tiistai 5. tammikuuta 2016

Suomalaista suuhun?

Pakkaset senkun paukkuu - ja siis tällaisessa puutalossahan se nimenomaan paukkuu, nurkat ja liitokset mitkälie pitää senpäivästä kajahtelua, johon ollaan kyllä totuttu mutta Papu-koiranen, joka viettää tässä talossa ensimmäistä talveansa, on välillä ihan pää kallellaan, että mikätoiäänion? Sitten kun kukaan muu ei reagoi mitenkään niin sekin antaa olla haukkumati. Pakkasiinhan hää on tottunut, koska Kuusamosta asti meille tuli *hrrr*.



Edelleen on oltu energisiä ja jotenkin entistä enempi olen kiinnittänyt huomiota muihinkin ruokajuttuihin kuin niihin kaloreihin niissä.


Jo aikasemmin oli lastenkin kans puhetta, että koulussa on ohranhelmiä aika usein ruokana (ja että kaks kolmesta niistä tykkääkin) ja mietin, että täytyis ittenkin niitä oikein vauvautua laittaan. Kun sitten Puutalobaby blogissaan kirjoitti niistä ja muutenkin kotimaisuudesta, niin asiahan oli kuin merkki mulle, että nyt sitte alat sääkin jottain. Ja nim mää aloin!

Tommosia pylpyröitä ne sitten on!

Ihan hirveen tärkeenä mää pidän sitä, että tää on siis kotimaista. Jos niinkun ajattelee riisiä, niin pikkasen on huima ero niinkun sillä mistä tätä roudataan tänne.

Sorge ny vaan kun jotkut kuvat on ihan hämäriä, mutta mää siis aidosti kokkasin samalla kun kuvasin, joten siinä oli vähän niinkun muut asiat prioriteetteina kuin kuvien tarkkuus ja asettelu (as ever).

Njoo. Tää kuva ei sitte suostunu meneen suoraan, joten oloon väärässä sitte, mutta näette varmaan että kotimaista kananpoikaa on tehty ja syöty kans. (Kariniemen - eikä oo mikkään mainos)

Monet on aatteet kanaruokienkin kans, kun joidenkin mielestä niittenkin syöminen on epäeettistä, mutta mun mielessä se ei huuda niin lujalla äänellä vielä, kun syön kuitenkin sitä kotimaista kanaa. Meidän kanoja ei lihoiks kasvateta, joten tää on mun mielestä se toiseks paras vaihtoehto. Kanaruokien tekeminen muutenkin on ihan mukavaa, kun homma kypsyy nopeesti (kun hei tiättekö, mä teen jauhelihapihvejä pannulla tunnin, sevverran on kahdesa kilosa esimerkiks paistamista!) ja tsysteemi on kevyttä (kun maustan itte).


Tosa sitten kun niitä ruokia väsäsin, niin aloin miettiin muutenkin noita aineksia mitä käytin ja eipä siin paljoa muuta itseasiassa tullu käytettyäkään kuin rypsiöljyä paistamiseen ja salaattia lisäksi. Suomalaisia nekin oli, vaikka näissä ehdottoman parraimman makusia onkin omassa puutarhassa kesäauringon paisteessa kypsyneet lajikkeet!


Ohra kieltämättä haiskahti tujulle keitettynä, mutta maistu ihan hyvälle!

Tämmönen kotimaisuuspäivä tänään, kurkattiin sitten miehen kans vielä kiinnostuksesta leipäkoriinkin ja tää meni vaihtoon heti kunhan syödään se enste tyhjäks. 

Suakeli sentäs kun tässä saa ruveta kohta itte kaiken tekeen alusta alkain, että varmana tietää mitä oikeesti syö! Teenkin semmoset uudenvuoden lupaukset, että koitan taas entistä isommalla innolla ja säiden niin salliessa kasvattaa kesällä mahdollisimman paljon itte.

P.S. Asiaa sivuten täytyy mainita minkälaiselle tasolle meirän elämä on oikein menny: meillä saadaan nimittäin jännitystä elämään sillä, että hajetaan kanalasta munia ilman mitään kippoa. Joo, voin kertoa, että sen jännittävämpää tekemistä en heti kyllä toista tiedäkään! Meinaan isäntä se laittaa ne munat aina joko verkkareittensa tai hupparinsa taskuun. Jeepjep! Ja sitten se kulkee tuol joko pimeesä tai sekä pimeesä että koirien kans ja nehän sillai ilosesti sitten siinä telmuaa. Arvakkaa vaan onko se meinannu saada kokkelit housuihinsa sen seittenämtoistat kerrat! Vaan onpa onnistunu vielä väisteleen *virn* - näin meillä siis!

TOKA PEEÄS: Varmaan muistatteki ettei tää ollu mikään maksettu mainos *pus*.

KOLMAS: Arvakkaa kenen poijjaat oli luistelemas? Ulkojäällä! Eikä ollu ku jotai kakskytäastetta pakkasta! Mutta kun jäät kerran ny tuli niin sinne oli mentävä (no ny ne kyllä on saunasa jo).

4 kommenttia:

  1. Mä kiinnitän myös huomiota ruuan kotimaisuuteen. Se on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin yrittää ostaa vaatetta tai tavaraa suomessa tehtynä! Mutta enpä kyllä olis arvannu että vaasan leivät tehdään VIROSSA. Sen mä tiesin toki ettei vaasassa enään tehdä mutta että nuin kaukana, huhhuh. Pitääkin olla vielä tarkempi vastaisuudessa. Mä käyn yleensä ässällä, meidän lähi assä on aika iso ja hinnat siis edulliset. Se niiden oma "kotimaista" brändi on kyllä hyvä kun tuotteet on vielä edullisia ja hyviäkin. Ellei mua nyt sitten oo huijattu ja ne ei ookkaan kotimaisia ;D

    VastaaPoista
  2. suomalaista se olla pittää :D

    VastaaPoista
  3. Mää kiinnitän huomiota myös kotimaisuuteen. Se on syöpynyt viljelijäperheen tytölle niin selkäytimeen, ettei siitä pääse edes eroon. En kyllä oo yrittänytkään. :)

    Ja sammaa mieltä, että kunnollinen ja puhdas ruoka tuo energiaa ja suojaravinteita erittäin hyvin. Ei iske kaikki taudit (ainakaan ensimmäisenä)ja arvot pysyy muutenkin kondiksessa.

    Kiitos ohrahelmi-ideasta. :) En ole niitä(kään) ite huomannut. :D Alamme kyllä
    kokeilemaan...Sitä niin kulkee laput silmillä kaupassa. :) Koululaiset ovat kyllä joskus kertoneet jostain pallosista, mutta en ole koskaan kuullutkaan muista kuin perunajauhohelmistä. :D

    -Taina-

    VastaaPoista
  4. Ite aina pyrin valitsemaan suomalaista tai eestiläistä, pääasia ett on jompaa kumpaa kotimaista ;)
    Vielä kun ne suomessa alkaisivat kookoksia kasvattamaan niin oisin tyytyväinen :D
    Ohrahelmet kyllä kuulostaa hyvältä idealta, täytyykin koittaa! :)

    VastaaPoista