torstai 19. marraskuuta 2015

Once more: subjektiivinen päivähoito-oikeus

Olen käynyt paikallisesti keskustelua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Tässä pääkohtia omista ajatuksistani.

Varhaiskasvatus on sana, jota käytetään nykyään, kun puhutaan jonkun muun tekemästä vanhemmantyöstä jotakin muuta kuin omaa lasta kohtaan. Alan ammattilaiset ovat varmasti paikallaan, siitä ei ole kyse. Vaan varhaiskasvatukseen - siis pienen lapsen kanssa elämiseen - ei kuulu mitään mihin ei kukin suht täysin sielun ja ruumiinvoimin varustettu vanhempi itse pystyisi, edellyttäen että on paikalla sen lapsen kasvaessa. Moni taho puhuu lasten eriarvoistumisesta, jos päivähoito-oikeutta millään tavalla rajattaisiin, mutta kansankielellähän se tarkoittaa, että vanhemmat sen lapsen eriarvoistavat jos eivät itse lapsensa tarpeellisesta kasvatuksesta huolta pidä. Tästä päästäänkin taas siihen seikkaan, että kaikki lähtevätkin sieltä vanhempien hyväolon ylläpitämisestä joka verhoillaan joksikin lapsen oikeudeksi kasvaa muualla kuin kotonaan. Ja kukaan ei varmaan kiistäkään, että jokainen joka ei pysty siitä lapsestaan itse huolehtimaan on sen hoitopaikkansa ansainnut. Mielestäni sellaisten vanhempien kykeneväisyyden analysointi kuuluukin ottaa asiaksi esimerkiksi neuvolasta käsin, eikä varmuuden-vuoksi-periaatteella antaa hoito-oikeutta niillekin joita "ei vaan kiinnosta". Perhetyöhön lisäpuhtia, jotta hoidetaan se ongelman ydinkin eli vanhempi (koska lapsilähtöinenhän se ei ole kuin niissä erityistapauksissa, että lapsella on todettu jokin kehitystä tms varten tarvittava tukitoimi johon vanhempi ei pysty tarjonnallaan vastaamaan) eikä siivota vaan lasta pois jaloista. Eikö se olisi tervehdyttävämpi alku myös sille, että vanhemmuudessaan väsyneet eivät jatkaisi uusien lasten vanhemmiksi tuloa (joka on yllättävän yleistä vaikka oma tilanne olisi huonokin), vaan kenties voimaantuisivat hoitamaan jo niitä olemassa olevia?!

Vanhempana oloon kuuluu lapsen kasvusta huolehtiminen kaikin puolin, myös se sosiaalistaminen ja kaikki muu normaali tekeminen. Vanhempihan sen päätöksen lapsestakin on tehnyt, ei yhteiskunta, joten vanhempien pitäisi hoitaa leiviskänsä loppuun asti. En voi käsittää missä vaiheessa on vieraannuttu niin paljon lähtökohdista, että jopa lapset halutaan johonkin oikeuteen vedoten laitostaa ilman että sille on aiheellista perustetta. Lapsia on alettu tekemään yhteiskunnan hoidettaviksi, joka sinänsä on täysin kaksijakoinen asetelma muutenkin, koska kaikki käytännössäkin todeksi todetut tulokset tukevat sitä, että niin vanhukset, sijoitetut lapset, kuin vaikka vakavasti sairaat vastasyntyneetkin hyötyvät kaikkein eniten kodista ja kodinomaisista olosuhteista, ja esimerkiksi vanhempiensa ja läheistensä läsnäolosta (ja kosketuksesta). Jos tämä asia tiedetään ja tunnustetaan jo niidenkin kohdalla, joita kaikki olosuhteet osoittaisivat muuten laitospaikalla (tarve sairaanhoidolle, tarve tiheälle lääkärin/terapeutin konsultaatiolle, elämän ylläpidolle tai vaativille muille hoito-toimenpiteille tms) mutta silti heitä koitetaan mahdollisimman monin tavoin kotiuttaa heidän parhaakseen - niin miksi ihmeessä oireettomat, terveet, normaalit pienet pirpanat katsotaan kuuluvan suurimmaksi osaksi lapsuutensa korvaamatonta aikaa kodin ulkopuolelle?

