torstai 28. tammikuuta 2016

Ei tekis pahaa kellekään lukea tämä kirja!

Leeni Peltosen "Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan".


Tiedossanne varmasti on, että minäkin siitä olen avautunut eräät kerrat, kun oikein tekee tuskaa räpytellä unen puutteen raapimia silmäluomia täällä. Syksyllä pääsin myös mukaan kirjan tekijän uniryhmään ja se oikeastaan sekä avarsi, että supisti maailmaani kummallisesti yhtä aikaa. Meitä on samanlaisia siis muitakin - no daa, vaikka senkin jotenkin tiesin niin silti se on jollakin tapaa paradoksaalisen iloinen yllätys - ja sitten toisaalta, ehkä olen itse kuitenkin sinut tämän kanssa paljon enemmän, kuin monet muut ovat kertoneet olevansa. En esimerkiksi ole ennen ymmärtänyt, että tätä vaivaa jotkut häpeävät - esimerkiksi työelämässä kertoa tarkemmin, oikeastaan kenellekään. Nyt toki ymmärrän kovastikin, kun olen tutustunut moniin mielenkiintoisesti erilaisiin ja silti niin samanlaisiin unettomiin.
 

Jos jotakin voi yksi (minä) ihminen nyt tässä toivoa, niin että kaikkien ihmisten asenne tähän asiaan muuttuisi - siis niiden, joiden ei ole aiemmin ollut oikein kohdallaan ehkä tai vielä yleisemmin: joilla ei ole oikein ollut koko asennetta, koska eihän ole ollut oikein mitään asiaakaan mihin asennoitua. Valitettavasti unettomuutta on kautta aikain vähätelty, lääkärit eivät ole olleet millään tavoin tietoisia mistä päin lähtisivät asiaa hoitamaan ja kanssaihmiset nyt yleensä ihmettelevät, että onpa kumma kun ei uni kelpaa, kyllä mulle vaan kelpais!
 
Tässä kirjassa kerrotaan kirjoittaja Leenin unitarina. Siihen on helppo samaistua ja siitä on helppo ottaa myös sieltä täältä osia ja oivalluksia itselleen. Kirjassa on myös loistavasti kuvailtu tunnetiloja ja sosiaalisia tilanteita ja miltä ne tuntuu siitä väsyneestä ja miltä se kaikki ehkä näyttää muista ihmisistä. Lisäksi kirjassa on loistavia tietopläjäyksiä uniasioista eri lähteistä lainattuina.
 
 
Suosittelen siis tätä kirjaa ihan kaikille. Olit sitten itse uneton tai et, niin köyhempänä et kirjaa käsistäsi laske, jotakin tästä kaikki saa. Plussana sellainen ainaisluettavuus: kirjaa voi selata sieltä täältäkin ja poimia juttuja uudelleen milloin vain.
 
 
P.S.Itse olen saanut kirjan itselleni kiitokseksi osallistumisestani uniryhmään, mutta tämän blogikirjoituksen kirjoitin ihan omasta halustani ja innostani tämän asian ympärillä, eikä ole siis kyse mistään blogiyhteistyöstä. Mielipiteeni kirjasta ovat täysin omiani (as if sitä kukaan epäilikään).

4 kommenttia:

  1. Pitääpä etsiä käteen ja lukea <3

    VastaaPoista
  2. heti varaukseen kirjastosta!
    Minusta ikävin ikinä kuulemani kommentti lääkäriltä oli :"rouva-hyvä, kaikkihan me joskus olemme väsyneitä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä itkisinkö vai nauraisinko.... niinhän se juuri menee. Mutta onneksi nyt alkaa asiat muuttua, ikävä vain että muutos lähtee potilaista mutta kuitenkin edes jostain. Tässä kirjassa on konkreettista tietoa lääkkeistä, tutkimuksista ja hinnoistakin. Sillailla helposti luettavassa muodossa :) Tsemppiä! Tulit mieleeni kun luin tuota...

      Poista