torstai 1. lokakuuta 2015

Sokea kokki ja muuta samaan suuntaan viittaavaa toimintaa

Hei sinä siellä! Mitä sää siellä teet?
Miä päätin nyt oikein istahtaa kirjoittaan teille juttuva, koska kokoajan tapahtuu kaikkee merkityksettömän pientä ja ihan turhanpäiväistä kivaa mistä aattelin teillekin mainita.
 
Enste venättä. Sje onj vaan njiin vjaikea kjieli. Edelliskerralla mulla oli ihan voittajafiilis, mutta eilen ei ihan tainnu olla. Kääntelin meinaan päätäni siihen tahtiin kallelleenkin, kun yritin opettajan näyttämästä kartasta sanoo ääneen siihen merkittyjä maan nimiä. Hyvä kun oman maani sieltä osasin tavata. Alan ymmärtään Putinin poikaakin entistä enemmän kyllä. Emmääkään välttämättä tietäisi misä mun maani rajat olis, jos kaikki olis niin kummallisesti kirjoitettuja. Lausumisesta puhumattakaan. Ukrainakin on Ukraina. Paitti jos puhut venäjää niin se on ukra-iii-na. Semmosta maata ookaan mun miälestä (-eikä Putininkaan mielestä kuten ollaan huomattu ja mää just teille selvitinki että miks. Kriisi olkoon siis over ja joku vaan äkkiä kirjottaan nimet vähä selkeemmin niin kaik ymmärtää.). Mutta siis, olen hyvin hämmentynyt (taas).
Onneks mun elämässä tapahtuu kokoajan kaikkee jännää muuten, niin ei tarvi jämähtää tohon kielipuoliongelmaan öitänsä myöten. Ninkun esimerkiks sitä tapahtuu, että pyykkikoneeseen täytyy mennä nykyään ruuvimeisselin kans. No mitäpä tuosta, pikku juttu. Tuntee tekevänsä ihan merkityksekästä työtäkin, kun käy enste työkalupakilla ennenku pääse rytkyjä vatkaan.

Sitten toi min-ima-lismi. (piti tolleen pätkästä ettei äkkinäisimmät saa allergista reaktiota). Juu no tota oon koittanu. Oon raivannu. Vähä. Mutta mulla on tällähetkellä semmonen iso haittapuoli täsä, etten ole sillätavalla vieny mitään ulos tästä talosta. Mää jostain annoin itteni ymmärtää, että se olis kuitenkin suotavaa niinku. Mutta emmääkään nyt täydellinen oo, vaikka kauheesti siltä näytänkin!
 

Sitte siihen sokeeseen kokkiin. Kun mää ostin mielestäni kaupasta peruna-sipuli-sekotusta, jotta voin sitte tehdä kirjolohikiusausta pahnueelleni mahan täytteheksi. Yllätys kesti hetkev verran kun kaadoin pussin sisällön vuokaan.
Siä oliki jotai porkkanan keppejä seasa! Ja vissii jotai muutaki koska keltasen sävyjä oli enempi ku yks. Mutta yhtään en voisi kyä ilosempi olla, sillä tollaviisiin siitä tuli älyttömän herkullista, voin kertoa. Eli
Kirjolohivuoka
1 kg peruna-juuressekoitusta
creme fraise-maustettuja kirjolohisuikaleita 1 pieni paketti
ruokakermaa 3 x 2dl purkkeja
juustoraastetta jos tykkäät
 
pottujuureksia puolet kulhoon
kalat siihe päälle
pussin loppu sen päälle
kermat sekaan
juustoo pintaan
uuni 220 astetta ja noin tunti kakskytä minuuttia
 
Ei voi mennä pieleen jos määki osasin. Viisvuotias söi kolme lautasellista! Tosta määrästä ei kyllä koko perhe edes syö meillä, mutta meillon reenipäivä niin ne syö muutenki jotai tankkausruokaa sitte.
 
