tiistai 8. joulukuuta 2015

Otetaas vähän katsausta tähänkin

Ihminen se miekin oon (no yllätys!) ja löydän kyllä valittamista jos oikein kaiveleen alan - ja nyt sitten kaiken tän yltiöpositiivisuuden vallitsevassa hengessä kaiveskelin.

Kaik muu tuntuu olevan niin ihkusti, että oikein sain miettiä mikäs mulla nyt huonosti olis. No semmoset pikkuseikat esimerkiks kuin terveys ja uni. Mitä nyt noista! Ei ne taida mulle kuitenkaan kuolemaks olla, joten viittiikö edes mainita (sanoo hän just mainittuaan). Ai niin juu, piti valittaa jostain, okei tän kerran:

En oo saanut nukuttua pitkään aikaan taas just ollenkaan. Menee niin hermo. Aina ei mee edes, mutta nyt jostain syystä menee.  Ja mä en muuta pyytäis, kun edes kolme tuntia unta yhteen menoon ja sitten vois olla se taukokin, jos pakko olla olis. Mutta ei, kamalia kieppumisia kaikki yöt ja pääkoppa sihissyt sen mukana ne samat yöt (ja päivät). Tällaisina hetkinä sitä on onnellinen kielenopiskelun joulutauosta just nyt , sitä ihmettelee miten ikinä on viitsinyt mihinkään yhteiskunnallisiin juttuihin lähteä mukaan koska se tuntuu maailman epäkiinnostavimmalta asialta ever lähes mahdottomalta ajatukselta just nyt, kun ajatus ei luista eikä leikkaa todellakaan yhtään  ja sitä miettii kauhuissaan montako yötä siihen jouluun nyt onkaan ja mitä sitä varten vielä muka pitäis tehdä (jota ei kumminkaan sitten jaksais mutta kunhan vaan keräis paineita siitä).

Unet on varmaan kaikonneet sen normaalinkin (siis mun normaalin, joka on sekin aika epänormaali ai nou) vähäunisuuden lisäks sen vuoks, että mulla on ollut niin paljon ajateltavaa viime aikoina. Läheisten terveydentilat ja semmoset ihan oikeat isot asiat on tuoneet painetta, jolle en kuitenkaan varsinaisesti mitään voi itse tehdä. Että ottaa pattiin tommonenkin kuulkaa.

Kädessä jos toisessakin on ollut ihan hirveet iho-oireet taas viimeset viikot ja mulla on sellainen olo että haluaisin pilkkoa ne kirveellä katki. Anteeksi karmaiseva kielikuva, mutta siltä musta tuntuu näinä päivinä, mitäpäs sitä kaunistelemaan. Ei tässä silti mikään auta (kirveskään), mutta kunhan kerroin. Kyynärpäitä on särkenyt tolkuttoman kauan ja en enää edes pysy perässä onko se reumaattista vai liittyykö se yliliikkuviin niveliin ja kulumiin vai onko se nivelpsorisärkyä. Onko sillä edes mitään merkitystä, kun särkee niitä diagnoosista huolimatta kumminkin. (oikeesti kelppeeltä kuullostaa sanoa, mutta itku ei ole kaukana in real life)

Eilen illalla viimetteeks sitten söin ainakin neljä isoa leipää vaikka ei ollut edes nälkä, muutaman mandariininkin siinä ja kulhollisen muroja koska velä teki mieli mässyttää. Njoo. Nyt on sitten koko emäntä turvoksissa naamaa myöten ja kuntoprojekti kovin kaukainen häivähdys näissä prioriteeteissa.

Mä muistan kyllä mun energiani, kun silloin päätin että jos alan lepsahteleen niin sitten otetaan vaan itteensä niskasta kiinni. Niin mä aion ottaakin, ei siin mitään sen kummallisempaa, mutta pää ei kyllä ole mukana tässä yhtään. En siis iloitse siitä että söisin keveemmin ja olisin energisempi, johtuen varmaan osaksikin siitä että väsyttää niin vietävästi muutenkin, että se ylimääränen energiabuusti ei paljoa tätä ruhoa vielä kohota. Niinku mihinkään ilmansuuntaan!

Mitäs teille muute? Meneekö yhtä hyvin?

P.s. Lapset leikkii, joululaulut soi, kilikellot helkkää. Se kaikki on ihanaa. Silti joskus vaan sitä on itseensä niin väsynyt ettei jaksais olla omissa nahoissaan.

P.S.2. Onnea Jean "Sibbe" Sibelius, sullon syndet tänään!

4 kommenttia:

  1. Unettomuus on tosi rankkaa ja nuo nivelsäryt myös. Toivottavasti tilanne taas helpottaa ja saat edes nukutuksi. Pienten lasten kanssa kun on pakko kuitenkin aina jaksaa, oli sitten nukkunut yöllä tai ei.
    Täytyy kyllä sanoa, että taitaa mennä vähän paremmin täällä päässä. Ei ole ollut unettomuutta ja kipeä käsikin alkoi helpottaa, kun sitä viime torstaina oikein kunnolla hierottiin. Johan se kolme kuukautta särki. Eikä mulla ole ennen ollut tuollaisia vaivoja.
    Mutta onneksi sullakin on paljon siellä niitä iloisia asioita ympärillä.
    Mukavia joulunalusviikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Sari, niinhän sitä hei sanotaan että tietyssä ikää jos ei mihinkään satu niin on kuallu! Kääk! Että ei kait me olla vanhoiks tulosa, ei.... :D oikeesti hyvä kuulla, että on helpottanut, mulla kans vähän löyty parempi sävel itteni kans ja oon jo ihan sopivan tattis ootteleen nukkumattia tässä! Saas nähdä kuinka muijan käy kuten täälläpäin sanotaan :D Mukavaa joulunodotusta sullekin ja kiitos kun jaksat aina ihanasti kommentoida!

      Poista
  2. voi sua ystävä rakas,sitä toivon sulle eniten,nimittäin unta <3 halauksia ja jaksamista,voisinpa ees pikkase helpottaa olotilaas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllä tää tästä, löysin just positiiviset ajatukset taas kun päänsärkykin kaikkos :) Halit takasin!

      Poista