sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Raha on ihmistä varten, eikä ihminen rahaa varten

Kun ajatellaan ja sanotaan, että välitetään muista. Niistä pienemmistä, heikommista, hauraammista, vanhemmista, sairaammista, köyhemmistä - niin enemmän kuin usein kuulee sanottavan "hyvä sun on". Hyvä sun on olla myötätuntoinen, kun sulla on asiat hyvin.. Hyvä sun on hoivata , kun sä oot terve. Hyvä sun on antaa, kun sulla on mistä ottaa!

Hyvä mun on.

Niin mun onkin. En minä ala itseäni mitenkään kurjistamaan kenenkään edessä vaan siksi, että olisin jotenkin enemmän hyväksytty silloin. Kun on kurjaa ja kipeetä ja rahojakin joudun laskemaan. Vaikka se onkin totta, niin silti kaikki muukin on totta. Välillä sitä on minullakin rankkoja aikoja, rahoja ei voi käyttää hultteimesti meilläkään ja elämän paljonpuhuttu ohut lanka on tullut kyllä koettua vähän liiankin useesti. Silti hyvä mun on.

Kun mulla on perhe joka mua rakastaa. Aatelkaa! Iso porukka josta tiedän, että aina ne musta tykkää vaikka olisinkin ärsyttävä (joskus ehkä harvoin). Kun mulla on koti, jonne aina on ikävä kun on reissussa, jossa voi olla kalsareissa ja hiukset pesemättä ja silti tuntea elävänsä elämän parasta aikaa. Kun mulla on elämässäni ihmisiä, jotka on erilaisia kuin minä ja joiden elämään olen saanut kurkistaa tutustumalla ja viettämällä aikaa niiden kanssa.

Hyvä mun on!

Jos voin jotakuta auttaa olemaan vähemmän yksinäinen, niin autan. Autan siksi, että voin, en siksi että jotenkin tuntisin itteni paremmaksi silloin. Jos rupee itseään jalostamaan, niin siinä ollaan kyllä vähän väärillä jäljillä mun mielestä silloin.

Jos voin jotain auttaa antamalla omistani, niin autan. Koska voin. En siksi, että saajan pitäis olla sitten kiitollisuudenvelassa mulle lopunikäänsä, vaan siksi että jos mulla on jo, niin mihin minä lisää tarvin, jos jollain vieressä ei ole juur ollenkaan.

Jos voisin, ottaisin tietysti kaikkien sairaudet pois, mutta siihen en taivu minäkään, vaikka aika moneen musta onkin hehhe! Mutta jos voin oloa helpottaa, niin helpotan.

Koska hyvä mun on.

Omaisuus, se raha ja muut härpäkkeet, on asia joka saa ihmisissä yleensä esille sen pahimman. Köyhällä on oikeus haukkua kaikkia joilla on enemmän. Rikkailla on oikeus ylenkatsoa niitä, jotka eivät jaksa välittää itsestään sen vertaa, että asiansa kasassa pitäisivät. Aina joku on enempi jotain: tyhmempi, köyhempi, riistäjämpi, parempi. Suomalaisen luonteeseen kuuluu olla aina jostain katkera, oma lottovoittokin menettää yllättäen arvonsa, jos naapuri saa saman verran.

Mutta ihminen on ihan saman arvoinen, oli se missä tilanteessa elämässään vaan. Ihmisenä meitä ei arvoteta omaisuuden, eikä edes älyn, mukaan. Me ollaan kaikki meitä. Se on päivänselvää, että auttaa kuuluu jos auttaan pystyy. Ei siin sen kummempaa mun mielestä ole.

Materialistisessa maailmassa ei pidä kuitenkaan suin päin pelätä materiaa, koska se on meidän kaveri, kuulkaa. Se on meidän apu ja helpotus. Se, joka sanoo muuta on kyllä mulle selityksen velkaa, miks näin ei olisi. Kylmässä ilmassa kun hellät ajatukset ei auta kovin pitkälle. Nälän kurnimista ei hiljennä rukoukset eikä virtuaaliset tsempit. Kyllä siihen tarvitaan ihan konkreettista apua, sitä materiaa. Ja ollaan onnellisia, että sitä on olemassa (edes jollain), jolloin sitä on mahdollista jakaa niillekin jotka sitä ilman ovat jostain syystä jääneet. Se on yksjasama kelle sitä sitten enste jaettu on ja millä perusteilla, kaikki kun kattoo ympärilleen niin jos tarvitseva näkyy, niin anna. Ihan vaan siks että pystyt.

