torstai 25. helmikuuta 2016

Minä tulin!

Jep, meikä is back! Lomaviikko oli kamalan ihana ja ihanan kamala. Tiedättehän? Viikko erossa minun pullukkaposkistani sai melkein maidoneritykseni alkamaan, kun niin äidinsydäntä riipi välillä se ikävä. Silti toisaalta, jossain torstain - lauantain tienoilla en ilman kameran päiväyksiä olisi tiennyt missä kohtaa lomaa oikein mentiin, koska kelluin jossakin täysin kummallisessa olotilassa - ainakin kotiäidin normaaliin elämänkuvaan verrattuna kummallisessa *heh*.

Aina yhtä rauhoittavaa istua siiven kohdalla koneessa. Metalliset härpäkkeet räpättää tuulessa ja silmiin osuu hieman hämmentävät teksti "do not walk outside this area". Hmm - en ollut ajatellutkaan, mutta kiva kun mainitsit...?

Pointsit silti lentoyhtiölle, kaikki toimi ajallaan ja hyvin. Unbelievable.

Olin jo meinaan tyystin unohtanut, minkälaista on
-mennä nukkumaan kun on uni
-herätä kun ei enää nukuta
-syödä kun on nälkä
-lähteä (hotellihuoneen) ovesta ulos laittamalla veska olkapäälle ja  valmistautuminen oli sit siinä
-miettiä vain omaa vessahätää ja sen helpottamista
-matkustaa puolityhjällä matkalaukulla koska yksi ihminen ei paljoa tarvitse

Menee sitä vähemmästäkin ihminen sekaisin, luulen ma.

Silti nautin viikosta ihan täysillä: auringosta, maisemista, aikatauluttomuudesta. Kanarianperunoista. Tuliaisten etsiskelystä, matkojen sujumisesta, mukavista ihmisistä.

Edes ensimmäinen matkatauti ikinä ei saanut oloa kovin alamaihin, siis heti sen jälkeen kun siitä yhden vuorokauden totaalisesta itseni tyhjentämisestä vihdoin toivuin stabiiliin olotilaan.

Kotomaassa on vilinä ottanut taas kiinni heti alkuunsa ja olen ehtinyt käymään kokoustamassa ja miitingissäkin, eikä loppua ihan heti näy, kun kalenteriin tänään on lisätty taas kaksi uutta merkintää.

Oma rakas mussukkaperhe oli täällä tietenkin pärjännyt oikein hyvin sillä aikaa, tosin yksi punttipentti minulla on täällä ollut nyt nämä päivät, kun kaksivuotias tulee koko ajan "mukaan mukaan" vaikka matkani kävisi sitten pyykkikoneelle tai roskakaapille. Silläkin on ollut ikävä! Ja aamulla nuo alkoivat kuin linnunpoikaset hihkumaan "äiti" "äiti hei" "äitiii" "äi-ti" kun vaan pääni keittiöön ilmestyi. Minen lähde enää ikinä mihinkään, ihanat höpöpeppuseni!

Nyt on taas kiire, koska pyykkikone on laulanut taukoamatonta lauluaan (kissat huomaavaisesti ajattelivat vielä antaa oman panoksensa tähän kotiinpaluupesurumbaani ja merkkailivat vähän vuodevaatteita, how nice) ja eilen täällä oli sähköt poikki mun parhaimman pesuaikani muutaman tunnin jonkun huoltotyön vuoksi ja istuin siis lasten kanssa leikkimässä koko päivän ilman sähköisiä kotityövempaimia tai tätä blogipäivitystä. Ei ole muuten sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, miltä maistui ruisleipä ja piimä, kun siinä leikkien tauolla vähän välipalaa haukkasimme. Eikä tuo lumikaan mikään ruma asia ole, valostaahan se tätä pohjoisen pallonpuoliskon päivääkin niin hienosti. Muutenkin päivä pidentynyt tänä aikana jotenkin humauksen taas eteenpäin ja ihan tässä kevättä jo odotellaan, vaikka toki ensin nautitaan tästä mitä on just nyt. Ja ensi viikolla on lopuilla koululaisilla hiihtoloma (tällä viikolla jo yksi "lomailee", siis on töissä, koska elämä on laiffii) ja sittenhän onkin jo maaliskuu, ensimmäinen kevätkuu.


Mutta lomakuviahan kaikki aina odottaa, eikös? No tässäpä niitä, Kuplan tyyliin:


Syödähän ihmisen pitää jotta jaksaa ja olin hyvin kuuliainen kyllä tämän asian suhteen (varmaan ihan hirveenä shokkina tuli teille tuo uutinen) . Tavoilleni uskollisena tykkäsin myös lentokoneruuasta (joo joo, tiedän, onhan tämä aika säälittävää) ja muutenkin söin kaikkea mitä mieli teki. Hyviä olivat kaikki, kuvassa olleet ja olemattomat ateriat!