Lapsen oikeus on olla kotona, jos siellä edes toinen hänen vanhemmistaankin on. Minä en ymmärrä miksi kukaan ei haluaisi sen lapsensa kanssa olla, jos on itsekin kotona.

Ankan kansi kuvassa siksi, että en ihan ensimmäisenä olisi osannut odottaa tuollaista
kuvaa sukuseuran lehdestä löytäväni. Mutta arvata saatte kelle kuvan tyypeistä olen sukua!

P.s. Muuttamatta mitään mikään ei muutu.

18 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä. Yhteys lapseen muodostuu niinä ensimmäisinä vuosina. Minusta on suorastaan pöyristyttävää ajatellakaan, että veisi toisen tai toiset lapset hoitoon ja samaan aikaan olisi vauvan kanssa kotona. Millainen sisarussuhde sellaisille lapsille muodostuu? Näitä tapauksia on jo paljon, omassa tuttavapiirissänikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja jotenkin tuntuu hurjalta ajatella, että minkälaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa, jotka on siirretty pois kotoa koska heille ei vanhempien mielestä ole tarpeeksi "aikaa" - tuleeko heistä minäkeskeisiä huomionhakijoita? Minkälaisia vanhempia heistä tulee, kokevatko paineita äitiydessä/isyydessä? Miten he aikanaan kokevat perhe-elämän, jos omassa lapsuuskodissa se on mennyt sillä linjalla...? Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Pienet lapseni olen pitänyt kotona niin kauan kun hoitovapaalla pystyy taloudellisesti olemaan. Mutta kyllä 5- vuotias jo ansaitsee ryhmätoimintaa ainakin 3 päivää viikossa. (kerho tai p.koti, ei väliä). Ideaali ehkä 4 pvä/vko. 8-15.40. (iltapäiväulkoilulla on parhaimmat leikit, niin kolmelta haku huono ) Tai sitten jos mammat kuskaavat kotilapsiaan harrastuksiin lähes joka ilta niin tuleehan sitä silloinkin lapselle sisältöä päivään. Tosin harrastuksissa ei sitä vapaata leikkiä ikätovereiden kanssa ole . En usko että kotona ole on lapsesta kivaa, jollei sitten perheellä ole laajaa sosiaalista verkostoa johon kuuluu lapsen ikätovereita. Puistotreffejä ja leikkitreffejä useasti viikossa siis. Ja vähän vielä luontoretkiä , askartelua, laulua (nämäkin kivempia isommalla porukalla kuin äidin kans kahdestaan). Avoin päiväkoti tietysti hyvä vaihtoehto jos alueella toimii, ja jollei ole omia kavereita perheellä päivisin. Toki siellä avoimessa on paljon taaperoita, niin 5v voi turhautua.
    Onneksi itsellä on aina ollut virallinen syy viedä lapsi päiväkotiin niin ei tarvitse miettiä näitä liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tämä on juuri asia jossa olen vähän toista mieltä - 5v ansaitsee yhtäläillä olla kotona jos ja kun siihen on mahdollisuus, mutta sen vanhemman vastuu on nimenomaan taata myös sosiaaliset suhteet. Tämä sosiaalistaminen onkin jännä juttu, kun toisten mielestä se on ylitsepääsemättömän vaikeaa tai lähes mahdotonta, ja toisaalta joidenkin mielestä toisilla on "sosiaalisia suhteita" jotenkin itsestään. Ei, kyllä se vaatii töitä, jaksamista ja viitsimistä ja itsensä taivuttamista tapaamaan ihmisiä vaikka ei olisi sen tyyppinenkään, mutta koska se kuuluu siihen vanhemmuuteen ja kasvattamiseen.

      En myöskään ihan ymmärrä sanomaasi, ettet usko että kotona olo olisi lapsesta kivaa jos ei ole sitäjatätä mitä luettelit, koska olen juurikin päinvastaista mieltä. Lapsi nauttii kotonaolosta tasan yhtä paljon kuin se vanhempikin siitä lapsensa seurasta siellä kotona, lapsella on oikeus olla lapsi, olla ilman ohjelmoitua ohjelmaa jos sitä ei kerran ole, etsiä itse luovan leikin salat ja oppia olemaan myös muiden kuin tasapäistäen vain omanikäisten lasten kanssa.

      Kiitos silti kommentistasi, se oli tosi mukava, vaikka olemmekin monesta asiasta eri mieltä, mutta ei se haittaa :D

      Poista
  3. Mä olen hirviöäiti, joka vei isommat lapset päiväkotiin, vaikka olinkin nuorimman kanssa kotona. 10 puolipäivää/kk sopimuksella.
    Siellä nyt sentään kielellisessä kehityksessä jälkeenjääneet saivat omankielistä leikkiseuraa. Avoin pk oli vuoropäivin på svenska.
    Ja vaikka olen asunut täällä niemennokassa jo 14 vuotta, en mulla ole äitikamuja puistoiluseuraksi tms.
    Nyt molempien töissä ollessa triolle on sopimus 15 puolipäivää/kk, ehditään viettää yhteistä kotiaikaa ihan kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako nauraa :D Luin tätä juuri nyt uudelleen ja samalla telkkuun tupsahti hevisauruksen naama - hirviöäiti sai ihan uudet taajuudet kuule siitä! :D Hienolta kuulostaa teidän systeemi *peukku*!

      Poista
    2. Ottaen huomioon ikäni ja musiikkimakuni, niin hevisaurus on aika lähellä totuutta.
      Nimimerkillä luukutin eilen iltavuorossa ohjaamonherrana Helloweenia ja Iron maidenia, kevennyspoppina oli Volbeattia. ;)
      Ja kun oma syntymävuosi on 70-luvulla, niin sitä tuntee itsensä melkoiseksi dinosaurusäidiksi näin nuorelle triolle. Pojat ovat siis syntyneet 09/10, 01/12 ja 10/13. :)

      Poista
    3. Haa! Ihan ollaan dinosauruksia molemmat kuule sitten! Ja Iron Maidenia meilläkin kuunnellaan autossa yksin lujaa...

      Poista
  4. Asiaa :) Mä olen todellakin onnellinen että mulla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, ainakin vielä puolisen vuotta <3 ja kotona siis päivät (joutuu) viettää mun kanssa Onni 4v 9kk ja Mimosa 2v 7kk.
    Itseasiassa työelämään paluu jopa pelottaa!! Kuinka aika riittää kodinhoitamiseen, lasten harrastuksiin, laatuaikaan (eli hengailuun, puuhasteluun yms).. Asian vierestä toki tämä mutta mieluiten olisin todellakin kotona ja antaisin mun oman varhaiskasvatuksen näille mun murusille jatkossakin <3

    VastaaPoista
  5. ei mulla oo tullu koskaan mieleen ees laittaa lapsia muualle hoitoon...yli ymmärryksen menee ajatus,ett lapsia hankitaan(mistä niitä voi ostaa,kukahan mullekin sen kertoisi?) yhteiskunnan kasvatettavaksi...Huoh :(

    VastaaPoista
  6. Mulle tuli muuten sama lehti, hih :D

    t. yx pitkäaikainen lukijasi pääkaupunkiseudulta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sukuseuran lehtikö? :D Aivan mahtavaa!!!!! <3

      Poista
    2. Juu, kyllä tämä on aika hassua, pieni maa(ilma) ja iso suku, mitäs me K******set ja niiden jälkeläiset <3

      Poista
    3. Lähetän sulle sähköpostia
      t. sama

      Poista