perjantai 8. tammikuuta 2016

Sissus sentään!!

On se hyvä, että tekniikka pitää meitä varppeillaan, ettei liikaa luoteta kaiken toimivuuteen. Eilen olin päivittämässä vähän blogini ulkoasua, kun (sattumoisin, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt...) alkoi tapahtua nettimaailmassa kummia. Blogin kaikki systeemit julkoasussa heittelehti sinnesuntonne, välillä näkymättömiin ja päällekkäin, enkä edes päässyt kirjautumaan bloggeriin asian korjatakseni (koska silloin luulin itse tehneeni jotakin maailmankaatavaa siinä tuunatessani fontteja) ja lopulta kun olin tukka kauhusta pystyssä menossa facebookista pyytämään joltain apua, niin enhän mä päässyt sinne facebookiinkaan. Mulla on joskus aikoja sitten yhteen blogiin tullut joku pöpö ja se on jättänyt muhun pienimuotoisen kauhun. Kun monen vuoden blogi oli yhtäkkiä pelkkää koodikieltä! 

No kaikeksi onneksi kyseessä oli nyt vain joku isomman laatuinen vika (tai laajemman laatuinen), joka koski nettiä yleensä, eikä siis mun blogiani tai henkilökohtaisesti meidän nettiä (sillä se jos mikä on kuitenkin lakkoillut ja kenkkuillut aika lailla sen jälkeen kun se vaihdettiin "parempaan ja nopeampaan", huoh). Nyt kaikki näyttäs olevan ainakin omin silmin ihan kohdillaan ja päästään taas kirjailemaan.

Täällä on nyt sitten arki alkanut kokonaisten kahden päivän voimalla ja ihmeiden kautta ollaan kuin ollaankin ihan hyvin raiteillaan. Minä itte olen jopa saanut jotenkinpäin nukuttuakin ja se on tietenkin edesauttanut sitä, että olen omasta mielestäni ollut ihan tikissä jo aamusta alkain.

Kovasti olen koittanut satsata terveelliseen sapuskaan ja aika pitkälle olen sitä sapuskoinutkin. Pikkasen lipsahti ehkä lätyn ja kermavaahdon puolelle yhden kerran, mutta sen jälkeen taas on kaikki ollut ihan kuten Kuplan Kuntokirjassa sanotahan. Hehhh.

Sitten myö tehtiin lasten kans seinälle lappunen, jossa on niin kuin asioita meillä olemisesta. Sieltä löytyy muun muassa kohta "Ei puhuta rumia - käytä sensijaan mielikuvitusta" ja sitten mietittiin kaikkea hymörististä mitä voitais suustamme päästellä ihan vapaasti. Kaikkee tommosta, oltiin niin tosi yksimielisiä kaikesta ja minä vanha kettumuori ajattelin että näin sitä lapset kohta kasvattaa ihte ihteään, kun mun ei tarvi kuin lisäillä lappuun aina tarpeen tullen uutta painavaa asiaa ja perille menis. Hahh. Synnyinkö joskus eilen ehkä?! Kulu ehkä noin tunti ja yläkerrassa tapeltiin kenen vuoro olla tabletilla (paperissa luki että "OLE REILU KAVERI, MUISTA VUOROT" ), mutta kukaan ei just sillä hetkellä muistanut yhtään mitään. Käytettiin sujuvasti muun muassa sanoja saakelin munapää (sieltä yläkerrasta) ja jukolauti (täältä alakerrasta). Että suunpesun paikka oli meille kaikille samantein! Tälläi meillä...

Asiaa jotenkin paikatakseni haastoin lapsosia pelaileen mun kans ja sain kuulkaa niin köniini kuin vain voi olla! Muistipelissä luulin jo voittavani, kunnes toinen otti kamalan loppukirin. Kimblessä viisvuotiaalla kävi kokoajan semmonen mäihä poksautellen kutosia noppaan yks toisensa perään, että aloin jo epäileen jotain pelimanipulointia. Vaihdettiin sitten seuraavaan peliin paikkoja ja vuoroja ja vaikka mitä ja silti vaan hävisin! Mutta olin reilu kaveri ja nielin tappioni ihan ... no toisella nielasulla.

Tänään on ollut ihan lämmin päivä, kun aamullakin oli vaan kakskytäviis astetta pakkasta mittarissa. Todellakin, kaikki niin riippuu siitä mihin vertaa. Pikkasen kyllä pelkään, että meiän kanat halkee kohta, kun ollaan viety lohdukkeeks muka kylmästä niille extrapaljon kaikkee hyvää sokkaraa. Ihan niin kuin tää kylmä olis jotenkin meiän ansioo ja sitä sitten hyviteltäs heh heh. Mutta plussan puolella on kanalan asteet ollu, kun vesi on ollut sulana koko ajan. Mulla oli jo Munanetistä bongaamani ensiaputoimenpide kyllä takataskussa, jos joku kerta ei oliskaan lämpö siellä piisannut. Sitten oltais meinaan tuotu kanat meiän pesuhuoneeseen! On se hyvä ettei jouduttu tähän meneen, koska mä luulen, että esimerkiks Tampereelta opiskelemasta viikonloppulomalle saapuneen lukiolaisen mielestä olis saattanut olla järkytys löytää suihkuun mennessä kanoja. Kun sen mielestä me ehkä muutenkin asutaan ihan böndellä jo valmiiks :D
Kun niistä kanoista puhuttiin, niin tässäpä munavoita karjalanpiirakalla - söin kaks(kolme).
On se taitava, tuo poika, peittään äitinsä riutuneen ryydman-naaman ja kuvatulos on sangen herttainen!
Aamupalana oli kaurapuuroa ja mustikkasoppaa. Niin kova nälkä oli, että söin ennen kuin tohdin ottaa kuvaa!
Joskus oli puhe siitä, että mihin ne poltettavat roippeet laitetaan ennen kuin ne poltetaan. No vaikka ja mitä keksintöjä leijaili ilmassa, mutta nää putelit leijaili huuhtelun kautta tonne koriin, jonka pohjalla on siis (paperin lisäks, näköjään) pussikin, ettei mahdolliset vedet lattialle lirise. Juu toiset sisustaa asettelemalla klapitkin johonkin riviin tai jonoon varmaan, mutta meillä ne on Pirkka-kassissa kunnes minä heittelen ne takan loimuavaan kitaan.
Tämä on niin hirveä kuva, että. Mutta tääkin on todellisuutta, hei vaan kaikille jotka ette ole sitä vielä tavanneet. Yöpaituli, lökäpöksyli, sukkahousuli ja koiran karvuli. Ahh. Hahh.
Jotta verkkokalvonne eivät vaurioituisi lopullisesti niin tommonen kuva loppuun. Moiks! Ja hyvää perjantaita kaikille säädyille!

2 kommenttia:

  1. Tekniikka se tosiaan jaksaa kenkkuilla ja hidastella - yleensä aina silloin, kuin ei pitäisi. Tuo karjalanpiirakka näyttää niin herkulliselta, että harmittaa, kun en äskettäin ostanut niitä kauppareissulta.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. voihan tekniikka :D tais tosiaan kenkkuilla joka suunnalla,meilläki meinaan ;) toi sun asu on huippu,just sama meininki täällä ;)

    VastaaPoista