sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Jos jotain teet, tee kunnolla

Enste mukavuudet: rakkautentäyteistä ensmäistä adventtia kaikille. Niille jokka ei siitä perusta, niin sunnuntaita sitte. Hoosiannat voi jättää suosiolla meille niistä hihhuloiville jos ei nappaa omalla kohalla.

Numeroidut sunnuntait ennen joulua koskettavat järjestelmällistä (siis anteeks mitä?!) luonteen puoltani kovasti ja onhan tässä sitä sanomaakin ilmassa tietenkin, mä diggaan tosi paljon, kuuntelen täs samalla toisella korvalla telkkarin Ylen Ykköseltä kun Kallion kirkossa joku kuoro vetää oikein kunnolla joulua sydämiin!

Mun sanomani tälle päivälle menee kuitenkin sinne kritisoimisen puolelle, koska joskus sitäkin nyt vaan täytyy antaa, vaikka kuinka koittas olla solidaarinen ja osallistua vaan joulumielenosoituksiin ja rakastaa kaikkia.

Kritiikissä on kakki mahdollisuudet hyvään, siihen että joku joskus olis jopa paremminkin (kaikkien puolesta), mutta taitolaji se sekin on - sekä kritiikin antajan puolelta että saajan! Itte en ole hääppönen siinä mielesä, että hyvin usein mulla on tapa sanoa asioita ilman krumeluurisanoja. Tiedättekö? Jos vaikka ostan laatikollisen mansikoita ja ne on kaikki mätiä, niin voi olla että sanon asiasta sen oikealla nimellä. Että en rupee siinä maalaileen ilmoille mitään viljelijän rankasta arjesta, huonoista keleistä ja kaiken ankeudesta muutenkin, vaan sanon että nää on surkeeta tavaraa, mieti mikä sulla on johtanu tähän tilanteeseen ja korjaa se as soon as possible. (täysin hypoteettinen esimerkki sittenniin) Kaikille se ei tietenkään sovi, toiset (kaikki?) ei kykene toimimaan (kuuntelemaan) sanaakaan ilman voitelua, tiättekö. Pitää sanoa ne sanat jotka se vastaanottaja haluaa kuulla, vaikka sen kaiken järjen mukaan pitäs tietää ne ittekin. Ja jos se ne tietää, niin sille ei niitä pitäis kai jokasen erikseen korostaa enää, eihän?

Eilen täällä oli kaupungin joulunavaus. Mainostettiin rankalla kädellä, kerrottiin kuinka tapahtuma kestää aamusta iltaan kellonaikoineen oikein, että NYT pitää mennä ostamaan joulu omasta kaupungista eikä raahata niitä pennosia sinne muualle. Ihan hyvältä kuulostaa tähän asti, vai mitä? Sastamalan kaupungin, kuten varmaan monen muunkin kaupungin, mainoslauseet korostaa sitä, että ei tartte mennä minneen muualle, tuu tänne, täältä saat. Ja nyv varsinkin saat, kun täällon tämmönen erikoistapahtumakin! Niin.

Mentiin sitte sinne joulunavaukseen.Lapsiperheenä tietenkin täytyy miettiä, että tähtääkö sen aikansa mihin kohtaan, kun on päiväuni-ikäisiä porukasa mukana. Päivän joulu"hulinan" kestoksi oli siis ilmoitettu kello 9-16.45 (tapahtuma PÄÄTTYISI ilotulitukseen kello 16.30 ja kestäisi noin viisitoistaminuuttia). Me, kuten moni muukin lapsiperhe, päätettiin tähdätä menemisemme sinne iltapäivään, kun vettäkin satoi ja tuuli kuin misäkin. Aateltiin , että alotetaan kierroksemme ihanilla leivoskahveilla jossakin lämpimässä ja ostellaan sitten joulua mukaamme sieltä, kuten mainokset pyysi, kerran.

Yllätys olikin melkoinen, kun mentiin kaupungin keskustaan ja se oli typöti tyhjä. Tori paisto pimeenänsä, torilla oleva torikahvila oli sulki ja torin laidalla oleva toinen kahvila oli kiinni sekin. Ihmisiä kävi - meidän siinä ihmetellesä että mistäs täältä sais kahvia tai edes lämmintä kättä - siinä kymmenen minuutin aikana varmaan kolmekymmentä rynkimässä kahvilan ovella ja ihmettelemäsä samaa. Sitten ne(kin) ihmiset vaan lähti pois.

Me sitten siinä kuukleteltiin ihmeisämmä että mikä täälä on auki ja jouduimme toteamaan, ETTEI MIKÄÄN. Lauantaina kello kolme et pääse mihinään kahveelle jos oot meidän kaupungin keskustassa liikkeelle. Pikkasen pisti naurattaan, että meidän PISKUISEN KYLÄN KAHVILA olis kyllä ollu auki! Että hetken harkittiin jätetäänkö ilotulituksekki kattomatta ja lähetään, mutta porukan nappuloiden vuoks aateltiin sinnitellä. Mentiin sitten vesisateesta siihen "ostoskeskukseen," jossa näkyi valoja. Siellä oli yks urheilukauppa täys väkkee ja se olikin hieno homma! Mutta siinä se sitten olikin, meinaan kun kaikki muut kaupat oliki kiinni. Paitti ruokakauppa, mutta kunen mää ny ajatellu mitään ruokaa laittaa joulupaketeihin, ainaka vielä hankittua leipää... Siinä kaupan aulassa oli kyllä väkeä vesisadetta piilosa. Mekin sitten seistiin siinä muiden mukana ja hetken päästä tajuttiin, että siittä keskeltä kuuluva älämölö oli jotain ohjelmaa. Sanon älämölö siks, että naisihmisen lähes taukoamaton puhe johonkin mikrofooniin kuulosti siltä kuin joku olis sukelluksisa aika syvällä ja puhuis samalla kokoajan jottai. Vika ei ollu tietenkä siinä naisihmisesä vaan tekniikasa, joten kukaan ei ny huolestu mistään semmottista. Sitte ku joku taputti hanskat paukkuen, niin me muutamat ihmiset siellä taaempana tajuttiin että sielä oli vissiin jotain nähtävääki ollu. Harmi vaan ettei kukaan etummaisena seisovia enempää tietenkä nähny mittää. Yritettiin sitte lapsia tyrkkiä ihmisten väleihin, mutta en tiä näkikö nekään mittää mutta saatiinpa aikaa ainaki kuluun hiukan.

Mutta kahvihammasta kolotti siis edelleen, meilloli se puoltoista tuntia aikaa odottaa tän kaiken huipennusta  (how ironic) ja ihmiset meiän ympärillä oli aika ärreitä kans. Osa läks sielt vallan poikke, kunei kerran ollu mitään. Mää ymmärsin kyllä täysin. Mutta me aateltiin ny saada sitä kahvia ja mentiin sitten Hesburgeriin, koska se ny oli auki. Siellähän se aika mukavasti sujahtikin. Enste seistiin liikkumattomas jonos, sitten odotettiin vielä tilaamisen jälkeenkin neljää kahvia kauan. Ei se mitään, kun kahvi oli kuitenkin hyvää, todella hyvää! Otettiin pahvimukimme mukaan ja meiän isäntä haki ruokakaupasta pullat ja mehut pikkuväelle. Sittev vaan pihalle tuuleen ja sateeseen seisoon likomärälle toriaukeelle ja nauttiin jouluntunnelmasta.

Mää luulenkin ny tiätäväni mitä tällä kaikella haettiin. Tää oli niinkun lähimpänä sitä ensimmäistä joulua niinku! Ankeet olot ja mittään ei oo missään. Juu päästiin tunnelmaan! Vähän vaan ihmettelen, että mitä ne kauppiaat oikein oli ajatellu, jokka vissiin oli kustantamasa tätä ilotulitusta niinku, kun sehän on siis niille rahanmenoa. Jotenkin mun järki sanois, voi kyllä olla että oon vääräsäki, että sitte tarttis niinku viä enemmän sitä tuloakin. Voi olla että mää en vaan tajua mitään yrittämisestä, mutta mun mielestä on pikkasen hankalaa kannattaa paikallisia yrityksiä jos niitten ovet on lukosa ja valot sammuksis. Vai?

Lopuks viä: ilotulitus oli aivan supermahtava! Kyä oli niin isoja raketteja etten tiä oonko ikinä nähny!
Että kiitos niistä, oli hienouksia ja elämyksellisiä. Mutta ens vuonna me suunnataan naapurikaupungin joulunavaukseen, nautitaan siellä kuitenkin oikeesta joulutunnelmasta, kun jotkut ihan oikeesti viitsii tehdä jotain ylimääräistäkin (saati sen vertaa että pitäisivät kauppansa edes auki), joten mieluusti kannatamma kauppaa siellä. Ja yhden yhtikäistä kirjoitusta paikallislehdissä enkä oman kylän nettisivuilta halua enää lukea, jossa Paikallisen Konkurssiin Menneet är yy:n jäsenet haukkuu täkäläiset ihmiset siitä, kun ei kannateta paikallista kauppaa.

Melkonen sunnuntai muuten, tääl paistaa aurinko just nyt kuin kesällä!



4 kommenttia:

  1. No, olipa kökkö juttu :( Onneksi on aina Hese :) Meilläkin paistaa marraskuinen aurinko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis itse olin lähinnä hämmästynyt, mutta eniten kyllä ihmetyttää paikallisten yrittäjien panostamattomuus, varsinkin kun viime ajan lehdistö vilisee nitinää ja natinaa kun kukaan ei osta mitään. Siis OIKEESTI. :D

      Poista
  2. Huhhuh. Jopas oli markkinat. Täälläkin kyllä oli eilen, ja olivat antaneet ajaksi jotain tyyliin 10-15, mutta kokemus on aikaa sitten opettanut, että yhden jälkeen ruvetaan telttoja keräilemään pois. Ei menty. Ees omalle teltalle edustamaan, vaikka aina pitäis näkyä.

    VastaaPoista
  3. no justiisa :D me on opittu kai jo siihen,ettei ne putiikit maalla oo auki lauantaina ko 1.n kahteen korkeintaan ;) ens lauantaina ois ilotulitusta tiedossa,jee...

    VastaaPoista