä tulehdustila meneillään ja tilanne siellä vaihtelee aika karmeasta sellaiseen semihyvään. Aika karmea on siis vereslihalla oleva mikä tahansa osa päästä ja semihyvä taas sellainen kuiva (valitettavasti) hilseilevä korppu. Ihanne olisi ihana terve iho, mutta minkäs teet. Pääasia (nimenomaan!) on, että sekin pysyisi mahdollisimman kivuttomana, olkootkin sitten noiden muiden kiusallisten sivu - hiutaleiden - oireiden kera.

Noh, jostain syystä tästä(kin) tuli jonkin sortin valituspostaus, mutta menkööt nyt kun kerran tuli jo kirjoitettua. Isäntä tuolla yläkerrassa toipuu oksennustaudista, joten saattaapi olla, että valituksia tulette kuulemaan vielä tulevalla viikollakin.

P.S. Tervetuloa uudet seuraajat!!!

5 kommenttia:

  1. Mulle käy aina niin, että luulen loman auttavan jotain arjen keskellä ja pyh sanon minä, pahentaa vaan asiaa ellei sitten ole tarpeeksi pitkä loma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :D vähän kuin vartin torkut otka saa vaan väsyneemmäksi!

      Poista
  2. Mustakin tuntuu usein tosi pahalta, kun loma(t) loppuu, tsemppiä! <3 <3 Täälläkin hilseilee (atoopikon) käsien iho, tiedän et ei oo sama asia, kun sulla on lisäks nuo rakkulat, mut voin kuvitella tuon kivun, jos tässä omassa hilsekutinakivussa ois vielä rakkulatkin, niin... auts, VOIMIA ja *halaus* Toivottavastii uudesta viikosta tulee silti hyvä! :) (ei oksuja ym...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitta <3<3 tsemppiä sinnekin! Ja kyllä ne atoopikonkin kivut on varmaan kurjat - meidän yhdelle muksulle tuli vauvana naamaan kuolan ja haalarin tarranauhan hiertämän seurauksena atooppisen ihottuman kaltainen juttu ja se vasta sitkeä ja kurja oli!! En yhtään vähättelisi sitäkään :D Kiitos halauksesta, sinne myös !!!!

      Poista