..ja kun syödään, niin myös juodaan ja kyllähän me niin tehtiinkin! Oltiin tosin terveellisillä linjoilla, mitä nyt (vink : vasemman alakulman kuva) vedettiin tuopilliset jotain banaaninmakuista juomaa, jotka saatiin nähtävästi ilostuttamaan laskun maksamisen tuomaa raskautta, hih! Nuo korkeat lasit joissa on keltaista (mangoa) ja punaista (vadelma-mustikka-jotainmarjaa) ovat muuten italialaisen (kyllä, menepä espanjassa ensimmäiseen eteen tulleeseen kiskaan ja se onkin italialainen...) smoothie-baarin superannokset, pikkasen tuhtia tavaraa meinaan, olisi saanut olla haarukka ja veitsi pillin sijaan apuvälineenä, mutta maku oli naminamia! Kaffesysteemi yläkulmassa on tietysti suomimatkaajan laifseivöri juhlamokkaan yhdistettynä *muisk*!


Muilla on varmaan aina blogit pullollaan maisemakuvia, mutta minäpä lättään ne tuohon noin. Kato ja ihastu! Minä elän jokaisen kuvan mukana lomani aina uudelleen. Ei huono!

Ja siitä huonosta tulikin mieleeni, että kyllä maiseman kuvaaminen kuitenkin on vielä aika helppoa. Se pysyy suht koht paikoillaan ja ei tee mitään äkkinäistä just siinä, kun on painamassa sitä kamerannappia.

Vasemmalla:  kauhunhetkiä hotellihuoneesta, josta tipahteli valokatkaisijoiden kuoret lattialle, haisi voimakkaasti paska ja home viemäri ja jonne piti mennä ensinnäkin sisälle potkaisemalla ovesta melkein jalka läpi. Jep, saatiin uusi huone!
Keskellä: Ota kuva, muista ilme ja varsinkin muista varjostaa naama sillä kameralla...
Oikealla ylhäällä: muista näyttää kassialmalta.
Oikealla alhaalla: kunoot omat kuvas jo pilannu, niin mee ny toisenkin kuvat koristaan lehahtamalla keskelle maiseman kuvaamista *iik*!

Vas. Kun otat auringonottokuvia lähetettäväksi pohjoiseen (maahan kylmään sohjoiseen), niin varmista ettei palmutkin taittava tuuli vie viimeisiä hiushapsuja just silloin päästä. Kärsii uskottavuus.
Kesk. Ota itsestäsi selfie ja naura jo valmiiksi lopputulokselle!
Oik. ylh. Ota yksi aamunaama ja ota siitä sitten kuva. Ehh. Eikun älä ota.
Oik.alh. Vie se aamunaama sitten hienon aamumaiseman eteen ja ota edelleen kuva siitä naamasta. Ny en sa ennää mittää.

Pidä. Aina. Suu. Kiinni. Aina! Tiedät kyllä miksi.

Muistathan aina sijoittaa itses mahdollisimman kuvaukselliseen paikkaan! Kuten:
Vas. Mene hotellihuoneesi pimeimpään nurkkaan ja kuvaa itseäsi keittämässä kahvia pikku vekottimella. Juueitoimi!
Kesk. Kierrä tuulta, merta, lenteleviä irtokappaleita ja kuolemaa uhmaten linnakkeen kieleke ulkopuolelta ja laskeudu urakan jälkeen iloisena ja helpottuneena poseeraamaan kieltomerkin viereen, joka kertoo ettet olisi ensinkään saanut koko kierrostani tehdäkään.
Oik. ylh.Näytä huiviin kietoutuneelta möykyltä, koska kuvassa ei tietenkään näy kuinka tie on äärimmäisen jyrkästi nouseva pystysuora seinä melkein, petollisen liukaskin vielä ja olet jo muutenkin kävellyt kolme tuntia henkeäsi uhmaten (kuten yllä mainittuna on). Kele.
Oik.alh. Liukuoven ikkunahan on melkein kuin peili. Joka siis heijastaa jalkoväliisi jakkaran ja tarkentaa muutenkin kuvan hienoon tarraan joka muistuttaa ettet juoksisi lomapäissäsi otsaasi littanaksi siihen.

Näiden lomakuvavinkkien lisäksi voit tietysti ihan säveltää itsekin.

Otapa vaikka kuva lentokoneessa edessäsi istuvan penkin selkänojasta - safety first - ja ihmettele sitä sitten kovasti kotona. Oi noita lomamuistoja! Ne vasta oli aikoja!

Tai sitten yksinkertaisesti kuvaa käsi.
 


Eloisaa torstaita kaikille sieluille siellä, täällä ollaan niin linjoilla taas, ettei mitään rajaa!

2 kommenttia:

  1. Tulee ihan tarpeeseen oma loma :)

    VastaaPoista
  2. Oi mitä lomakuvia. :)
    Ehkäpä sitä vielä itsekin repäisis ja lähtis lomalle jo ennen eläkeikää. ;)

    VastaaPoista