maanantai 30. marraskuuta 2015

Hyssyttelyn nössöttelykulttuuri

Nyt sitten.
Jokainen ottaa itseään niskasta kunnon otteella ja liepasee lähemmäs peiliä. Sieltä sitten katseleekin sua semmonen tyyppi takasin, jolle sää voit kertoa murhees ja huoles -ja se ne myös ratkasee.

Kun tässä suakelin maailmassa ei sais sanoo kellekään mitään oikeista asioista.

 Ei sais sanoo, että tiätkö en käy sun kaupassa kun se on ihan helkutin kallis ja siellä on surkea valikoimakin. Että ulise vaan pitkin yleisönosastoja arvostuksen puutteesta, jos sä asiakasta syytät niin varmaan se sen jälkeen sinne tuleekin kipinkapin...not?

Ei sais sanoo ravintolassa, että tiäkkö tää on hirveetä moskaa ja oikein ällistyttää, että ootte tämmösen saanukin aikaiseksi. Että miten työ oottakin onnistuneet! Samaan aikaan sekä mautonta että pahan makuista - se on jo taito se! Ihan tätä elämystä varten tulinkin tänne ja tulen varmaan toistekin juu.

Ei sais sanoo, että tiäkkö tää sun järjestämä juttu on fiasko. Jonkinmoinen surkea yritelmä, paljon melua tyhjästä -systeemillä ei oikein alkuunsaa kansanliikettä sinnepäin, päinvastoin aiheuttaa oikeestaan vaan enempi negatiivista julkisuutta kuin positiivista. Että tee paremmin jos tehdä meinaat.

Ei sais sanoo, että älkää ydistykset valittako jos ei teillä tapahdu mitään ja elätte täysin kuolleessa ilmapiirissä - ittehän te se yhdistys olette! Pist itte tapahtumaan tai lähde livokkaan sieltä vinkumasta. Sun tilalles vois tulla vaikka joku aikaansaavampi.

Ei sais sanoo, kaikille niille jotka ruikuttaa pakolaisille syydetystä rahasta, kuinka ne ei arvosta mittään vaikka me kuinka niille miljoonia syydetään, että voi kuulkaa, paljon enemmän mua sapettaa se raha joka syydetään niille jokka menee sen viemään Alkoon, tai vaihtoehtosesti jollekin trokarille ja Alkoon. Tai jokka menee kotiin makaamaan kämppäänsä läskiensä viereen, vietyään ensin lapsensa jonkun toisen maksamilla verorahoilla hoidettaviks.

Ei sais sanoo tärkeetä työtään korostavalle hoitajalle, että on teissäkin sellaista sontasakkia, että ihmetellä saattaa, kuinka moiseen valiojoukkoon on sellaista päässytkin livahtaan. Vanhuksia häpäistään, järjestelmällisesti potilaita kohdellaan huonosti ja joka vuosi tapahtuu satoja väärinkäytöksiä liittyen hoitotyössä tapahtuneisiin virheisiin. Idiootti ihminen on idiootti hoitajanakin, ei se ammatti siitä vielä mitään fiksua kuitenkaan (valitettavasti) tee.

Ei sais sanoo muodikkaasti masentuneelle, että ryhdistäydy nyt jo sinäkin siinä. Yhden tutkimuksen mukaan masentuneita autto pelkkä placebolääke yhtä paljon kuin ihan oikeatkin terapiamuodot - eli siis  tajuatteko, se että ihminen vaan luuli saavansa jotakin lääkettä joka hänet nyt tästä pimeydestä vie valohon ja kas hän meni sinne ihan itte. Itte! Että lakatkaa ny märehtimästä sitä napanöyhtäänne ja ottakaa vastuu siitä että täällä pallolla saatte tallata. Hirveetä tuhlausta siihen nähden, kun täällä on vakavasti esimerkiks syöpäsairaita ihmisiä jokka arvostas elämää ihan täysillä jos vaan siihen osallisiks pääsisivät.

Ei sais sanoo, että niin sanottu uskovaisuus on aika monelle pelkkä kulissi olla kusipää itte. Puhutaan takanapäin, juorutaan niin että leukapieliin iskee kohtapian kuluma ja kaikki hyväkin tehdään mahdollisimman suureleisesti, jotta kaikki ny varmasti näkkee. Sitten voi aina mennä rukoileen anteeksantoo ja saamaan toisilta samanlaisilta synninpäästön, että oot sää hyvä ihimine! Siinäki nytte kaikki pahat sanas kerrot ja oot niin katuvaa! Niv varmaan, siihen asti kunnes taas meet ja teet. Ei tainnu mennä ihan niinku Isosa Kirjasa sanottiin.

Ei sais sanoo, että opettajakin voi olla epäreilu ja tyhmä. Että opetusmetodit on sieltä kotosin, mistä opettaja ittekin ja pieniltä killisilmäsiltä lapsilta vaaditaan semmosia mihin opettajasta ittestään ei oo. Oppilaiden pitää kulkea jalkasin koulumatkansa, pienempien melkein kolme ja isompien jo vajaat viiskin kilsaa. Silti suoranmitan pääsä koululta asuva opettaja köröttää töötevänä joka päivä autolla kouluun. Oppilaiden pitää muistaa asioita ulkoa paljon ja muistuttamati, mutta opettajat itte sanoo yleisimmäks syyks (koulun, luokan, oppilaan) asioista ilmoittamattomuudelle ettei voi kaikkea muistaa.

