maanantai 26. lokakuuta 2015

Suljettu sydämeen

Kuten kätsästi tuli mainittuakin jo, viikonloppuna vaikutin Helsingin ilmanalassa mukanani nuorin tyttäreni ja tietenkin kasapäin matkaodotuksia - not! Meillä ei ollut ennen sunnuntaita mitään suunnitelmia, kunhan mentäisiin ja oltaisiin. Ja me niin mentiin ja oltiin.

Tiättehän te, kun reissuilla jotkut haluaa että on jotain tuttua kokoajan mahdollisimman paljon. Niinkun juhlamokat kanarialla ja semmosta. Toiset taas halajaapi kaikkea just erilaista kun mitä kotikylä näyttää. Niin mekin meinattiin nähtävästi, sillä
Käytiin mm Alepassa !

Otettiin jokapaikassa näitä selfieitä ...

siis jokapaikassa....

....useimmiten ei olis ollut niin väliskään, mutta kun se oli niin kornia!

Niin. Tässä siis hissiselfie vailla vertaa. Olis pitäny
kattoo siihen peiliin, pönttöseni,
eikä siihen kameraan.
(Muutenkin näytän siltä kuin olisin nielaissut matkakumppanini välipalaksi.)

Tässä ihana katsomokuva sunnuntailta jolloin kuvaaminen meni muutenkin putkeen
(sinne hukkaputkeen). Porsche ei ollu mun sponsori, vaikka siltä ny vähän näyttäski.
Heti varmaan muute luulitte.

Vitsit että syöminen se vaan on ihmisen parasta aikaa!
Fransmannista sai tommosta

Ja Memphisistä tommosta! Molemmat oli meidän hotellin viekkussa olevia ravinteleita, joista sai niinku alennusta.
Ettette vaan luule mittää.

Kahvi on mulle aina kamala ongelma. Kun pää vaatii,
mutta maha ei kestä mitävaan. Toi ei saanu mua hakeen toista
kupillista.


Tämmänen kuittaa kyllä aina vähän sen, jos kaffe on persikasta. Porkkanakakku on mun lempparia ja tää oli top kolmosessa!

Hyvää toikin oli, mutta kyä se kesällä oli freesimpi kokemus,
niinku kuumaa ja jääpalasia samasa putelisa

Parasta oli kuitenki se kuleksiminen ja oleminen





Sunnuntaina oltiin sitten aamusta asti jäähallilla, kun siellä oli Helsinki International Horse Show!
Niin. Olishan sitä joku näprämpi oottanu, että semmonen henkilökunnan edustaja olis hakenu kaulupakkinsa poikke.
Muutenkin mun elukkakuvat oli sitä taattua meikäläisenlaatua, kolmekymmentä sarjaotosta tyhjästä kentästä (no idea miks ja milloin), ohivilahtavia hevostenhahmoja, puolikkaita immeisiä ja kaikki vähintäänkin yhtä tärähtäneitä kum määki. Mutta sev voitte arvata, että nautin kuitenki joka solullani, niillä tärisevilläkin!

Tää oli, tää oli, tää oli, kamalaa. Siis ihanaa mutta kamalaa. Kun Nipsu (ratsastajan nimi) voitti semmotteen Dressage Knockout-kisan (kouluratsastusta, eli EI pomppelehtimista esteiden ylitte siis) ja sitte senlisäks että ne sai palkinnon, niin toi heppa Solos Lacan jäi niinku eläkkeelle just siinä! Ihan hirveetä! Se ratsastaja itki, sen hevosen hoitaja joka kuulutettiin paikalle nin itki ja juontaja, semmonen miäs, sekin itki. Ihan hirveetä! Siltä riisuttiin kilpavarusteet siinä yleisön edesä ppois ja laitettiin vaan tavalliset suitset päähän ja se ratsastaja (Nipsu) mennä töpssötti sitte sillä ilman satulaa sieltä poikke.
Täsä vaiheesa mää paruin täyttä häkää muiren kans.
Onneks sille oli kuitenki tieros kivat loppuelämän päivät, kun joku sponsori oli luvannu sille jotai sen (hevosen) rakastamia namusia sen loppuelämän ajaks. Aika ihanaa. Tosin mahtoko ne tietää mitä ne lupas. Ku meilläkin hevoset on vuosia tota vanhempia, että voi olla herkkujen kulu korkee!
 
Sial oli kaikkee muutaki ohjelmaa, tämmöttis pikkusia jumppareita esimerkiks, tuli huiviloittensa kans sinne tanssahteleen.