Joulu on yks oiva tapa löytää auttamisen muotoja, jos et muuten oo sitä tyyppiä joka esmes menee ihmisille jutskaileen ja tarjoon apuaan. Jouluna on helppoo olla kiva! Kaupoissa ja virastoissa on kaikenmaailman paketti- ja joulu(mieli)puukeräystä, kirkon diakoniatyöt (soitat vaan  lähiseurakuntaan tai laitat sähköpostia, niin kylläs saat neuvoja) auttaa joka vuos niitä joilla on vähempi tai ei jopa yhtään, kuntien sosiaalitoimistot tekee samaa ja monet vapaaehtoiset järjestelmät aktivoituu näin joulun alla olemaan välikätenä autettavan ja auttajan välillä.

Ei sun tartte sitä tän enempää miettiä, kun päätät vaan, että tänävuonna sää autat kans, jos sulla on hyvä. Eikä aina tartte olla edes sitä rahnoo mitä antaa, voihan sitä näin ensilumien (tännekin tuli, huomasko kaikki tän maininnan!) aikaan mennä lakaseen naapurinmummon rappuset ja moikata sunnuntaitervehdyksen siihen perään. Tai tutkailla onko sun kylässäs niitä epäonnisia joilla ei oo sähköjä, nekin tarvii apua vaikka niillä olsikin vaikka mitä ittellänsäkin. Vie termarissa kahveet, kutsu perunakattilan äärelle tai tarjoa lämmin sauna.

Koska hyvä se on semmonen juttu, että se leviää nopeemmin kuin lentävät siansorkkataudit ja kus jokanen auttas jotain, niin kaikilla olis jo aika hyvä.

4 kommenttia:

  1. Nii. Ku edes suurin osa ymmärtäs sen, että ihmisiä ollaan kaikki ja sen mukaan toimis, niin aika monen ois hyvä.

    Materiassa ja rahassa täällä mulla ei ehkä ole mistä antaa kovinkaan kummoisesti, mutta silti on aikaa auttaa pulassa olevia, niin kuin esimerkiksi. Pysähtyä varmistamaan, että onks sulla kaikki hyvin ja kävikö pahasti, kun joku vaikka fillarillansa kaatuu.

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus.
    Välillä pitää ihan pysähtyä miettimään ja huomata, että onhan mun ihan hyvä. Ihan hyvä, vaikka nuorin sankari oksentelee. Meillä on pesutornin edestä materiaa, joka auttaa kummasti.;)
    Molemmilla on töitä ja työnantaja jopa aikoo investoida laajennukseen. Lapsilla on hyvä päiväkoti ja kivat hoitotädit.
    Hoitopäivän jälkeen kaulaani kapsahtaa vuoronperään 3 sankaria huutaen 'äitiii, hali ja pusu'. Nämä pygmit oikeasti pitää musta, vaikka olen välillä vähän väsynyt ja karjahtelen, pistän siivoamaan lelut pois enkä anna joka päivä herkkuja. Jopa tuo 5v, joka tablettiajan päättyessä kiljuu kurkku suorana 'äiti sä oot ihan tyhmä, mä heitän sut roskikseen', taitaa pitää musta vikoineni kaikkineen.
    Tottakai rahaa vois olla enemmän, kiva kun olis sitä ja tätä. Sotkuistakin meillä välillä on. Jurputi jurputi. Mutta loppupeleissä, hyvähän mun on.

    VastaaPoista
  3. juuri näin,me lasten kanssa on porukalla mietitty,minne tai kenelle voitas jouluna lahjoittaa jotain :) facebookin jouluapua-sivustolta löytyy paljon ja ihan valita voi,millaista muistamista laittaa. Se kuuluu ihan perinteisiin,lapsuudestani saakka :)

    VastaaPoista