maanantai 7. joulukuuta 2015

Näin se maailma makaa

Meinasin aloittaa kirjoittamalla "huomenta", siis kello puoli kolme iltapäivällä. En tietenkään ole just tässä heräillyt, kamoon (itseasiassa tuntuu että en ole edes nukkunut sitten edellisyön), vaan ajatus tuli kuvasta jonka otin aamun ratoksi ja kirjoitin vissiin instagramiinkin siihen ne huomenet.


Meillä oli niin ihana aamu! Ei mitään erikoista ja kummallista tai luksusta tai superhyperiä - vaan ehkä just siks aamu oli niin mieluinen. Lapset heräs yks kerrallaan ja aamupalat syötiin reippaina ja joulusukista kurkittiin yllätykset suurella riemulla. Kaikki löysi ulkovaatteensa, hanskat oli vielä siinä missä niiden kuuluikin olla ja saappaat löytyi kuivina eteisestä. Reput oli valmiiksi pakattuina ja kaikki huikkas hyvät päivät täysin normaalilla äänensävyllä (minä sanon ulko-ovesta vielä jokaiselle erikseen "hyvää koulupäivää" ja he mulle "hyvää kotipäivää", siis näinä aamuina kun mies vie lapset kouluilleen. Jos minä kuskaan niin sanon sanomiseni autonovenraosta!). Ai niin, olihan teini-ikäisellä takin vetskari rikki (hän totesi asian ja minä sain paniikinomaisen buustin etsiessäni korvaavaa takkia) , mutta ei kuulemma haitannut. Noh, ai jaah. Mutta siis tämänkäänlainen aamuselkkaus ei ole mikään selkkaus oikeastaan ollenkaan, kun yleensä härdelli on luokkaa

- "Missä mun jalasta on toinen sukka!" (ja sitten kuulkaa etsitään hikisesti sekä sukkaa että syyllistä kuka sen on kehdannut toisen jalasta viedä , siinä vaiheessa tietysti kun muut istuu autossa tuiki valmiina ja kärsivinäällisinä.) Puutos huomataan tietenkin tilanteessa jossa kaikki ulkovaatteet toisen jalan jalkinetta myöten on päällä ja muka sitten yhtäkkiä tulee silmiin että kas, mulla on paljaat varpaat toisessa kintussa. Juumeinaan. Ommeinaan. Yleensä sukan kohtalo joko jää ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten se muistuu iltapäivällä lapsen mieleen, että tulikin astuttua muuten johonkin sulaneeseen pisaraan eteisessä ja napattua ihan itse se sukka veke jalasta...

-"Ai niin mulla onkin ulkoliikuntaa/sisäliikuntaa!" ja huomahduksesta riippuen repussa on ne väärät liikuntakamppeet. Nämäkin siis kaikki aina hoituu, mutta yleensä huomio tehdään kun ollaan jo ovesta pihalla. Sitten järkyttävällä rynnäköllä sisälle etsimään verkkareita ja sählymailaa. Njoo.

-"Mulla on täällä repussa muuten tämmönen kyselylomake joka piti täyttää!" . Käsi ojentaa paperilappusta jota tuuli tempoo irti ihan just ja sade läiskii omia koristelujaan siihen päälle. Yöpukeinen äiti-ihminen sitten aamukofeiinia odotellessa tihrustaa tekstiä ja koittaa vastata fiksunkuuloisesti mielipidekyselyyn mukavuuksista. As if!

Joten kun mitään vastaavaa ei tullut etehen, niin aamu oli rauhaisa. Joulu hiipii lähemmäs koko ajan ja se on vaan niin ihana tunne, etten tiedä vastaavaa.

Jotenkin on kyllä ollut mielessä myös äärettömän suuri hämmenys siitä, miksi jonkun ihmisen aika täällä maan päällä tulee tiensä päähän ihan liian aikaisin, luonnottoman nuorena siis ennen kuin iän mukanaan tuoma päämäärä on lähelläkään,  ja ihminen kuolee pois. Pois. Hän ei enää ole täällä koskaan. Paitsi mielessä! Suuri ihminen on poissa ja ajatukset kulkevat sinne hänen läheistensä tykö.

Maailma makaa, mataa,  maanantainakin - synnyttiin tai kuoltiin jossakin just samaan aikaan. Mutta joku tässä maailmassa on erilailla nyt, joku täältä puuttuu, joku on jättänyt tänne jälkensä ja sitten ei niitä enää palaa tarkastelemaan. Se on nyt sitten meidän tehtävämme, minä ainakin tiedän mitä kuljetan mukanani hänen perintönään. <3

P.s. Pitkästä aikaa jälkikirjoituksen aika, heh. Meidän yksi autohan romuttui kolarissa. Ensin olivat sitä mieltä ettei siitä kalua tule. Sitten pohtivatkin, että jos yrittävät kuitenkin. Ja se yrittäminen on "still prosessing" joten olemme ilman sitä biiliä. Jottei puuttuis jännitystä, niin isäntä ajeli eilen kotipihaan heitettyään meidän eilisiä vieraita kotia ja slumps vaan sivuikkuna kuskin puolelta putosi sinne jonnekin auton oven sisuksiin. Että mihin lähettäs reissulle tästä? Kun kyllä tuolla sateessa tarkenee vaikka sisälle sataiskin, pysyy ainakin paremmin hereillä!

1 kommentti:

  1. just nää viime tipan jutut saa monasti kaaoksen aikaan <3 tahi sit ku kaikki tahtoo yhtäaikaa kaikkee,just tässä ja heti...menee pää-parka sekasi,ku on sitä jo ennestään... Tsemppiä,nautitaan niistä hyvistä hetkistä <<3

    VastaaPoista