maanantai 4. tammikuuta 2016

Mää oon niin häpi

Kyllä nyt tursuaa tekstiä sillai että paitakin repee päältä kun niin täällä reuhkasen. Miettikää: mun on oltava ehkä yks maailman positiivisimmista ihmisistä (vaatimattomasti sanottuna), koska tsekatkaa ny tekin mun elämäni kulkua!

-Alotin sen saakelin parempielämä-bullshitin höpöttelyn ja pysyinkin siinä (kidutin itteäni jos totta puhutaan) ja olin kuin olinkin mielessäni jo voiton puolella edes YHDEN päivän osalta (äläkä ny yhtään pilkkaa, pienistä askelista se on alotettava ja koitettava kestää edes yks päivä. Aina kerrallaan.) Sitten huomasin paistavani lättyjä!! Miettikää ny! Söin vaan yhden. Lippu salkoon!

Se tunne kun huomaa paistavansa lättyjä joita ei voi itse ahmia

-Sitten mentiin toisessa päivässä ja sitä eilistä lättyä ei mietitty yhtään eikä muutakaan tilannetta kärsistävää toimenpidettä. Paitsi että kun aamupuurolta oli jäänyt puuroa kattilanpohjalle, niin martta minussa tietenkin heräsi (mää saan aina näitä marttakohtauksia silloin tällöin ja se on menoa sitten kun kohtaus iskee päälle) ja päätti tehdä jämistä ison kasan sämpylöitä. Ihania, pullavia, muhkeita, vastaleivottuja sämpylöitä, joissa voi ihan sulaa sinne sekaan..... Söin vain yhden. Kirosin, mutta söin vaan yhden.
Ulkoiltiin minkä viimalta kyettiin, ihana pieni lumikerroskin tuli ja -15 astetta pakkasta!


-Sitten oltiinkin jo maanantaissa ja päivä alkoi kahvinporoilla aamukahvissa (Iik!!!!), jatkui keitetyllä kuumalla vedellä varpaalla (ai ssaaaaa....), jatkui siitä vanhasta penkistä lähteneellä tikulla takareidessä (vieläkin onnun, AI) ja päättyi kaalisoppaan kämmenselällä (hothothothot!!) ja silti kaikesta huolimatta olen

ihan iloinen
ihan tyytyväinen
ihan onnellinen
pysynyt tiukassa ruokavaliossa
todella energinen
Maanantaiaamun aamupala, kupposessa mustikkasoppaa

Meillon ihan vielä joulu, koska se on niin ihanaa!

Eikä mulla oikeastaan muuta sitten olekaan nyt mielenpäällä. Muuta kuin jos ikinä itse luen tätä uudelleen, niin toivottavasti muistan kuinka keventäminen ja oikeanlaisen ruuan syöminen ihan oikeasti tekee olon niin paljon paremmaksi heti kolmantena päivänä (nyt viimeistään...). Että kannattaa. Vaikka päivä kerrallaan. Jii haa!


3 kommenttia:

  1. Noi lätyt!!! Tein pari iltaa sitten Kikkaran toivosta pikkulättyjä ja vedinkö mä niitä kaksin käsin? =D Nam nam! Voisin taas paistella, kiitos sun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paistele ja vetele, munkin puolestani *virn*! Meillä aika usein tehdään kyllä lättyjä, ne maistuu kaikille ;)

      Poista
  2. mää paistoin tänään lättyjä :D

    VastaaPoista