tiistai 26. tammikuuta 2016

Poliittinen ilmakupla

Ennen vanhaan sanottiin, että ihminen puhui itsensä sinne ja tuonne pallille. Vaikka taitohan se oli sekin, niin joka kerta silloin ei lie ollut kyse kuitenkaan kovin taitavasta ihmisestä muuten (palautteen perusteella ainakaan arvioituna). Tietenkin sellaisessa kohtaa, jossa supliikkia miestä (naista) tarvittiin, niin osuivat henkilö ja toimi hyvinkin varmaan yhteen. Kylät oli pieniä ja metsiköiden saartamia, jos ei hevosta naapurikylille asti valjastettu menemään, niin muuta ei tiedetty kuin se mitä puhuttiin.
 
Nykyään somen (sosiaalisen median) voima on niin suuri ja mullistanut oikeastaan koko poliittisenkin kulttuurin, että voidaan puhua melkein samasta ilmiöstä. Joku onnistuu somettamaan itsensä jonnekin, onnistuneella markkinoinnilla siis, ja saattaa paistatella hyvinkin kauan ja korkealla, huolimatta siitä onko niinkään asiantuntija alallaan vai vaan somettanut itsensä näyttämään siltä.
 
Otetaan tähän vertailukohdiksi vaikka kaksi kansanedustajaa.
 Toinen puurtaa paperipinojen keskellä iltakaudet, kuuntelee huolestuneiden kansalaisten asioita kotiovellaankin ja tekee kovasti töitä laittaakseen asioita paremmalle tolalle. Hän myös tuntee suurta maailmantuskaa kuten poliitikot yleensäkin ja auttaa konkreettisesti elämässään olevia ihmisiä - tuttuja ja tuntemattomia - vaikkapa antamalla autokyytejä sateisena päivänä kyydittömille, viemällä naapurin vanhukselle postit joka päivä ja viemällä ruokakasseja vähävaraiselle lapsiperheelle jonka tietää laskevan pennosia lähikaupassa joka kerta siellä käydessään. Joskus hän saattaa päätyä jonkun paikallislehden sivulle ryhmäkuvaan, koska oli tekemässä työtään jossakin kokouksessa muiden kanssa. Ihmiset saattavat silmät sirrillään katsoa, että kuka se tuokin on, ikinä nähnytkään. Hänestä esimerkiksi vaalikampanjointi on äärimmäisen kiusallista muuten, mutta asioista hän voisi kyllä puhua vaikka kuinka pitkään!

 Toinen muistaa kirjoittaa kaiken mainostamisen arvoisen someen. Kaiken, mistä katsoo itselleen olevan hyötyä! Tietenkään sinne ei kirjoiteta yhtään omaa mielipidettä, koska niitä harvoin edes on, sillä julkisuuskuvahan ei ole puhtoinen jos ilmaisee jonkun oman ajatuksen. Sille nimittäin on aina joku joka on eri mieltä ja tälle ihmiselle se on kauhistus. Kaikkien kanssa ollaan periaatteessa samaa mieltä - siis jos siitä vaan on hyötyä itselle. Sosiaaliseen mediaankin linkitetään muiden kirjoituksia ja mielenilmaisuja, se on turvallisinta ja niissä on aina se takaportti, että joku ei tykkäisikään. Tällainen henkilö ottaa aina esille kameran, kun essu puhtaana ja silitettynä poseeraa esimerkiksi leipäjonossa työskennellessään. Se, että samaisessa leipäjonossa käy viikosta toiseen pyyteettömiä vapaaehtoisia, usein vähäosaisia itsekin jotka silti antavat itsestään niin paljon vielä muille, ei tietenkään ole edes mainitsemisen arvoinen asia. Tämä henkilö myös muistaa opetella kaikki oleellisimmat  lauserakenteet, joilla asiat sanotaan ympäripyöreästi sanomatta oikeastaan silti mitään. Sillätavalla saadaan jotkut kuvittelemaan, että tässä oltaisiin jollakin asialla oikein ja että nämä olisivat jotenkin henkilön omia mielipiteitä.
 Some aiheuttaa nimittäin joskus sokeutta ihmisissä ja hyvin harva huomaa kuinka siinä kuuluisassa pässinnarussa tulee oltua ja mentyä just tasan sinne minne viedään. Joillakin ihmisillä on myös ihan tarve hypetykseen jonkun ilmiön ympärillä, koska se yhdistää ennemminkin niitä ihmisiä kuin niinkään edistäisi yhtään kenenkään asioita. Ihmisille ei olekaan ehkä niinkään tärkeintä se, että saadaan mitään oikeasti merkittävää aikaiseksi, kunhan vaan pyöritään yhdessä ja ollaan me. Vähän kuin porukalla mielenilmaukseen lähteminen, viidennentoista kaverin kohdalla alkuperäinen syy on jo hämärtynyt, mutta ei se mitään, kun on mukava olla reissussa!
 
Toinen vaihtoehdoista yllä tuntuu epäreilusti kohdellulta vääryydeltä ja toinen törkeältä pyrkyriltä, näin äkkiseltään. Onko näistä vaihtoehdoista jompikumpi sitten jotenkin väärempi kuin toinen? Ei tietenkään. Maailma saa mitä ansaitsee ja tällaiselle somesysteemille on nyt tilausta. Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että vaikka toisella on nostetta (ansioilla tai ilman) niin se hiljainen puurtaja ei silti huononnu yhtään astetta tällä asetelmalla.
 
Toivottavasti maa(ilma) vaan huomaa, että toisten puheita lainaamalla ei ole itse mielestään vastuussa mistään, ei myöskään maa(ilma)sta, joten vastuuta ottavan johtajan sellainenkin porukka tarvitsee ja siihen ei riitä pelkkä somekuninkuus. Vastuunottaja tekee päätöksiä, eikä käytä aikaansa sormella osoitteluun. Vastuunottaja kehittää ratkaisuja, sen sijaan että jäisi jumittamaan ongelmien ympärille.
 
Politiikkaa yleisesti ajatellen, ei kuitenkaan ihan jokaisen tarvitse olla perinpohjainen asiantuntija aivan kaikessa, ollakseen pätevä siinä omalla paikallaan. Riittää, että on aito itsensä sellaisenaan kuin on niine tietoineen ja taitoineen kun on, itsensä, -koska muutenhan koko äänestämisen periaate on niin sanotusti turhaa (äänestitkö sinä mielikuvaa vai mielipidettä?)!

*neulan hakuun lähdössä*

1 kommentti: