keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Täyttä höyryä eteenpäin! - päivä 3 /viikko 1

Joskus kannattaa olla vähän hidas ja muistamaton vatipää , kuten esimerkiksi minä satun olemaan aika usein silloin tällöin. Joulusta jäi yksi laatikko nimittäin olohuoneen "kirjahyllyn varjoon", nurkkaan ihan hukkapiiloksiin ja kun eteeni tupsahti poikien ruuantekoleikit, niin muistin jonkinlaisen hellanviritelmän jossakin nähneeni: ai niin se hukkapiilo! Niin, helmikuu kohta puolessa ja joululahjaleikit senkun jatkuu vaan meilläpäin. Kuskasin köökin puolelta tuon söpön pikkupöydän (ihana kirpparilöytö joskus) tuohon avarammille leikitysmaille ja meillä on niin kauppa-ja ravintolaleikit meneillään at the moment. Ja näette aivan aivan oikein: meillä ollaan ihan au naturel täällä, sekä koti että sen asukit, joten jos jonkun stailaus silmään nyt pisti tikku, niin kannattaa käyttää suojalaseja jatkossa jos mun blogia siitä huolimatta lukoo...

Taisin mainita jostain kuvista edellisiltä päiviltä? Tuossa on sitten ainoa otos joka suostui siirtymään tänne blogiin asti. En tiedä minne ihmeeseen ne nyt jumittaa osa (siis vikahan ei voi olla minussa) kun yritän niitä tänne laittaa. Mainittakoon, että poikien leikkikuvat tuli ensin kolmeen kertaan, mutta esimerkiksi mun ruuantekokuvia ei näy yhtään! Äsh! [annoksessa vähärasvaista naudan jauhelihaa n 100 grammaa, kypsennetty pikkutilkassa rypsiöljyä, sekaan tavallista sipulia reippaasti ja Apetit kasvissuikalepussi. Maustoin mustapippurilla sekä valkosipulirouheella ja jaoin annoksen kahtia.]
 
 
Mutta hyvillä mielin (lue: keveesti, ilman herkutteluja) täällä mennään ja edelleen allekirjoitan sen heti toteamani vaikutuksen, että nukun noin kymmenen kertaa laadukkaampaa unta kun aiemmin. Uneni määrä ei kyllä ole yhtään lisääntynyt, joten sen täytyy olla jotenkin muuten syvempää. 
 
 
Ja sitten seuraa vinkki niille jotka painivat samojen asioiden kanssa:
- kokeile (esimerkiksi jos olet illalla kova käymään jääkaapilla vaikka et todellakaan ole kuolemaisillasi nälkään noin niin kuin ravintotieteellisesti katsoen) pistää päällesi sellaisia kivasti krinnaavia vaatteita. En nyt sano epämukavia, en sitä tarkoita, koska minun mielestäni jokaisella ihmisellä täytyis olla hyvä olo omissa nahoissaan, mutta sellaisia esimerkiksi t-paitoja ja trikoita, joista näkyy tasan se minkä muotoinen olet. Ja sitten kun tekee mieli mennä jääkaapille, niin vilkaisepa peiliin ensin, jos sittenkin vielä tekee mieli mennä syömään niin sitten sun varmaan tarttee mennä.
 
Mun jotenkin tekee mieli tähän laihdutusbuumiin ottaa kantaa myös, mutta jotenkin on hirveän vaikea selventää (edes itselleni) mitä minä itsekään tällä kaikella tarkoitan ja mitä nimitystä mistäkin käyttäisin.
 
Olisi niin kiva sanoa vaan, että kohtuus kaikessa, elämästä pitää myös nauttia, ei saa olla liian ankara itselleen, hyväksy itsesi niin muutkin hyväksyy sut sellaisena kuin olet.
Kaikki kyllä oikein päteviä lauseita ja varmaan ihan tottakin myös minun niin kuin just sinunkin kohdalla. Silti ne ei yksin riitä (ainakaan minulle) ja toisaalta vähän ovat epätarkkojakin, koska jos minä hyväksyisin itseni ja olisin tyytyväinen itseeni, niin miksi taivohan tähden haluaisin sellaista olotilaa muuttaa?! Häh? En óikein ymmärrä itsekään itseäni.
 
Sitten toisaalta on lauseita (joita käyttää aika moni jo tavoitteitaan saavuttanut) joita toiset sanovat liian ankariksi ja elämänilon syrjäyttäviksi, kuten: se on sinusta itsestäsi kiinni, tee äläkä valita, itse olet itsesi lihavaksi syönyt niin itse ne joudut sulattamaankin kuules,- hae itsellesi hyvää oloa liikunnasta ja siitä että olet sopusuhtainen vartaloltasi ja pidä se päämäärä mielessäsi.
Nämäkin kun on niin pelkkää silkkaa totta.
 
Miten ihmeessä pieni (noh... isohko siis) ihminen tässä sitten löytää itselleen ilman mitään itseruoskintaa tavan keventyä, jos on elämästä nauttimalla just sen elopainonsa saanut ylemmäs nousemaankin? Miten löytää energiaa piiskata itseään kohti päämäärää, jos samaan aikaan pitää olla tyytyväinen siihen mitä on just nytkin? Miksi pysyvä muutos elämäntapaan keskittyy vain niihin keittiö- ja lenkkitossuhommiin, eikä koko elämään, koska sitähän se elämäkin on: kaikkea muutakin kuin ruokaa ja lenkkeilyä - myös sen jälkeen kun on hikoillut itsensä hoikaksi kuin heinänkorsi?
 
On tää vaikeeta kuulkaa!
 
Mutta tässä sitä koitetaan saada vähän kaikesta kiinni, jotta ennestäänkin ihan hyvä elämä olisi jatkossa vieläkin miellyttävämpää. Tämä uniasia minua ainakin niin ilahduttaa, jokainen yö on tietenkin omansa, mutta nämäkin jo riittävät pitkään.
 
Hellikää itseänne, keskiviikon kunniaksi ja muutenkin!

4 kommenttia:

  1. "Ja sitten kun tekee mieli mennä jääkaapille, niin vilkaisepa peiliin ensin, jos sittenkin vielä tekee mieli mennä syömään niin sitten sun varmaan tarttee mennä."

    Hahahahaha oot niin ihana♡ 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *peukku* joo kuule läskisodassa ja -rakkaudessa on kaikki keinot otettava käyttöön! Valitettavasti olen opetellut myös livahtamaan tosi vilikkaasti niiden peilien ohi! Kiva kun kommentoit!

      Poista
  2. :D oma vikahan se ku ja jos on vähä tuota ylipainoa kertyny :D Juuh...mun pitäs saada itteni liikkeelle,liikuntaa,liikuntaa ja vielä kerran liikuntaa ;) tota ruokaa pitää kokeilla,näyttää niin herkulliselta :P

    VastaaPoista