tiistai 8. maaliskuuta 2016

Muutama pikkuinen yksityiskohta viimeisen vuorokauden ajalta

Jos aina ei menekään kuin Strömsössä, niin eikö joskus kuitenkin vois?


Piti siivota ja järjestää taloa kansainvälisille silmille välttäväksi, mutta päädyinkin pesemään oksennuksia peitoilta, lattioilta, matoilta, sängyiltä, vaatteilta, tavaroilta.

Piti mennä kauppaan ja viisivuotiaan iloisena omaan kerhoonsa, no ei menty kumpaankaan tietenkään sitten ja vaikka meillä tauti ja syömättömyys vaivaakin näköjään melkein kaikkia muita, niin minun mahalleni eioo ei riitä näköjään vastaukseksi. Nälkä siis vaivasi koko päivän ja se on vakava puutostila minunlaiselleni ahneelle syöpölle  ruuastaeläjälle. (Onneksi tässä kohtaa naapuri soitti että oli just metsästänyt karanneita pässejään monta tuntia. Kertomuksensa oli niin hersyväsanainen, että nauroin sitä katketakseni ja unohdin nälkäni olin tietysti hyvin myötätuntoinen häntä kohtaan).

Piti sitten eilenkin ehtoosta kirjoittaa vastauksia yhteiskunnallisesta tilanteesta sinne sun tonne (ja lopulta yhteenvetona blogiinkin) ja kuvittelin siinä vielä, että kanssani loppujen lopuksi  keskustelisivat jotkut muut kokoomusmieliset kaltaiseni, mutta sainkin keskustella vasemmistoliittolaisen apulaispormestarin kanssa. Tänään sain twitterissä seuraajakseni perussuomalaisen poliitikon. Asiat ovat siis kuin ovatkin meitä kaikkia koskettavia!  Ja joku anonyymi täällä ilmoitti teatraalisesti poistavansa minut lukulistaltaan. Vielä kun olisi ollut niin periaatteen ihminen loppuun asti (kun sille tielle lähti) että olisi nimensäkin ilmoittanut, niin olisin arvostanut suoraa toimintaa ihan täysillä. Minähän olen aina sanonut, että toivon blogini lukijoiden olevan ihmisiä jotka haluavat sitä lukea - joko siksi että ovat samaa mieltä, tai siksi että ovat tyystin eri mieltä, tai siksi että ovat samassa elämän tilanteessa, tai siksi että ovat täysin erilaisessa elämäntilanteessa. Että saa jotain lukemastaan, jos ei muuta, niin ainakin "älä tee näin " - oppia. *HIH* Minulle saa nauraa (melkeinpä pitääkin, sano) ja elämänmenoa ja mielipiteitä saa kauhistella, mutta liian vakavasti jos ottaa, niin sitten on kyllä väärässä blogissa. Nice of you to notice!


Niin että, tässä minä sitten jatkan yrjön odottelua ämpäri koppivalmiina oleiluani, sain minä naistenpäiväkukkiakin vaikka taisin vähän ignoorata ne kun syöksyin miehen tuoman kauppakassin kimppuun.

Mutta nyt kehotan kaikkia naisia täällä Suomessa taputtelemaan itseään olalle, että on se hyvä olla kuitenkin nainen Suomessa. Ne todelliset naistenpäivän katseet pitäisi kohdistaa kyllä ihan muihin maihin ja yhteiskuntiin, jossa naisten ja tyttöjen asema on perseestä olematta olemassa melkein. Se ei ole meiltä eikä meidän omasta hyvinvoinnistamme ja sen parantamisesta yhtään pois, että vähän panostaa energiaansa muihinkin sfääreihin.

Sitten vaan hymyt pyllyssä huulilla kohti huomista päivää!

kuva täältä
 
P.S: Joku salaliitto täsä ny o. Kun tekstin kokokin vaihteli ihan randomisti. Toivottavasti nyt on edes se normaalin näköistä, bloggaaja on jo menetetty *hirnahdusvirnahdus*

6 kommenttia:

  1. Mä kyllä palailen sun juttuihin ihan ajalla ja ajatuksella (ja vänkäämään kaikessa vastaan, luonnollisesti), kuha tässä nyt vakuututaan, että kaikki tosiaan on hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes!! Hyvähyvä :D ja <3 <3 <3 ootte mielessä...

      Poista
  2. Se tuli sit isosti... :( Tsemppiä sinne! <3 <3

    VastaaPoista
  3. Voi yrjö! Ma ummarran! Mulla kesti huono olo vielä viis päivää vimpan yrjönkin jälkeen. Y-Ö-K! Googleraadin mukaan joku oli poistanut mutkin lukulistalta. Höh!

    VastaaPoista