tiistai 9. helmikuuta 2016

Tota...välipäivä? Joo, semmonen! Päivä 2/viikko 1

No heissan taas!
Pitemmittä puheitta tässä kipeillä lihaksillani (kröhöm, huomasit kai että jotain on tehty) näpyttelen tänne tätä "välipäivääni". Sillä mulla on oikein hyvä selitys sille, miksei tänään oikein mennä kellon mukaan *eeh heh heh*. Älkää nyt pyörtykö vaikka mä heti alkumetreillä välipäivättelen...

Siis kun eilinen meni oikein mallikkaasti, oli kevyttä ja oli nälkäkin. Illalla killittelin kattoon (tai oletettuun kattoon, enhän minä pimeässä mitään kattoa nähnyt, mutta mitä suurimmassa määrin kuvittelen sen siellä olleen) ja mietin nälkääni. Joo, näin alkuun se mokoma nälän tunne kun antaa energiaa, mutta ei tätäkään riemua kauaa kestä *been there done that*. Sen voin nyt kuitenkin näin unettomuudesta muutenkin kärsivänä sanoa, että unen laatu oli ilman muuta parempi sitten kun sitä oli, koska aamulla en ollut edes kovin väsynyt! Miettikääs nyt! Minä joka olen raahustanut silmät lumpsuen viime viikot ihan täysin!

Mutta sinne lenkille en mennyt sitten eilen, koska ilma oli niin karsean kylmä ja sateikas. En halunnut tulla kipeäksi (enkä kyllä halua edelleenkään tulla ja siellä on edelleenkin ihan kaamea keli). Hiukan nyt mietityttää että mites tässä pääsee mitään edes tekemäänkään! Mulle toi ulkona liikkuminen olisi se tärkein juttu koko tässä touhussa, rautaa pystyy kyllä nosteleen ja ymmärrän sen merkityksen jollakin tavalla, mutta ulkoilu tekee hyvää pään sisäisesti niin paljon enemmän kuin mikään muu.

Mutta, mulla on tulossa yksi jännä juttu, josta kerron sitten myöhemmin (voi venättä, tiedän kuinka ikävää on tällainen muka-paljastelu, mutta tääkin niin kuin liittyy siihen miksi tänään oli pasmat sekaisin) ja olen ihan täpinöissäni (kai)! -enkä ole sitten muuten raskaana!

Tänäpä aamuna olin ihan pirtsakkana ja en edes tiedä miksi en huomannut syödä aamupalaa ollenkaan (vain kahvia) ja sitten mun olikin jo aika mennä parturiin, jossa meni kaksi tuntia ja sieltä kauppaan ja vasta sitten kotiin. Että niin. Olen tässä hetken aikaa ollut siis kotona ja lämmitin vähän eilistä risottoa itselleni ja söin kourallisen kirsikkatomaatteja siihen jatkeeksi. Ei kai se ollut niin paha nyt sitten, eihän? (isäntä oli kyllä osannut hoitaa ja ruokkia lapset täällä sillä aikaa kun olin poissa, että jos en nyt maininnut niitä tässä niin se johtuu siitä että olivat ruokailleet jo mun tullessa kotio).

Vähän tuntuu käsissä (ja päässä) että sokerit pääsi liian alas ja sitten varmaan taas ylös ja on ihan sellainen puolipöhnäinen olotila. Loppupäivä menee varmasti tarkemmalla rytmillä, niin pääsen taas jonkun rotin kulmaan kiinnikin.

Olen ihan tuiki tyytyväinen, että olen saanut energiaa itselleni, kaikki asiat tuntuu paljon positiivisemmilta noin muutenkin, mullahan oli jonkin aikaa aika iso tukos mielenpäällä tuon työn suhteen, koska en päässyt sinne kouluunkaan josta ei tietenkään jäänyt mitään traumojakaan kuten huomaatte, jotenkin omat kyvyt tuntui olevan ihan kadoksissa ja oma uskalluskin. Luotto omaan itseen, sitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Miettikää! Mulla! Mä kun olen aina sanonut, että ihmisestä on just siihen mihin ryhtyykin ja ehkä just siks tuntui että tähän ei pidä ryhtyen (vaikka olinhan jo siinä syvällä, heh heh, joten myöhäistä) mutta nyt olen löytänyt taas sen innokkaan uteliaan pienen (hah!) myyntinaisen itsestäni ja vaikka vähän jännittää, niin ei tunnu kuitenkaan mahdottomalta tämäkään.

Nyt on sitten laskiaistiistai ja lapset saa pullaa kermavaahdolla, minä otan kahvia ja olen hyvin tyytyväinen siihen. Sokerikoukusta pääsee eroon olemalla ilman sokeria ja sitä tässä nyt sitten ollaan. Katsotaan nyt, kun iskee se himo siihen ruisleipään ja kaikkeen sellaiseen, että kuinka hyvin pystyn silloin olemaan avaamatta patoja... nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä päivä on ainakin hyvin kuosissa (vaikka alkoikin luvattoman pitkällä paastolla joka tekee olonkin ihan hassuksi ja jota en suosittele kellekään todellakaan).

Pysykäähän pystyssä siellä liukkailla teillä ja koittakaa pitää mielessä, että ihan kohta on kesä. Nyt on aika valmistautua siihen, kerätä voimaa itsensä täyteen ja syödä terveellisesti. Eiks joo?

P.S. Mulla oli eiliseltä jotain kuviakin, mutta ne on puhelimessa ja puhelin latauksessa, joten painampa "julkaise" ja saatte ihan pelkkää tekstiä nyt eteenne. Sori siitä, sanoin se yksin.

1 kommentti: