torstai 10. maaliskuuta 2016

Phuuh

 
Taisin mainita lomaltapaluupostissani, että mulla oli siinä muutakin pestävää samaan syssyyn, kuin vaan lomapyykit ja loman -aikana- kertyneet- pyykit. Vanhin kissa oli vähän merkkaillut,*inhotus*, ja jotain vanhuuden pöllöyksiähän tuo lienee, koska ei ole tietenkään sitten pentuaikojen moista tehnyt. Nyt, kuten kuvasta näkyy, merkkasi sitten jotain muutakin. Ai että kuvassa ei näy mitään? No sepä se. Merkkasi kokonaisen runkopatjasängyn. *sanonko kovan sanan, sanonko*.
 

Jep. Ämpäri ja lapsihan se siellä. Neljäs sairastunut järjestyksessään, kuva siis eiliseltä. Tänään ollaan jo numerossa viisi. Että kyllä tässä viikko vierähtää jotta kaikki on käyty läpi. Huoh.


Ja mulla olisi ihan tätäkin hommaa täällä ilman ylimääräistä pyykinepsua, mutta toisaalta sängyn pesemiseen en sentään minäkään taipunut, joten uusihan se oli ostettava.

Joku ehkä saattaa (eikä saata, kunhan hölisen!) muistaa että meillä oli ylimääräinen sänky olohuoneessakin maisemaa kaunistamassa odottamassa siirtoa yläkertaan, mutta arvatkaahas kehveliä. Eihän se minnekään meidän rappuskoloseen mahtunut mennäkseen sinne missä sitä todellakin tarvittiin. Niin että näin edullinen sänkyostos muuttui ihan joksikin muuksi: meillä on ylimääräinen sänky alakerrassa, mutta yläkertaan jouduttiin sitten hakemaan kaupasta uusi. Kuinka epää onkaan, hei! Mutta en kehdannut laittaa vaihtaria lattiallekaan nukkumaan, hehe. Mutta nyt joku matkamies maan, joka tänne väsyneenä käy, voipi päänsä kallistaa meidän olohuoneen(kin) nurkassa kököttävälle sängylle. Että semmosta sitten ootellessa, vai.

Onneksi voi nyt oikasta ja hiukan huilata - ja kuunnella Suomen eduskuntaa ja hallitusta suorana teeveestä. Ihan parasta viihdettä tän kaiken keskellä. Mutta sen vaan sanon, että kyllä aina silloin tällöin kannattaa avata ovensa jollekin sellaiselle vieraalle joka aiheuttaa sen supersiivousvimman, koska niin on kuulkaa pesty joka ikinen kolonenkin mitä tästä talosta löytyi. Kädet huutaa sitä hoosiannaa, kuten asiaan kuuluu, mutta olipahan sen arvoista. Karvaisempi koira tosin koetteli hieman liikaa siivoojattaren hermoratoja, kun juosta rimputti pitkin vastapestyjä lattioita - ei edes ne jäljet mittään, mutta ne karvanlähtöajasta johtuvat sinne tänne leijailevat irtokarvat! Kiva oli niitä irrotella lattiasta sitten, kuivalla lattiallahan ne liukuu tosi kätevästi yleensä jonnekin piiloon kaappien alle, mutta nyt ne jämähtivät tasan siihen mihin laskeutuivatkin ja niin - huoh.

2 kommenttia:

  1. Tosi ihanan näkönen teiän koti!! Huikea toi liilankirjava tapetti! ♡ toipumisia sairasteluun ja kissat grrrrrr ei tulla hyvin toimeen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lindiz <3 Tapetti on huoneen asukin itsensä valitsema ja on kyllä ihana munkin mielestäni :) Kiitos ja grrrrr!! :D

      Poista