perjantai 25. maaliskuuta 2016

Miten viettää pitkäperjantaita (ja miten ei...?)

No vaikkapa niin, että jonkun mies unohtaa ottaa kellosta herätyksen pois aamuksi ja niin sitä sitten herätään. Kello seitsemän, viisi minuuttia yli, kymmenen minuuttia yli.... Jep. Tässä vaiheessa mieskin tajusi, ettei ihan osannut ottaa sitä torkkua pois päältä ja lähti aika rivakasti keittiöön sitä opettelemaan. Siinä sitten, puoliksi unisena, puoliksi naurusta (älkää kertoko miehelle kuitenkaan että olin enemmän huvittunut kuin hermostunut, heh, ettei vaan ota tavaksi) virkistyneenä vedin peittoa korviini ja ajattelin, että ehkäpä vielä hetken voisin nukkua. Hah! Olenko jotenkin ihan ummikko yhtäkkiä?! Tietenkin kuopus pomppasi ilosta pinkeänä sängystään ja halusi katsella kanssani Kaapoa aamutelkasta. No ei ollut huono herätys tuokaan, kun oikein ajattelee!


Muuten ollaankin oltu kuin (todella pitkää) pyjamapäivää viettävät ja ollaan vain löysäilty. Lapset touhunneet leikkejään, me aikuiset käyty työsähköposteja läpi ja sitten tietenkin, kuten varmaan toivottavasti jo huomasittekin, uudistelin blogin ulkoasua. Sen seitsemänsataa kertaa meni pieleen, mutta tällaiseksi sen nyt sitten jätin. Jotenkin olen niin pelkistetyn ulkonäön perään, että ei mitään rajaa, tämäkin on siis "koristeellisin" versio mitä lopulta kykeni katselemaan. Enkä tällä mitenkään tarkoita ettenkö tykkäisi muiden koristeellisista blogeista, päinvastoin! Samalla tavalla kuin tykkään lasipöydistä ja harkiten asetelluista koriste-esineistä -jonkun muun kotona!

Ja kuulkaa. Vaikka täällä on satanut lunta männäviikolla ja vaikka keli on nytkin kovin harmaa ja pilvinen, niin minulla on ihan kevät mieli. Haluaisin jo kaataa muutaman puun ja alkaa siitä (taas) rakentamaan pihaa entistä enemmän mieleiseksemme. Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan mitään, niin minä olen tunnettu siitä ettei yhtään puuta kaadeta turhaan. Tälle tontillekin kun taloa suunniteltiin, niin paikka määrittyi sen mukaan, mistä vähiten jouduttaisiin puita kaatamaan tieltä. Nyt kuitenkin viimeisten vuosien säät on koetelleet tämänkin tontin heikoimpia pönöttäjiä siihen malliin, että vaaralliset puut pitää kaataa ennen kuin kaatuvat jonkun päälle. Joten sellaista tiedossa tälle kevättä, tämä kyllä piti olla jo syksyn hommia, mutta oli vähän turhan märkä syksy siihen tällä mutatontilla.

Keväisiä ajatuksia itse kullekin!

8 kommenttia:

  1. Hei, ihan säikähdin et minne mä eksyin, ku en heti tunnistanu blogiasi... vaihtelu virkistää vai miten se meni? :D Mukavaa pääsiäistä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsis! Sori peljästyksestä! No virkistäähän se, ainakin sen verran että taas katosi luettavien blogien listalta osa, minen voi käsittää miksei ne näy vaikka ne sinne laitan... ! *häh* :D Mutta kiitos!! Supermukavaa pääsiäistä sinne teille myös <3

      Poista
  2. Mä owläatyin myös, että miks ihmeessä en pääse sun blogiin :D Kysyin jo kahdelta muultakin kaverilta, että onko heillä samallatavalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori kauheesti! Jouduin sulkemaan blogin silloin hetkeksi, koska ruudussa näkyi krhm mun hieno stailaukseni jälki: puolikkaita kuvia ja kirjoituksia pelkillä laidoilla *viheltelee*, en ole juu mikään maailman taitavin muokkaaja vieläkään ja meinas jo itselläkin usko loppua, että menikö kaikki tosiaan ihan vinkuraalleen!! Mutta *huh* onneks tää nyt jollakin tapaa nyt on kuosissa :D Sori!

      Poista
    2. Hahha joo ei se mitään :D Kävin illalla katsomassa uusiks ja nyt pääsin :D

      Poista