torstai 17. maaliskuuta 2016

Molto bene!

No niin. Absurdia tai ei, niin istun tässä olohuoneessani kuuntelemassa kun Lana Del Rey laulaa (ei livenä sentään, siis mitä sä luulit) ja super-duper-mukava italialainen näpyttää tietokoneella ja puhumma tässä samalla kaikkea. Ilmassa tuoksuu niin maan perusteellisesti kaneli, kun leivoimma pullaa tänäpä. Menestys oli taattu ja kanelipullan salainen matka kohti Italiaa lähtee just täältä meiltä, luulenpa. Niin innokkaasti leivonta onnistui myös häneltä (nuorelta mieheltä, siis).

2-vuotias Rudi höpöttää päärynää jyystäen tuossa samalla kaikenlaista (suomeksi, saanen huomauttaa) ja hänelle vastataan ihan mennen tullen millä kielellä kommunikoiva sattuukin kohdalle. Hetki sitten meillä nimittäin puhuttiin aika runsaasti myös ranskaa, kun yhden lapsen kaveri oli täällä ja yhteinen kieli löytyi etelä-eurooppalaisista kielistä vieraillamme. Miettikää! Meillä! Täällä mettänperällä!

Kuulostaako sekavalta? No sitä se vähän ehkä onkin, mutta niin super hienoa, oikeasti, että itken jo valmiiksi että tämä tulee ihan pian taas loppumaan. Ihan suotta pelkäsin yhtään mitään pinnistelyä etukäteen, meille sattunut tyyppi on ihan best ja sujahti kyllä joukkoomme mennen tullen. Aivan mahtava kokemus, tietomme Italiasta on jälleen lisääntynyt ja jotenkin tehnyt jo koko maasta sukulaiskansamme. Suosittelen!

Mutta niin vähissä on aikani, että tämän enempää en ehdi. Täällä eletään hyvin tiheästi joka hetki, iloa, eloa, oloa, päivän rutiineita ja uusia touhujakin. Palaillaan, kun täältä taas toetaan...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti