maanantai 15. helmikuuta 2016

Nyt se supati-supati -paljastus sitten tulee :

 

Daa!
 

En oikein tiedä mitkä sanat kuvaisi tätä tilannetta eniten, mutta koitan sen jotenkin pukea tähän teidän luettavaksi.
Rakkaus, kumppanuus, huolenpito, pyyteettömyys - ystävyys, ilo, jakaminen. Tätä kaikkea olen kokenut (onnekkaana ihmisenä tietysti ennenkin mutta) nyt  yllin kyllin, ihan yhtäkkiä! Tuo oma mieheni kun järjesti minut tuosta noin vaan matkalle ystäväni kanssa, joka matkaseuraa itselleen kaipasi. Minulle siis vain kerrottiin tämä iloinen uutinen että pian olen matkalla kylmästä lämpimään ja pyydettiin etsimään passi. Ei tällaista tapahdu kuin elokuvissa! Ja niin vain tapahtuu, minulle! Mi-nul-le!?
Juurihan täällä kerroin siitä, kuinka minulla on ollut intensiivisempi ote tähän kotielämään viime aikoina, koska ajat on niin vaatineet - ja niin vain kotiväki ilmoitti, että hommat kyllä hoituu, äiti menee nyt vaan loikoilemaan ja palaa sitten taas ruoriin.
Voinette ymmärtää, että olen aika pökerryksissäni täällä, miettinyt ylöslaitettavia aikatauluja lasten (ja miehen itsensä) menoista ja katsonut, että kaikilla on kaapit täynnä puhtaita vaatteita joita muistaisivat vaihtaa päälleenkin edes koulupäiviksi. Omaan matkalaukkuun heitin vain jotain mitä ensimmäisenä kaapista eteen tuli, kovin pieneltä näytti pakaasini sisältö verrattuna normipakkauksiin, joissa aina on tornadoista ja heinäsirkkavitsauksista nälkävuosiin asti selviytymisromppeet koko jälkipolvelle. Mitään uutta en ajatellut ostaa mukaan (koska tämä on helmikuu, jonka julistin pienen budjetin kuukaudeksi täällä meillä, mutta matkakuluja ei vissiin lasketa nyt lainkaan... *hämillään on hän*), mutta kävinpä sitten aurinkorasvan edes hakemassa kaupasta, jottei nenänpää kärähdä ja jotta on sellaista valmistelun tuntua. Lenkkitossut laitoin ensimmäisten joukossa matkikseen, koska meidän lomalla rentoudutaan meille  molemmille matkaanlähteville sopivimmalla tyylillä: liikkuen ja leväten. Kuulostaa niin unelmalta nytkin kun sen tuohon kirjoitin, että ottaa ihan hengen päälle. Tai sitten olen saamaisillani jonkun keuhkotautikohtauksen *eehh*.
Niin että nähdään sitten taas viikon päästä, kun tulen takaisin! Jos tuulet ja wifit ovat puolellamme, niin blogin Facebook ainakin päivittyy joillakin lomatunnelmilla varmasti, sitä kannattaa siis seurata jos tuntuu ettei kestä viikkoa ilman minun hupinoitani *ja vaikka ei tuntuiskaan, niin sinne vaan*!
Loppuu vielä runko kuntoon -päivitys: kiloja lähtenyt tässä yllätyksellisessä viikossa 1,4 kg. (jep, tullut on takaisin sitä mitä pois jo sain).
Voin kertoa, että ihan ei ollut ilo ylimmillään näissä nahoissa, kun sen jälkeenkin olin samassa painossa kuin edellisenä päivänä - vaikka periaatteessa olin tyhjentänyt itseäni oikein olan takaa kuluneen vuorokauden, ainoana ravintona vettä ja mustikkasoppaa! How weird is that?! ONKO SE SIIS NIIN, ETTÄ PAASTOAMALLA EI LAIHDUKAAN  niin kuin VIPPASKONSTINA? Keksinkö juuri pyörän uudelleen, halkaisinko atomin? Ihminen laihtuu siis syömällä (oikein)? Onhan se nyt kiva, että tulee tämäkin oikein oman kantapään kautta koettua sitten. Mutta siis niin, tulihan sitä hupsistakeikkaa,syötyä yksi hampurilainenkin lauantaina ja ystispäiväjuttuja sunnuntaina, mutta ne oli sen arvoisia!
 
Arvannette, että ihan en ehkä pelkkää rahkaa ja vehnänleseitä syö seuraavaakaan viikkoa (sikäli mikäli pystyn nyt mitään kunnolla edes syömään forgodssake), mutta ihan ei lomaperunana olla siellä kuitenkaan, joten toivotaan ettei paino ole ainakaan lisääntynyt sen reissun jäljiltä, se on minun tavoitteeni sen suhteen!
 
Solong, beibs!

7 kommenttia:

  1. Ihan semisti saatan olla kade ;) mutta ihanaa matkaa <3

    VastaaPoista
  2. mukavaa reissua :D upea lahja mieheltä :)

    VastaaPoista
  3. Ps. Mulla on sulle haaste blogissa! Tervetulloo takas vaa :D

    VastaaPoista
  4. On sulla hieno mies! Nauti lämmöstä 😎

    VastaaPoista