lauantai 19. joulukuuta 2015

Sillisalaatti! (ei sisällä ruokaohjetta mutta närästystä saattaa silti aiheuttaa)

Minen oo koskaan mitenkään silotellut sitä, että miltä meidän elämä näyttää täällä blogissa, sen kummemmin kuin ihka oikeasti elettynä ja katseltuna muutenkaan. Tästä tietysti käydään aina vähän väliä blogeissa keskustelua, että mitä blogeissa saa näyttää ja kertoa ollakseen hyvä ja kiinnostava lukijan silmissä. No ei kuulemma ainakaan mitään sotkua eikä kyllästynyttä mieltä siitä, että kaikki vaan valittaa kokoajan vaikka asiat on ihan hyvin. Koska nekin piruparat jokka sitten välillä, yleensä kerran vuodessa jonkun kampanjan tiimoilta, herkee esitteleen tältä meillä näyttää oikeesti niinkumuka -tyylisesti kotiensa "sekamelskaa" ollakseen kuitenkin varteenotettavien bloggaajien tähtikaartia, on ihan säälittäviä yritelmiä siittä, mitä meidän elämä on .
Välillä on seesteistä ja hämyistä

Ollaan kaiveltu joulukoristeita esille

Kuvataan tälläisiä näkyjä kodinhoitohuoneen ovelta

Pidetään joku roti yllä

Sitten taas toisaalta. Kaikki ärsyttää ihan hirveesti tätä bloggaajaa.
* Ärsyttää kaikki rasistit jotka möykkää pakolaisten rikoksista, mutta yksikään, YKSIKÄÄN, niistä samoista möykkääjistä ei ole sanonut sanallakaan, ei jakanut uutistakaan, ei toivottanut iloista matkaa minnekään niille supi suomalaisille raiskareille, murhaajille, kiduttajille ja tuhopolttajille, jotka viime viikkoinakin ovat tiensä rikostilastoihin löytäneet. Ja sitten nämä möykkääjät muistavat sanoa, että ihan YHTÄ PALJON heitä inhottaa nämäkin. AIJAA? No alapas sitten jakamaan niitäkin uutisia seinälläsi Facebookissa ja kirjoita pitkiä blogipostauksia siitä kuinka juopot ja laiskat vie meidän verorahat, meidän terveydenhoitojonoissa paikat ja varmaan kohta joltain asunnonkin. No? Hopihopi?
*Ärsyttää kaikki urpupirkot jokka valittaa kuinka pienituloisia sorretaan ja kyykytetään ja mitä kaikkea kurjaa yhteiskunta nyt sitten tekeekään ihan vaan heidän kiusaks. Itte maataan parhaassa tai pahimmassa tapauksessa puolison kans pitkin päivää loikonaan, kun on niin kurjaa ja tylsää elämä kun ei oo rahaa. Voi jukolauta sentäs että mua niin ottaa pattiin. Ahteri ylös sieltä sängystä ja pihalle. Ihan turha tulla mulle sanoon, että työttömänä oleminen on niin saakelin aikaavievää puuhaa ettei ehdi mukuloitansa tietenkään siinä työnhaun (nukkumisen) lomassa ollenkan kaitseen. Tästäkin käsin pystyn sormella osoittaan aika moneen ihmiseen, jotka kumoaa tuonkin työttömyyden myytin. Olisitte edes hiljaa, jos ette mitään osaa tehdä.
*Ärsyttää ne ihmiset, jotka sekottaa äidinkielen sanat pehmeä ja vetelä. Pehmeät arvot ei ole yhtä kuin vetelä luonne. Daa, yllätyikkö?
*Ärsyttää, kun joulunaika saa kaikki himputin hörhöt kaivautuun koloistaan uliseen, että tää joulu on niin hirveetä aikaa. Joulupukki on tietenkin satu sieltä perkeleestä ja kaikki onnellinen yhdessäolo teennäisyyden huipentumaa. No kateellinen voi tietenkin sanoa niinkin. Mää sanon, että jos jollekin tulee paska mieli siitä että ihmiset on iloisia ja haluaa kokoontua yhteen, niin kannattas tarkistuttaa päänsä. Toiset ne osaa tehdä kattokaas itte onnensa, toisten täytyy koittaa kieltää kaikilta muiltaki kun on itte niin kurjaa seuraa ettei ees omalleen kelpaa.

