maanantai 9. marraskuuta 2015

Äiti ja maailma (johan paatoksen lykkäs)


Äitijalapset. Äitijakoti. Äitijavaimo. Äitijaura. Äitijaomaaika. Äitijaystävät. Äitijamaailma.
Voi että, kun meiltä äideiltä odotetaan nim pal kaikkee. Oo hyvä, ellet paras, siinä ja tosa. Silti et saisi ninkun ittees korostaa, etkä lähtee minnekän pidemmälle sooloilemaankaan. Kun mitä ihmisetki sanois. Ja naapurit. Ja lapsekki kärsis. Kaikkee tommosta.

Mutta silti ihan tutkijoita myören on päästy lopputulemaan, että äireet itte olis niinkun eniten niitä, jokka niitä odotuksia laittas. Ninkun ittellensä. Kuullaan ääniä pääsä jostain esimuinaisista muoreista, jokka pärjäs vaikka oli sata astetta pakkasta tuvasa, ainokainen jauhoklönttiki jääsä, kymmenen mukulia parkumas elämääns ja joku rutto järsis viä jalkaaki siinä samalla. Silti pystyttiin pyörittään rukkia ja jauhinkivee ja pilkkoon klapei ihan hyvi. Ei ihme jos tulee paineita, tommosesta superheroilusta. Kyä tulis mullekki, jos ei äänet mun ympärillä peittäis niitä kokuttelevia ääniä nin tehokkaasti, hehh hehh.

Entisvanhaan sitä naisväki eritotenkin kärsi kaikenmoisista estehistä elonsa tiellä, kuten ei saanu sannoo kotonans mittää, ei kylillä mittää, eikä oikei ollukkaa mikkää, paitti lapsillens, se äiti. Sitte kun tuli nää mahdollisuudet vaikuttaa, pääs äänestään ja yleensäkin sinne minne muukki, niin yhtäkkiä alettiinki sanoon, jottei se sopis äireeihmiselle. Joku asioitte hoitamine!

Jos toi ny kuulosti sun korviis kovin vanhanaikaselta, niin edelleen se kyllä on sillon tällön havaittavissa ilmasa. Että äidille sanotaan kuinka sää kerkiät tai jotaiv vastaavaa, jos jonku muarin mieli halajaa jonnekki yhdistystoimintaan mukahan. Sillai kuitenki vähä toruenki asia sanotaan, ettäs plikka ymmärrät ettei sum paranis keretä, jos omaa parastas osaat täsä keskustelusa lukea.

Mää kyllä ihan ymmärrän, koska emmää aina ittekkä oo tajunnu kerkeemisiäni, enkä oo kyllä aina kerennykkä. Tiättekö. Ruuhkavuodet ja sillai. Mutta mulla on kuitenki se sama äidinsydän ja samat äidintuntosarvet ja samat äidinsilmät jokka valvoo jokaista rassaustakin mun lasteni elämäsä ja mää osasin kyllä hiljentää kun sen aika oli. Ja mää tein sen siks, koska mää itte katoin sen maailman tärkeimmäks asiaks ikinä, enkä siks että joku ulkopuolinen määritys olis mua siihev velvottanu.

Mää rakastan olla äiti ja haluan olla joka päivä maailman paras äiti omille lapsilleni. (Kaikki varmaan ny huomas ton sanan "haluan", koska ainahan se ei toteudu suinkaan, mutta mimmonen äiti määkin olisin jos sanoisin etten edes aikois yrittää olla?)


Silti mää haluan mennä sekaan maailmaan tän huushollin ulkopuolellakin. Mää haluan osallistua, vaikuttaa, olla mukana tekemäs hyvää ja parempaa. Mullon hirvee tarve siihen. Ei siks, että kokisin olevani jotenki niin hyvä että pystyn, vaan siks että koen mulla olevan velvollisuuden antaa takasin. Tää maa(ilma) on pitäny kuitenkin musta hyvää huolta ja mun vuoro on tehdä samoin, tiätteks.


Mullon hirveen hyvä olo tän asian takia. Ei niinku sillai, että mää täälä pikkasen muita parempi ihmine niinkun henkseleitäni paukuttelev vaan samalla kuv viheltelen jottai katupoikain laulua. Ei. Kun sillai syvemmästi tää tekkee hyvää. Kun jotenkin mää koen, että jos ikinä pystyn minä vaan päivänä millä vaan teollani yhdenki ihmisen elämän tekeen pikkasen paremmaks, niin se on ollu sev väärtti. Sen, että välillä on mentävä illanpimeyteen kokoustaan. Sen, että välillä soot ihan yksin jossain puurtamas jotain kirjelmää valmiiks, vaikka muut loikois kotonansa.


Nää silkkitukkaset elämän ilot on sen arvosia, että niitten äiti rakastaa koko maailmaa nim paljo, että haluaa pitää siittäki hyvää huolta. Sillon siellä on parempi elää kaikkien.

P.S. Kyä meilläkin vietettiin isänpäivää ja ihkusti vietettiinki! Porukka koolla ja pöytä täys antimia, lahjapaperit rapsas aamuvarhain ja illalla viä käytiin tunnelmoimas hautuumaalla. Kuullostaa aika tavalliselta ehkä, mutta oli kaikkeutta meille. Pus!

6 kommenttia:

  1. Mä näin susta viimeyönä unta ;)
    Sulla oli joku ihmeellinen etunimi, mutta enhän mä nyt enää muista mikä se oli. Tai mitään muutakaa siitä.
    No siitä pääsinkin aasinsiltaa pitkin tähän että onko sun lasten nimet julkista tietoa?
    Mua aina niin ihmisten nimet kiinnostaa ja teillä kun on monta lasta että millaisia nimiä on?
    Mutta ymmärrän siis että jos et paljasta heitä. Kysyinpähän nyt vaan.
    Terveisin tyrvis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tyrvis :D Mä nauroin tätä sun kommenttias niin, koska olen unieni kans ihan samanlainen - muistan ja en muista! No mun etunimi on Larissa ;) Ja olen tainnut lastenikin nimet kertoakin joskus, ne on Rebekka, Anseliina, Julia, Asseri, Ilari, Oliver, Rafael ja Rudolf. Mua kiinnostaa kans ihmisten nimet, noillakin on kaikilla oma tarinansa mutta se on jo pitkä stoori se! kiitos kommentista!

      Poista
  2. Kivat nimet!!!
    Tosi kivat!!
    Ja ehkä yöllä sun nimi oli joku Kuunsilta tai vastaava ;) ;)
    Kiitos nimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Oi että, Kuunsilta kuullostaa aika hienolta, kelpais!

      Poista
  3. tota sun virtaa sais tulla tänneki roppa-kaupalla...:D huippu tyyppi oot :)

    VastaaPoista