tiistai 19. tammikuuta 2016

Kuuluisa kananlento

Eilinen onnettomuuspostaus sunnuntaista saa kuin saakin jännittävää jatkoa eilisillasta. En oikein edes tiedä mitä tapahtui, tai siis miksi, mutta tulin meidän yläkerran rappuset alas persuu ja kylki paukkuen, toinen nilkka seittemän solmussa. Jepjep! Sillai sitten päätin jytyyttää. Laittaisin jos kehtaisin teille komian kuvan siittä mustelmasta, joka koristaa bebaa ja reittä. On meinaan värin kirjoa ja kokoa vaikka muille jakaa!

Mutta eipä siitä sen enempää, elossa ollaan linkuttaen, ontuen ja voihkien, mutta ollaan kuitenkin. Ihan pikkasen väsyttääkin, kun sen edellisen yön vahdin sitä Pyypin päätä, viime yön pidättelin ärräpäitä, kun kokoajan sattui vaikka olisin ollut millaipäin. No josko ens yönä olisin vaikka niin poikki että jo uni tulis...

En tiedä oletteko huomanneet, että unettomuus ja uniasiat on olleet esillä viime aikoina televisiossakin ja lehdissä? Leeni Peltosen Valvomo-kirja ilmestyy ja kertoo tästä pitkään ihmisiä vaivanneesta asiasta - haastatteluissa olen bongannut muun muassa fiksun unilääkärin, joka kertoi että vaikka olikin jo taannoin erikoistunut näihin asioihin, niin hälle jossakin seminaarissa valkeni ettei oikeastaan mitään tiedetä näistä uniongelmista. Niinpä! Lääkärit on sitä mieltä yleisesti, että joko ihminen stressaa unensa pois (ja sanoo että lakkaa stressaamasta) tai sitten elintavat on muuten niin kehnoja ettei ymmärretä elää oikeammin unen suhteen. Niin tietysti, ei osatakaan. Kaikkihan me juodaan illalla vielä pannullinen kahvia, syödään raskaasti ja katsellaan älylaitetta silmämunat vilkkuen ja ihmetellään sitten miksi ei uni tule. Not. Ja yleisimmin uniongelmiin, oli ne mitä vaan, tarjotaan lääkkeitä "avuksi". Jepjep!

Mä esittelen kirjaa sitten vähän paremmin, kun sen saan itselleni. Olen siis ollut mukana sellaisessa ryhmässä liittyen tuohon unettomuuteen ja kirjaankin vähän.

Mitäs sitten vielä? Ulkoiltiin aamulla poikien kanssa ja koirat meuhkas sisällä melkoseen malliin. En sitten ottanut niitä heti ulos mukaan, kun ajattelin etten pääse ontumalla niitä seuraamaan samaan tahtiin kuin yleensä, kun kuitenkin poikienkin mukana piti pystyä jotenkin kulkemaan. Siitäpä riemastuneena meidän pörröpersenaamaturkki oli päättänyt hypätä olkkarissa väliaikaisesti majaa pitävälle uudelle parisängylle ja kusasta lätäkön siihen keskelle. Jukopliute...

Ihan tässä jännityksellä oottelen mitä kaikkea huisia tässä tapahtuukaan vielä. Minne seuraava mustelma pläiskästään ja mitä kaikkea vielä muutenkaan saadaan hajotettua tai tuhoon tuomittua.

Sellaista, pitäkää hyvänänne!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No kieltämättä vähän kirpas :D Mutta niin kauan kun mikään ei hajonnut niin ne lasketaan pintanaarmuiksi *hih*!

      Poista
  2. Hui kamala! Onneksi olet kunnossa ♡ Unettomuus on kyllä tosi rasittavaa. Mulla menossa justiinsa neljäs yö kun uni ei tule millään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiitos! Ja voihan rähämä, ikävää että tätä on "laajemmaltikin", vaikka onhan se tiedossa että aika yleistä unettomuus on. Toivottavasti kuitenkin saat pian sitä sikeää unta! Mulla on aina toiveissa edes se, jos ei pitkät niin edes pätkä sikeämpää unta, sekin auttaa jo pitkälle...

      Poista
    2. Se on kyllä totta. Täytyis vaan osata iltaisin nukkumaan mennessä olla miettimättä mitään niin ehkä se uni sieltä tulisi.

      Poista
  3. huh,onneks selvisit säikähyksellä <3

    VastaaPoista