maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kaikkea en ymmärrä, mutta jotain minäkin

Valaiskaapa minua, arvon tietävämmät, että mitä ihmettä.

Hesburgerin Salmela sanoi (Ylen Kova talous-verkkohaastattelussa) että "Sosiaaliturva on vienyt suomalaisten työhalut".
-Mitä tämä teidän mielestänne tarkoittaa? Että suomalaiset on laiskoja sosiaalipummeja? Miksi ajattelet niin, tunnetko sellaisia (vai oletko itse sellainen?)? Vai tarkoittiko hän kenties, että kotona olemalla joissakin tapauksissa saa niin paljon tukia, että loikoomisesta nauttiva ihminen voi valita sen sosiaalituilla elämisen sen jonkin työn tekemisen sijaan, josta saisi kenties sen melkein saman tai vähän enemmän? Tämähän on täysin totta! Näinhän se on, eikä siitä tavallaan pidä ketään mennä syyttämään, koska ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen ja ei meistä jokainen ole aina kirves ovenkarmilla valmiina lähdössä mettähän, jos ei muuta puuhastelua löydy tunnin sisään. Tämä on ihan fakta tilanne ja siihen on johtanut varmaan monikin hyvää tarkoittanut asia. On haluttu tukea syystä tai toisesta vähävaraisempia ihmisiä ja siinä on tarkoitettu nimenomaan tukemista väliaikaisena ratkaisuna. Kun sitten työn arvo on (muun muassa ay-liikkeiden johdosta, hekin kuitenkin siinä hyvää tarkoittaen alkuperäisenä tarkoituksenaan) nostettu korkeammalle kuin meillä on varaa sitä teettää, niin tuista on tullut normaalia osaa elämää - ja tästä on seurannut muun muassa vuokratasojen jatkuva nousu, koska vuokranantajat ovat halunneet arvottaa asumisen kustannuksiin mukaan siihen saavat tuet automaattisina. Kierre on valmis ja nyt sitten ihmetellään mitä pitäisi tehdä.
 
 
No Salmelan haukkuminen meni Anne Nymanin avoimessa kirjeessä täysin ohi maalin, sillä sen sijaan että Anne Nyman oisi osoittanut närkästyksensä oikeasti kurjasta asiasta (eli ylläolevasta valitettavasta  taloudellisen kurimuksen kierteestä) , hän alkoikin huudella Salmelan Hesburgerin työntekijöiden oloja. Kuinka nolosti siinä kävikään sitten!


-Anne Nyman oli haastatellut joitakin pikaruokaloiden työntekijöitä ja kysellyt näiden mielipiteitä työajoistaan. Siellä oli sitten sanottu, että haluaisimme kovasti tehdä kokopäivätöitä, mutta on tarjolla melkein kaikille vain osa-aikaista työtä. Tämä oli tietysti hirveä vääryys Nymanin (ja työntekijöiden)  mielestä, eikä hän mitenkään osannut tätä asiaa itselleenkään selittää nähtävästi. No, Anne Nyman, minä selitän, jos sinä vaikka sitten ymmärtäisit.
 
 
Kun yrityksen myynnistä isoin osa, ehkäpä 80 prosenttia,  tapahtuu vaikkapa sanotaan kello 17-21 välillä, mutta yritys on silti avoinna toki ihan asiakaspalvelun kannalta muinakin aikoina jolloin asiakkaita on siis hyvin harvakseltaan, niin tottahan siellä on se työn määräkin suurin kello 17-21 välillä. Kun yksi ihminen tuskin pystyy muuttumaan esimerkiksi nelikätiseksi siinä illankorvalla, niin tottahan niitä ihmisiä pitää olla töissä lukumäärältään enemmän ne tunnit kun työtäkin on enemmän. Anne Nymanin mielestä tämä ei käy?
 