Ei sais sanoo, että kaupan kassa on yks kurppa kans, kun suupielet roikkuu alaspäin jo kauppaan sisälle mennesä ja jos meet sanoon sille edes moi, niin et sano toista kertaa, sevverta vaivautunu hiljaisuus laskeutuu sen jälkeen paikalle, kunei tartte edes vastata, tietenkä.

Ei sais sanoo, että jos sulla joku juttu ei toimi: sun pisnes ei pyöri, kaverit ei tykkää ja työnantajatki kiertää kaukaa, niin kannattasko tehdä jottain toisin kun ennen. Kauppa käy kun sullon hyvää tavaraa semmosella hinnalla että se kannattaa ostaa. Sitte taas jos sullon huonoo tavaraa kalliilla, niin tuskinpa on rymmäkköö sinnepäin. Ja siinon viä semmonen, että asiakas päättää onkse sun tavara hyvää vai ei, sulla ei siihen oo mitään sananvaltaa tiäkkö. Kaveritki vois tykätä jos sääkin joskus soittasit, jos sääkin joskus pitäsit sanas ja olisit viä siä takanapäinkin kiva. Ihan semmosia helposti ja halvalla toteutettavia seikkoja nuokin.

Sitte toi työnhaku. Ei sais sanoo, että voi jessus mitä kaikenmaailman hihannyhtäjiä siihenki sakkiin mahtuu. "Ansio"luettelossa jokku kakskymmentä seittemän edellistä työpaikkaa kakskymentäviis vuotiaalla ei ihan kerro sitä, että oon ollu vaan pätkätyöläinen ei mun asenteesa siis mittää vikkaa oo. Myöskään semmonen ei ihan ilolla saa ajatteleen just sua ekana, kun palkkaamista mietitään, että et edes itte hae sitä paikkaa, vaan aikusella ihmiselläkin on näköjään äitiä ja isää ja vaimoa, jokka ny täsä ton markun puolesta vähän käy kyselemäsä. Ja jos ny sitte oot sinne paikan päälle ihan itte jopa päässy, niin myöskään olkien kohauttelu ei oo just niitä merkkejä, jokka saa aatteleen että tässäpä meillä onkin innovatiivinen yksilö oikein, kai me tää otetaan!

Ei sais sanoo, että aika monen työttömän työttömyys johtuu tasan siitä, ettei niistä oo tekijöiks. Että on tullu kouluttauduttua ihan niin täysin sopimattomalle alalle, että yht aikaa sokkee ja kuurokin olis ollu parempi opinto-ohjaaja siinä vaiheesa, kun näitten tulevaisuutta on ruvettu kattoon.

Ei sais sanoo, että aika monet laiskat lapset on laiskuutensa oppineet kotoa, samanlaisia vetkuja vätyksiä siäkin notkuu ja koita siinä sitte jotai valistaa, että eiku pitäs aktivoda ny näitä pikkupilttejämmä jottei tuu kansantauteja.

Eiku kato, sanoinpa vaikkei saanukka.




8 kommenttia:

  1. just niin..mitään ei sais...pläääääääääääääääh :D

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit kuule taas niin asiaa kuin olla ja voi. Tuossa tuli paljon sellaista, mitä itsekin olen syystä tai toisesta viime päivinä pohtinut ja hyvinhän tämä kuvaa tätä aikaa jossa eletäänkin; kun mitään ei vain saisi sanoa. Ei, vaikka olis aihettakin. Joskus vaan tuntuu, että olis parempi antaa tulla kovaa ja korkealta kuin inistä viiden metrin päästä vastatuuleen - ei ne asiat sillä huulten mutristelulla kuitenkaan parane. Mikään. Eli musta on hyvä että sanoit nämä asiat sittenkin, ihmiset ryömii liian usein loukkoihinsa märehtimään näitä. :D

    Näistä eniten on viime aikoina mietityttänyt tuo kohta uskovaisista ihmisistä. Kun niitäkin on niin monenlaisia. On ihmisiä, jotka oikeasti on sydämestään uskovaisia mutta eivät pidä asiasta hirveää meteliä. Arvot on kohdallaan ja niitä tuodaan esille ihan arkisissa asioissa, vähäeleisesti. Ja sitten taas on niitä jotka rukoilee tuolla suureen ääneen ja mainostavat kuinka tässä nyt ollaan uskossa ja uskovaisia (tai kuka sen nyt mitenkin haluaa sanoa, tässä "nurkilla" kuulee ehkä eniten ilmaisua "olla uskomassa") ja kuitenkaan teot tai käytös puhuu niin sitä vastaan kuin vain olla ja voi. Että kyllähän ne teot kertoo enemmän kuin sanat. Ja monesti nämä ns. suureen ääneen huutajat on just niitä keiltä pitäisi kysyä, että miten näet roskan veljesi silmässä kun et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi. Pakko lopettaa ennen ku menee paatoksen puolelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Janni, just näin! :D Ja kiitos! Kiva kun kommentoit aina näin pitkästi, mä saan näistä hurjan paljonaina itelleni <3

      Poista
    2. Onpa mukava kuulla, olen välillä itseeni tuskastuen miettinyt, tuskastutko sinäkin mutta onneksi näin :) ♡

      Poista
    3. En todellakaan tuskastu, päinvastoin! :)

      Poista
  3. Saisko sanoa että mulla on sulle haaste blogissa :D no sanoinpa vaikka ei ois kai saanu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Sais sais! Otan vastaan! :D :D Kiitos <3

      Poista