sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Eläimen hankkimisen ABCDE ja F

Syystä jos toisesta ihmisten nyt vaan tekee aina välillä mieli hankkia itselleen päänvaivaa eläimiä ja oli ne syyt sitten mitkä tahansa, niin muutama asia sun pitää tietää kuitenkin jo ennen. Huom siis PITÄÄ, ei niin että olis hyvä tietää, vaan että pitää.
Kuvan kessu ei liity mihinkään, paitsi että on ihana.

-Maksoi elikko mitään tai ei siinä hankintahetkellä, niin tulevaisuudessa luultavasti maksaa, joskus paljon ja joskus vieläkin paljommin. Ja usko mua: se isoin lasku tulee ennalta ilmoittamatta. Koiras juoksee jonkun auton vinkuraan (itsestään puhumattakaan) tai hevosella jää varsa kaksinkerroin synnytyksessä sinne tulonpäälle. Siinä vaiheessa on sillailla pikkasen myöhäistä alkaa miettimään mistä alettais säästään rahaa tän tilanteen hoitamiseen, se on niin kuin toimittava. At the moment. Joten: oli sulla kana taikka hevonen, niin varaa hoitokassaan valuuttaa. Jos esimerkiksi viidensadan euron säästäminen tuntuu ylivoimaiselta, niin älä hanki sitä eläintäkään. (ja sanoin viisisataa, vaikka kana ehkä saa tehdä aika temput että siihen kertalaakista viissataa menee, mutta toisaalta hevosesta ei saa hoidettua kuin yhden jalan sillä, että noin niin kuin keskimäärin tuo summa lienee aika hyvähkö.) Sama ohje pätee muuten oli vakuutusta tai ei!

-Tee etukäteen selväksi ihan konkreettisesti paperiin kirjaamalla, että mitä sinä teet jos hätätilanne tulee sen elikkosi kanssa. Printtaa netistä hätäteurastusohjeet kanaa varten ja laita kirves hollille jos niikseen tulee, kirjaa eläinlääkäripäivystyksen numero (ja päivystävän eläinsairaalankin numero) ylös ja muutaman sellaisen ihmisen numero joilta voi saada sen isomman eläimen kanssa tusaamiseen apua (tai pienemmänkin). Onko itselläsi kuljetuskalustoa? Kellä on? Kirjaa kaikki ylös (ja voit puhua näiden ihmisten kanssa asiasta etukäteen). Kun se ripakinttu sitten astuu vaikka rautanaulan keskelle kavionpohjaansa kesäyönä, niin ihan et just silloin ala miettimään syntyjä syviä, - vaan silloin pitää toimia!

-Eläin tarvitsee koko elämänsä ajaksi hoitajan. Eläin ei pärjää missään elämänsä vaiheessa omine nokkineen. Toki on vähempihoitoisia ja enempihoitoisia, mutta silti systeemi on sama. Eläintä ei oteta, koska elämäntilanne NYT on siihen sopiva. Eikö ollut viime viikolla? Onko sitten parin vuoden päästä? Minua niin riipasee tyyli, jossa esimerkiksi koira otetaan kuin harjoitusvauvaksi nuoren parin perheeseen ja sitten kun sen kans on pärjätty, niin voidaan alkaa miettiä ihmislastakin. Yllättäen tuleekin sitten ilmoituksia näistä "annetaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" lemmikkiparoista, jotka väistyvät sen ihmislapsen tieltä, koska elämässä ei ollutkaan enää tilausta niin sanotusti niille. Vielä riipaisevampaa on "ehkä joskus sitten viiden vuoden päästä voidaan ajatella uutta koiraa". Eih....*voihkii hän*. Mutta ymmärränhän minä, että sellaisia muutoksia elämäänkin tulee joskus joillakin, että kaikille osapuolille on parasta olla eri osoitteissa. Sekin puoli kannattaa miettiä siis hyvin etukäteen; onko minulla sellaista ihmistä kenen puoleen voisin kääntyä, miten toimin siinä tilanteessa, kehen otan yhteyttä. No harvalla ehkä sellaista paikkaa on tarjolla omasta takaa, mutta proseduuri kannattaa kuitenkin käydä mielessään hyvin läpi. Tässä vaiheessa tulee valveutuneet kasvattajat framille: kun hankkii lemmikkinsä kokeneen ja tunnollisen kasvattajan kautta, niin saa apukoneiston näihin vaikeisiinkin luopumistilanteisiin. Keltaisenpörssin kauppiaat ei näitä palveluita tarjoa!

