torstai 11. helmikuuta 2016

What?! Nyt ette kyllä usko silmiänne, sillä seuraa historiallinen....

....jaa niin mikä?!

No tittidii *kuulkaa torvet ja rummut korvissanne* ... blogin ensimmäinen vaatepostaus! OU MAI GAAD!

Hei kamoon, moniko odotti nyt jotain valkoisia taustoja ja aseteltuja vaatekappaleita? Edelleenkin minä olen ihan vain minä ja juuri minä ja siksi todellakin esiteltävät kuteet on heitetty (edelleen jatkosijoittamista odottavalle parisängylle joka koristaa kauniisti meidän olohuoneen lattiaa näköjään läpi talven!) tuohon vain sängylle (no okei, mä myönnän, yritin asetella paitojen hihoja jotenkin, mutta ryppykurttuseen nekin näytti menevän! Sou vot!) ja sitten eikun kuvia räpsimään samalla kun kaksivuotias huuteloitti kintuissa punasilmää (Joo, tää on tämän aamun hitti käänteisessä mielessä, kun poika bongas eteisen katosta palohälyttimen vilkkuvan silmän! Meillä on hälyttimiä pirtti täynnä, mutta jotenkin hän huomasi nyt tuon joka näkyy vähän joka suuntaan ja ai kamala kun me nyt pelätään sitä vaikka ollaan käsi kädessä kuljettu siitä alta jo monta kertaa ja todettu ettei se punasilmä tee mitään ) ja viisivuotias heitteli lennokkiaan päin seiniä niin, että odotin koska joku elämänmuutoksessa visusti tarvittava peili tippuu maahan tuoden meille onnea onnea vaan seuraaviksi vuosisadoiksi.

Niin että ymmärtänette kuvausolosuhteet, joten aika hyvin siihen nähden, eiks?

Mutta kais te ymmärrätte, etten minä tässä ole varsinaisesti näitä vaatteita esittelemässä, koska se ei oikein sovi minun blogini pirtaan eikä elämäni varsinkaan, heh. Kun minähän olen varsinainen nuukailija perusluonteeltani ja sitä se on tämäkin: nuukailua! Kun ajattelin valottaa vähän tätä suurperheen (no meidän ainakin) talouspolitiikkaa silloin, kun niihin vaatteisiinkaan ei käytetä satoja euroja, kun vaatteita ei osteta uusimman trendin mukaan ever ja toisaalta kun aina kun mahdollista ja kannattavaa ostetaan käytettynä. Mutta tässä tapauksessa uuden ostaminen on se kannattavin vaihtoehto (ja monessa muussakin, voin sanoa, että kun lapset ei ole enää ihan taaperoita niin vaatteita isommille poikalapsille on äärimmäisen vaikea löytää kirppareilta - siitä samasta syystä kuin miksi niitä yleensäkin pitää muutenkin olla kokoajan ostamassa: rikkihän ne kuluvat "käytössä", housut on ihan taatusti polvista hajalla ennenkuin ehtii kissaa sanoa ja paidatkin oho tarttuu johonkin ja hups mä maalasin tällä lähtemättömällämaalilla muuten tostakin... ehh.)

Vitsit kylläpä minä nyt jaarittelen... siis asiaan! Kun mehän asutaan täällä matkain päässä kaikesta sellaisesta josta muuten saisi edullisia lastenvaatteita, niin netistä tilaaminen on aina ihan varteenotettava vaihtoehto, silloin jos koko on tiedossa ja postikulut ei aiheuta hintaan liikaa painoa niin ettei se enää olisi nuukailua. Minä olen se ihminen, joka näissäkin katsoo aina ALE-kohdan ensimmäisenä, koska hei, sieltä saa halvalla sitä samaa vaatetta joista joutui maksamaan muutama viikko sitten monin verroin enemmän! Viime talvena ostin Reiman haalarit kahdelle nuorimmalle ja sain se jotain about 70 eurolla - siis kaksi Reiman toppahaalaria yhteensä! En tiedä miten te yleensä hoidatte nämä vaateasiat, mutta minä tosiaan koitan ennakoiden ostaa alennusmyynneistä jos ei käytettynä löydy. Oranssit shortsit maksoi 4 euroa.


Ensi syksyksi housuja noille koulupoikasilleni: beiget housut 7 euroa, tummemmat 12 euroa.


Tummansininen "vaarinpaita" 5 euroa, vihreäraidallinen paita 4 euroa, harmaa paita 4 euroa.

Nämä on siis kompattu H&M:n alennusmyynnistä verkkokaupasta ja edelleen ihan täysin omalla kustannuksella! Ajattelin vain, että valotan teillekin kuinka mielestäni tein edulliset ostokset ja aion jatkossakin näitä löytöjä bongailla, monissa tarjouksissa on enää muutamia kokoja jäljellä, mutta suuren perheen etuhan on myös se, että aina löytyy joku jolle se sopii! *muaaah hah hah*

Tällä minun systeemillä en siis mitenkään paheksu niitä, jotka haluaa että lapsenkin vaatteet on aina niitä uusimpia kuoseja ja trendikkäimpiä malleja, minä vaan en näe muotia tai trendejämitäneon mitenkään varteenotettava itseilmaisun asiana. Minulle no vaatteissa tärkeintä on ne ominaisuudet, että ne suojaa ja tiedättekö, siis vaatettaa mut (ja lapset) ja toiseksi merkillepantavin pointti on se väri. Muuta minä en vaatteilta kaipaa - vaikka siis koitankin kovasti ostaa kestävää, edullista ja niin edelleen. Olisi ihan mahtavaa jos voisi kotimaista kannattaa tässäkin, mutta siihen en taivu kyllä joka kohdin! Vai pitäisikö sanoa, että no jos neljällä eurolla väännätte mulle kotimaisen lasten trikoopaidan niin sitten.

Ostatteko te alennuksesta vaatteita? Jos ette, niin miksi? (kyllä, olen utelias!)


Loppukevennykseksi tähän mun vaateaiheiseen päivitykseeni vielä kuva siitä, kuinka tunnustan väriä! *heeeh he he* Kokoomus-pipo päässä, niin pysyy muija pää kuumana!


P.S. Runko kuntoonpäin menossa ja paino tippunut maanantaista 1kg 600 grammaa. *kuulen(ko) aplodien valtavan myrskyn* !

TOKA P.S. MEILLON KARVANLÄHTÖAIKA tuolla nuorimmalla karvaperkasalla!!!!  Todellakin, vietin eilenkin koko sen ajan harjaamiseen, kun muu Suomi varmaan katseli telkkaria tai hääräsi harrastuksissaan, mutta meikätyttö se ruoppas koiraansa (ja lopulta itteäni, koska ne karvat todellakin lenteli joka suuntaan eikä vaan imeytynyt kiinni siihen harjaan). Tänään taas uusiksi, odotan jo innolla että lapset on nukkumassa ja pääsen puuhaamaan näitä omia juttujani! Heh!

2 kommenttia:

  1. On noi henkkamaukan alet sellain, minkä aina itekin kahlaan läpi. Kahlasin tälläkin kertaa, mutten tilannut mitään, kun tarpeissa oli oikeat koot loppu (jännä kyllä sikäli, että meillä on kaiken kokoisia). Mut nyt mä tilasin Lekmerin alesta meille uudet kulkupelit melkein satasen tavallista halvemmalla.

    VastaaPoista
  2. Mä en paljo aleja kiertele,tai no,jos paikan päälle satun :) joskus jotain löytyyki...

    VastaaPoista