 
Ehdottaako Anne Nyman (tai kuka tahansa muu) sitten, että pidetäänkin yrityksessä työntekijöitä toki kaikkia kokopäiväisesti töissä, vaikka tekemistä saati tuloa ei kuitenkaan ole heidän kaikkien palkan saannin turvaamiseen. Ei haitanne, vaikka hetken kuluttua ei kellään heistä olisi työpaikkaa (vai pitikö tässä sittenkin olla jotenkin huolestunut siitä että onko niitä töitä vai eikö ole?)? Vai laitetaanko palvelukulttuuri aivan uudelle tolalle ja opetetaan asiakkaat käyttämään palveluita porrastetusti, jotta jokaiselle kellonajalle löytyisi edes jotakin tehtävää, tosin silloin se ruuhka-aikakin lakkaisi olemasta ja työntekijöiden pääluku vähenisi jälleen kerran. Kumman vaihtoehdon valitset?
 
 
En voi ymmärtää, etteikö ihmiset ymmärrä.
Jos viisi ihmistä tekee vakituiseen osa-aikatyötä, niin se tarkoittaa, että
-viisi ihmistä saa palkkaa säännöllisesti
-viisi ihmistä pystyy mahdollistamaan näin esimerkiksi opiskelunsa tai vaikka lastenhoidon kotona
-viidelle ihmiselle kertyy työeläkettä
-viisi ihmistä tienaa itse omaa elatustaan, jonka pitäisi olla ihmisen omanarvon tuntoa nostavalla asteikolla aika korkealla
 
 
Jos viiden osa-aikaisen sijaan olisikin kolme vakituisesti kokopäiväistä työntekijää, niin
-kaksi olisi täysin yhteiskunnan tukien armoilla, eläkekertymän pienetessä ja elämän monin tavoin hankaloituessa ilman säännöllisiä tuloja
-työnantaja maksaisi kuitenkin suurin piirtein samat kulut kuin viiden työntekijän esimerkissä mutta aloilla joissa osa-aikaisuuksia käytetään on nimenomaan ruuhkittainen työntekijöiden tarve ja tekijöiden vähentyessä työnantaja joutuisi huonontamaan palveluitaan (aukioloajat, palvelun taso) jolloin tulotkin vääjäämättä pienenisivät, jolloin olemassa olevienkin työntekijöiden paikat vaarantuisivat
 
 
Miksi ihmeessä se osa-aikaisuuksien poistuminen olisi siis kenenkään köyhyyttä vähentävä tekijä?
Jos ei ole yritystä, ei ole työpaikkojakaan.
Jos ei ole työpaikkoja, ei ole palkkatulojakaan.
Jos ei ole palkkatuloja, ei ole veronmaksajiakaan.
Jos ei veronmaksajia, ei ole niitä palveluita joita verorahoilla saadaan
Jos ei ole niitä meille ilmaisia tai edullisia palveluita, joita verorahoilla saadaan, ei ole koulutusta tai terveydenhuoltoa kuin varakkuutensa perineillä.
Jos ei ole koulutusta tai terveydenhuoltoa kaikilla, on eriarvoisuutta oikeasti olemassa.
Jos eriarvoisuus oikeasti tulee Suomeenkin, on oikeasti köyhiä ja rikkaita, eikä ketään siinä välissä.