Ja ärsytyksestä puheenollen. Kattokaas, oikeeta elämää taas vähän teille näytille. Kaikki on aina niin löytäny sen oman alansa ja paikkansa ja asiat sillai vaan loksahtelee niinku sinne minne pitääkin. No tääläpäin ei loksahtele. En päässy sinne opiskeleen minne tosissani halusin ja mitä olisin tarvinnu kaikinpuolin. Enkä aio sanoa, että ei harmita vaan näin sen pitikin mennä ja muuta paskaa. Ehei, sen piti mennä ihan toisin: nuorimmainen tulee kohta kolme, joten mulla ei ole enää vauvaa talosa, aika siirtyä etteenpäin ammatillisesti ja kehittää itteensä ja päästä taas kaikkeen kiinni niinku täsä elämäsä ny yeensä tehdään. Just passeli etäopiskelu olis ollu sitä mitä hainkin (esimiestyö) ja koulun lähipäivätkin inhimillisen matkan pääsä. Motivaatio katosa. Just mun juttu. Niv varmaan! Täsä mennä mihinkä näköjään. Istun ja itken kotona kun en sitte ollu sitä kohderyhmää joita niitten mielestä kannattaa kouluttaa (jotenkin tää epäreiluus just mua eniten täsä risottaakin, koska koulunumeroista ei ollu kiinni tänne pääsy vaan kaikki muu jolle mää en itte voi mitään enää täsä vaiheesa, eli elämäntilanne, työtilanne ja ikä nähtävästi...) . En voi tajuta! Mää kun oon vähintään parasta A-ryhmää tietenki aina, niin vähänkö otti koville kunen sitten kelvannukka. En valehtele, etten jääny totaka murhetiin. Tai korjataan: en jääny tän pidemmäks aikaa, mutta kyllä se hetken otti että pääsin ketutuksesta yli. Mää en voi tajuta kuinka joku joka on saanu työpaikan jostain omilla ansioillaan ja tekee sitä työtään työnsä arvosesti niin pääsee tonne kouluun vaan sen takia että sen työnantajan organisaatiossa on päätetty että siinä toimesa olis hyvä olla toi tutkinto. Että se sama ihminen joka tohonkin asti sitä hommaa hoisi, niin hoitais jatkossakin mutta hankkis siinä sen vaadittavan tutkintotittelinkin niin olis niinku hyvä juttu sitte. Ja minä joka oikeesti en tarttisi sitä tutkintonimikettä vaan sen opetuksen, niin ei. Ovet ei aukene. Ärsy!

Eikä mua ärsytä sitten taas yhtään se, että meillä samaan aikaan eletään ihan täydellistä sekamelskaperheen kiireistäkin kiireisempää elämää:


Juu. Tältä näyttää oikeesti perheessä, jossa ollaan siivoomassa vaatehuonetta. Ja kyllä, meinataan viettää joulu siellä, jos sitä aattelit kysyä. Mutta kuten näkyy, niin saatiin kaikki paikoilleenkin ja matto taas näkyviin sen kaiken pikkuriikkisestä vaatehuoneesta putkahtaneen kaman jäljiltä.

Oikeesti mun elämässä on normihommien lisäksi aikaa myös rentoilulle , tai emmää tiedä olisko sitä aikaa mutta kun mää vaan rentoilen mitään kysymäti! Juniorikin on ottanu mallia äiskästä.

Aika hulppeet auringonlaskut on saatu vielä tälle vuodelle nähdä. Mä en sitten ikinä kyllästy näitä katteleen.
Lapsien kans värkätään jokapäivä jottain. Höpötyksen lomasa yleensä jotai puuhaa ja rustailua. Enkä kyllästy kyllä ikinä niihinkään. Lapset on vaan ihan parasta seuraa joka ikinen päivä mun elämässäni.
Joo tota. Tänään oli semmonen Taikametsä täällä paikkakunnalla. Yks pariskunta oli kasvatellu kuusia ja sitte päättäny että myy ne joulukuusiks ja rahat menee hyväntekeväisyyteen lapsille. Siel oli kaikkee muutakin oheishommaa kun puunkaatoo pelkästään: suunnistuspolkua, eläimiä, puuroo, soppaa, makkaraa, piparia, satuja ja tarinoita, laulua, mitäkaikkea. Ja onneks ihan kamalan paljon väkee! Mekin mentiin viiden pojan kera sinne ja tuotiin toi kuvan kuusi kotio sieltä. Mun hienot kuvaustaitoni taltioi aika makeesti ton kuusen poikki sahaamisen, vai mitä tykkäätte. Siis oikeesti, tossa kuvassa piti näkyä kyllä meiän isäntäki sitä kaatamasa, mutta jotenki se ny peitty tonne jonnekin!
Mutta mie se en peittele mittään. En edes tätä ihastuttavinta luonnettani saati loistokasta ulkonäkkööni, kuten poseerauksesta näkyy.

Oikein superhienoo viikonloppua ny kaikille, ootellaan joulua, ei hiljennytä vaan kiihdytetään vaan vauhtia, niin tuntuu sitte paljo hianommalta olla paikoillaan kun senki hetki tuloo.

5 kommenttia:

  1. halaus sinne <3 ku sua ei valittu,tiiän,miltä se tuntuu <3 2 kertaa rannalle jääneenä puolen vuoden aikana ;) Mutt ei piä lannistua....
    puhut asiaa muutenki,sillisalaattia siis :) Siis ....halauksia vielä kerran <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Suvi <3 Jep, olet oikeassa ettei pidä lannistua, tsempataan yhdessä :D <3 Halit takaisin!

      Poista
  2. Tykkäsin tästä <3 Mut harmi se opiskelupaikatta jääminen *halauksia* ja tsemppiä; kyllä jotain löytyy vielä ihan varmasti! <3

    VastaaPoista
  3. Harmi, ettet päässyt opiskelemaan! Mulla kävi pitkän aikaa työpaikkojen kanssa niin, että aina ilmoitettiin mun olevan se toiseksi paras. Otti tosissaan päähän, kunnes sitten kerran se paras ei tullutkaan ja mä sain paikan. Nyt on töitä puskettu 15 vuotta ja paljon on vielä edessä. Kaikkea ehtii. Mä uskon, että saat opiskelupaikan vielä tulevaisuudessa. Hyvää joulunaikaa!

    VastaaPoista