-Edelliseen vähän liittyen, niin tulet huomaamaan tietynlaisia muutoksia elämässäsi eläimen tulon myötä. Osa menemisistä rajoittuu, toisaalta ihan hirveästi saat uutta tilallekin (niin halutessasi). Jokaiselle extempore risteilylle ei lähdetä, koska hoitajan tai hoitopaikan hankkiminen ei olekaan ihan helppoa (kun muilla ihmisillä on omakin elämä yllättäen, tuut huomaan) tai toisaalta sitä ei haluakaan välttämättä enää olla pois karvamukuloidensa tyköä niin tiheään kuin ennen ( ehkä tuli viipotettua , joskus). Sitten toisaalta taas melkein elukalle kuin elukalle on nykyään vertaisryhmiä netti pullollaan, on näyttelyitä, ties mitä harrastusjuttuja ja muita kokoontumisia. Kyllä siinä naama lervahtaa parikin kertaa hämmästyksen kiemuralle ("Mitä mun elämälle on tapahtunut"!?) kun huomaa keskustelevansa asiantuntevaan sävyyn kanojensa luonteista tai menee puhumaan ihan ventovieraalle ihmiselle kuin parhaallekin tuttavalle, koska tallissa puhisee saman emän siskon isän naapurin sukuinen polle. Että maailma on pieni! Niin. Tämä sama asia pätee siitä huolimatta oletko itse niinkään avarakatseinen ekstrovertti, joka haluaisi jutella kaikkien ihmisten kanssa kaikkien ihmisten kanoista. Tai koneista. Deal with it. Oot jo syvällä siinä.

-Väistämättä eläin kuin eläin tuo mukanaan myös epämukavuutta. Sohvalla telkkarinkatsominen kehräävä kissa kinttuja lämmittämässä on se palkkapäivä, mutta sen eteen saat kyllä tehdä jobisi tottavieköön. Syötät matolääkkeitä vastaanpyristeleville kissoille hiki otsalta valuen silloin kun muut ovat kynttiläkutsuilla tai saunomassa tai muuten vaan valitsemassa itse miten elävät. Hevosenpaska (jota nätisti lannaksikin kutsutaan) haisee aina hevoshuushollissa, vaikka luojan tähden ne hevoset ei ole edes talossa käyneetkään! Yhdeksänkymmentäviis prosenttia ajasta et edes sitä huomaa, mutta kun huomaat niin se on aina epäsopivalla hetkellä ja se saa sut ärtymään. Melkein mistä tahansa elukasta lähtee joskus ainakin karvoja ja niitä on sitten niinäkin aikoina kun ei elukka niitä just levitä, niin  löydettävissä kyllä pyykkien seasta ja kaappien alta niin, ettet huomaa just mitään eroa siihen onko joku imuroinut aamulla vai ei ja tasasesti läpi vuoden. Valitettavasti mokomat elukat ei osaa olla sen siistimmin kuin muulloinkaan myöskään silloin, kun sinä olet siivonnut, kun teille tulee himppasen hienompia vieraita tai oot menossa jonnekin allergiselle kylään. Päinvastoin, silloin tapahtuu taatusti joku karvojen superlähtö, ainakin meillä on täytynyt käydä näin! Sä et voi suuttua siitä kuitenkaan sille eläimelle, etkä oikeastaan ittelleskään.