Ja sitte nää. Talkoolaiset. Tänä vuonna ne oli tonttuja (punasia), joku vuos ne oli smurffeja (sinisiä). Nää nimet on sitte ihan mun omia päätelmiä, etttei joku ny herry niitä julkisesti semmottiks kutsumaa.
Oli siä Sanni Grahn-Laasonenki. Piti jonku puheen monella kielellä
ja pikkasen häiritti kyllä takeltelu siinä enkunkielesä. Mutta vaan pikkasen.
Ehkä sitä jännitti. Kyä mua olis ainaki.

Sitte meiän naapurikylän likka yhtäkkiä siä huiteli palkintoa saamaan. Meinaan Karoliina
Setälä Huittisista tai semmotteen Pressiloimen. On niinku lupaava talentti! Nih!
(toi pinkkitakkine)

Sitte tää pääasia. Ihanat pomput! Aahh! Pirätin henkeeni jokasella esteellä aina. Ihme ku aivot viä pelittää.
(tosta voi olla eriäviäki mielipiteitä mutta pitäkää ne vaan ominanne ny)
 
Parasta oli kuitenkin koko reissun yhteisanti, semmonen kaikkeus. Ku oltiin. Ja oltiin senki jälkee.
Vaan. Siinä.
Kyä oli kommeeta tääki. Nukkumine. Oikein
monella kielellä, ettäs ymmärrätte.
 
Ny sitte ollaan kotona. Koittakaa ny jaksaa taas mun kanssani. Mää kyllä jaksan kun justiin hain voimia tualta etelästä, nin kerta.

P.S. Reissaaminen yhdesä oman lapsensa kans on sydäntä riipovan ihanaa. Samalla kun se on nin parasta ja ilosta, niin se on myös sen tajuamista, että lapset kasvaa ja nää hetket on niin korvaamattomia. Tajutonta, miettikää nyt. Eilinen ei koskaan enää palaa ja huomena tääkin on jo eilistä. Määniinenkestä.

11 kommenttia:

  1. Aivan ihanan reissun teitte! Mikäs sen ihanampaa kuin olla vaan ja tehdä mitä huvittaa :D <3

    VastaaPoista
  2. Vitsit et miten kivalta reissulta vaikuttaa! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo suosittelen lähtemään ihan vaan olemaan <3

      Poista
  3. Taisitte yöpyä Hotelli Helsingissä? Kuvat näyttivät ihan siltä. Se on mukava hotelli. Työmatkojen osalta mun kantapaikka. Hieno reissu teillä on ollut! Kyllä olisin minäkin itkenyt tuossa jäähyväistilaisuudessa. Aivan hirveitä tuollaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sielläpä juuri, ollaan hyväks havaittu ja sopivasti siinä keskellä kaikkea. Tykkään älyttömästi! Kiva kun säkin tykkäät :) Joo se nyyhkyjuttu oli kyllä ihan hirvee shokki mulle, kun paruin ihan oikeesti, laps parka häpes mua! :D

      Poista
  4. Kuten jo Kittan blogiinkin kommentoin, niin oon ihan pihalla muiden elämästä. Niin hyvin on ollut tekemistä ja kärryillä pysymistä omassakin. Eli: Mitä teille kuuluu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heissan! Kiitos kysymästä, hyväähän meille, oikeastaan ihan loistavaa! Syksy on mennyt ihanan rennosti mutta reipaasti eteenpäin, en ihan hetkeen tällaista syksyä muista olleen :D Vähän on vireilläkin kaikkea, mutta katsotaas nyt mihin lopulta päädyn ;) Mitä TEILLE kuuluu?

      Poista
    2. No heissan! Kiitos kysymästä, hyväähän meille, oikeastaan ihan loistavaa! Syksy on mennyt ihanan rennosti mutta reipaasti eteenpäin, en ihan hetkeen tällaista syksyä muista olleen :D Vähän on vireilläkin kaikkea, mutta katsotaas nyt mihin lopulta päädyn ;) Mitä TEILLE kuuluu?

      Poista
    3. Eli jännäillään siis mitä siellä on vireillä ;)

      Kävin nyt päivittämässä kuulumisia vähän pidemmästi omaan blogiin, niin en tähän vuodattele :D

      Poista
  5. mä niiiin oisin tahtonu olla matkassa mukana,vaikka ees kärpäsenä katossa :P

    VastaaPoista