Toinen asia, jota en ymmärrä, etteikö ihmiset ymmärrä
Ammattiyhdistysliikkeet on perustettu aikoinaan turvaamaan työntekijöiden oikeuksia, aikana jolloin ei ollut työntekijöillä oikeuksia, eikä kansalaisilla sellaista yhteiskunnan tukea kuin on nyt. Silloin töitä sai se joka teki eniten ja pienimmällä palkalla! Se oli täysin luonnollista, koska kuten yllä olen kertonut ihmisen olevan mukavuudenhaluinen jos siihen annetaan mahdollisuus, niin ihminen myös osaa olla taloudellinen jos siihen annetaan mahdollisuus. Jos edessä oli kaksi työntekijää : hitaamman puoleinen lapioon nojailija ja sitten riuska soranlennättäjä, niin tyhmähän se olisi joka sanoisi sille taivaan pilviä taivastelevalle, että outahan sie ukkosein kun hajen sulle tuolinkin vielä niin on siun mukavamp siinä taevastella. Poltellaan vielä näitä seteleitäni tässä lämmikkeeksi nin ei kylmä luita kalvele. Niin. Ihan siis paikallaan oli varmaan kuitenkin pelisäännöt puolin ja toisin, turvaamaan sen että riittävän verran sen työntekeminen riittää ja siitä saa sen sovitun verran rahallista korvausta muitta mukinoitta. Kaikenlaiset turvat ja muut maksut työntekijöiden varalle - ja valtion määräämä vero tietenkin kummallekin osapuolelle - olivat siinä isona osana rakentamassa palkkojen tasoa ja ne vaihtelivat silloin ja vaihtelevat edelleen hyvinkin paljon aloista riippuen.


Mikä tässä on riistoa? Mikä tässä on muuttunut aikain saatossa niin paljon, että ammattiyhdistysliikkeen mielestä samasta työstä pitääkin saada kokoajan enemmän? Miksi työntekijöillä ei ole tulosvastuuta suoraan palkkaan liitettynä? Huononakin päivänä sitä saa saman rahan kuin reippaana päivänä (paitsi jos olet yrittäjä). Työnantajat ovat jo tähän sopeutuneet, että työntekijän tehokkuus ei ole verrannoillinen hänelle maksettavaan palkkaan - miksi työnantajilta pyydetään silti vielä enemmän?


Sanotaan, että palkkataso ei mene indeksin mukaan eli että sillä rahamäärällä ei saisi enää samasta arvosta asioita kuin ennen. Mutta jos hyvinä aikoina palkat ovat nousseet koska on ollut hyviä aikoja, jolloin siis silloinkaan työmäärä ei ole lisääntynyt mutta siitä saatu vastike on, niin eikö palkkojen maltillisina pysyminen ole pikemminkin tilanteen tasaamista kuin sen heikentämistä? Vai opimmeko me tästä sen, että palkankorotuksiin ei koskaan kannata ryhtyä, koska siitä tulee uusi pohjapalkka jonka päälle ammattiyhdistysliikkeet pyytävät taas lisää ollessaan voimainsa tunnossa?


Tähän vähän ay-liikkeiden Riku Aallon (Metalliliitto), Matti Harjuniemen (Rakennusliitto) ja Ann Selinin (PAM) taustaa Suomen suurimman yksityisen vuokranantajasta VVO-yhtymästä (jonka hallituksessa siis kaikki ovat) Mika Koskisen kirjoittamana . Muutamana poimintona : viime vuoden tilinpäätöksessä tulos oli 224,7 miljoonaa euroa (ennen veroja), verrokkina edeltävä joka oli 146,5 miljoonaa euroa. Tulos johtunee Koskisen kirjoittamana osaltaan siitä seikasta, että VVO korotti vuokria keskimäärin 4,1 prosenttia.
 
 
Siis: nämä ammattiyhdistysliikkeet ovat osaltaan vastuussa siitä kuinka työntekijä ei Suomessa tule palkallaan toimeen. Miksi ihmeessä tästä syytetään siis sitä joka sen palkan maksaa, eikä sitä joka niitä elämisen kustannuksia korottaa?  Sanonta peiliin katsomisesta on enemmän kuin paikallaan juuri tässä kohtaa näillä aiemmin mainituilla ammattiyhdistyksien johtajilla. Vai mitä?



Huhuu, onko sitä järkeä näkyvissä...?!

4 kommenttia:

  1. Poistan sinut lukulistaltani.

    VastaaPoista
  2. Hienoa kun joku osaa pukea sanoiksi näitäkin ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos sulle tästä kommentista :)

      Poista