-Sitten vielä lopuksi, kun otat jonkun eläimen tietenkin sen lajin ominaisuuksien vuoksi (ja tietenkin suht pitkän harkinnan ja ylläolevien asioiden hyväksymisen kautta), niin vaikka sulla olisi se eläinlääkärin numero pikavalinnoissa ja ajattelet että lääkäri hoitaa hoitamisen ja sinä laskun maksamisen ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin silti sulla itselläkin pitää olla tietoa sen lajin hoitamisesta ja erilaisista jutuista juuri sen kohdalla. Otat itse selvää asioista, luet ja kyselet. Lapsista ensikertalaiselle kerrotaan paljonkin asioita neuvolassa, mutta eläinten neuvolantäti olet sinä itse. Ei kai sitä erikoislääkärinveroiseksi tarvitse ihan taipua, mutta perusjutut olisi hyvä olla hallussa. Miten hoitaa minkäkin eläimen pikkunaarmuja, mitä ei jollekin saa missään tapauksessa syöttää, minkälaisia on ensioireet juuri tämän lajin yleisimpiin sairauksiin. Eläimet opettaa samalla sulle niin paljon muustakin, joten ällös huoli, oot saamapuolella kuitenkin vaikka välillä tylsältä tuntuiskin.
[Tähän vielä yhtenä lisäkaneettina sanoisin, että siitä huolimatta, että koskaan enää mikään ei sun elämässäs ole kuin ennen, sen jälkeen kun olet jonkun elikon ottanut hoteisiisi, niin sellainenkin asia pitää muistaa, ettei saa antaa sen eläimelle elämisen ottaa kuitenkaan valtaa liikaa tai jopa kokonaan itselleen. Tiedättekö? Tokihan se oma mussukka saa olla kaikki kaikessa, mutta jos homma menee siihen, että tapaat sun vieraitas ulkona tuulessa ja viimassa, koska sun fiinipuudelin päikkäreitä ei saa häiritä nyt tälläillä vieraiden ihmisten läsnäololla tahi kahvikuppien kilinällä, niin silloin on menty liian pitkälle.]

Jos nyt nuo luettuasi edelleen olet sitä mieltä, että sinuahan ei jotkut aabeeceet paljoa pysäytä, niin eipä muuta kuin onnea ja monia iloisia hetkiä valitsemasi lajin parissa! Ne hyvät puolet eläinten pidosta on kyllä varmasti valmiina jo meistä useimpien tiedossa, mutta kun jaksaa muistaa, ettei se ole aina pelkkää palluttelua ja munien keräilyä, niin ollaan ihan valtavan hyvällä tiellä jo.

Tässä muutama osoite mistä pääsee alkuun:
Evira
Suomen hevosenomistajien keskusliitto ry
Suomen Rotukanayhdistys ry
Suomen Kennelliitto
Suomen kissaliitto
Suomen kaniyhdistys

P.S. Tässäkin, kuten monessa muussakin, on kirvoittajana ollut tosielämän tilanne. Sen enempää asian yksityiskohtia ruotimatta avaan kuitenkin, että kyseessä oli todella pahasti loukkaantunut eläin, jonka omistaja kuvasi eri kuvakulmista ja latasi nettiin kysyäkseen mitä pitäisi seuraavaksi (sen kuvaamisen lisäksi nähtävästi siis) tehdä. Käsityskykyni ei riitä mittaamaan sitä tunnetilaa, mikä siinä vaiheessa tuli... ymmärrätte toivottavasti miksi! Minä en kovinkaan helposti kyllä herkistele tai horju, mutta tämä sai minut kyllä äärimmäisen säälin ja surun valtaan. Ehkä surullisinta asiassa on vielä se, että tuokaan ihminen tuskin ymmärsi tilanteessa mitään kummallista, vaan toimi mielestään niin kuin siinä tilanteessa osasi (oletan). Jos oma tekstini saa edes yhden ihmisen käymään läpi asioita ennen kuin tekee mitään eläinhankintoja, niin olen saavuttanut tavoitteeni. Tai miksipä ei jo sellainen, jolla eläimiä on! Kyllä meinaan tulee ittenkin käytyä Evirankin sivulla saamassa tuoreimmat uutisoinnit asioista, -eikä se muutenkaan omien tietojen päivittäminen koskaan tee huonoa vissiin  *virn*.




1 kommentti:

  1. Täähän oli aivan mainio. Nämä kohdat on todellakin välttämättömiä, mikäli eläimen hankkimista suunnittelee.

    VastaaPoista