***pieni välikommentti tähä:tokaluokkalainen tuli just kotiin ja lauloi iloisena jotai piirakkalaulua, koska me aikuiset oikein ollaan unohdettu kaikki tommonen, että voi vaan ottaa sateisenki päivän vastaan laulamalla piirakkalauluja!? ***
 
Sittevviä semmottis, että nää mun työt on sitten polkastu taas enempi käyntiin kuin mää kuvittelinka ja suatanasti aikasemmin kuin mää kuvittelinka. Aamulla olin kahden poikani kans mukana "virman" palaverissa ja yhtäkkiä mää sainkin omia vastuualueita ihan ítteiksein hoidettavakseni. Ihan oon intoo piukasa tietenki! Tästä se lähtee! Mulla oli (itteni mielestä etukäteen) hirvee kynnys tarttua mihinkään sillai isommisa mittakaavoisa, kun oon ollut nyt niin kauan näissä vauvahommissa. Tietenki oon ollu mukana päätöksissä ja keskusteluissa ja sellasissa akuuteissa asioissa mikkä on eteen tullu. Mutta tämmönen uuden suunnittelu on ihan erityyppistä ja aattelin ettei musta oo jäsenteleen asioita pääsäni viä pitkään aikaan niin pitkälle, mutta ihan toteutettavissa olevalta tää nyt kuitenki tuntuu. Kääk.



Tämän kuvan olisin voinut jättää julkaisematta mutta kun on niin mainio. Miä nimittäin aivastin. Vaikka näyttäki siltä että huudan apua koska jouruin töihi.
 

Tarviiko tätä ees selittää? Tämmönen kuva mun kännykän albumisa oli :D Todettakoot että mää selaan tosa papereita ja mulla on vissiin melkosen suuri peukalo tai joku sormista...
 
Skiditki oli ihan kiltteinä poikina siä, kun otin dinosauruksia ja evästä mukaan. Mitä ny yks omenan puolikas oli jätetty roikolleen lattialle ja sen päälle tietysti astuttiin sitte niin että kajahti ja pikkaset merkinnät oli nuarimmainen käyny laittaan mun papereihini jossai ihmeen välisä jota en voi kylläm käsittää. Mutta ihan kivasti siis meni. Noin niinku omasta mielestä.


Merkkasin taulukkoon varmuuden vuaks tekijän , etten ens vuonna kattele että mitä ihmeen yliviivauksia mää oikein oon tehny (kunei mustaka ikinä tiä)
 
Nyt sitte vaan ollaan taas kotiäitinä tää loppupäivä, ehkä murtaudun muutaman kerran pyykikoneeseen ja laitan jotai leluja taas sinne minimalismin vaatimaan kiertoon ja huominen on sitte taas armo uus.
Eiku nymmää meinasin unohtaa tärkeimmän: suuren kierrätyskokeiluni tuloksen, jokka lupasin viikon kokeiluni jäläkeen paljastaa! Muttaku puhelin panttas kuvitusta niin vähän venähti. Täsä se ny sitte tulee:

YKS AINOO TÖLKKI PUSSIN POHJALLA!
 
Mitä täsä nyssitte on tapahtunu? No arvakkaa. Kaikki alkoi niin hyvi ja hienosti. Pesin totaki jugurttipänikkää vaikka kuija kaua, etten tulisi ylläpitäneeks pikkukärpästen yhdyskuntia kovin montaa täsä huushollisa. Laitoin tollai hienosti kassiin ja linnut laulo ja oli kaunista, otin oikein kuvanki (no onneks!). Sitte yhtäkkiä mää jonain ehtoona havahdun kun sitä pussia oo missään. Eikä mitään muutaka mitä mää olin sinne niin nätisti laittanu (kunen päässy polttaan niitä heti kun sato tota vettä). Miäs oli viäny ne roskiin ja viskonu kaikki mun sykertämät säilytyshärpäkkeeniki sinne! Kaikki mun hienoni ideani ja ideologiani, sinne vaan! Kyä mää niin päätin, että ei näin. Tää ei tuu toimiin näin!
 
Ja nyt meillä on (siis miehellä on) tekosen alla semmonen niinkun postilaatikko tohon meiän keittiön ulko-oven ulkopuolelle seinään. Ei se oikeesti oo mikään postilaatikko mutta toimii niinkun postilaatikko! Eli siinä on puinen loota josa on pussi sisällä. Sinne voi vaan sujjauttaa ovesta kaiken poltettavan ja sitte kus se on täys niin eiku liekeiks. Kauheen kätevää, kun se ei haise näy eikä kuulu ole täälä sisällä tiellä sitte ja tosta ovesta me ny muutenkin kuljetaan sinne pihalle (nuotiopaikasta puhumattaka).
Lupaan ottaa kuvan hetikun se on seinän kans samanväriseks maalattu tohon (ja laitettu siihen seinäänki, ei olla hätäsiä, eikä hoppusia siä ny).
 
 
Että ÄLÄ JÄTÄ -KIERRÄTÄ! Nii.


P.S. Mikä ihme tähän ny iski!? Kun kirjotan tätä niin mulla näkyy oikein kunnon kappaleiden välit, mutta sitte julkaistusa kaikki olikin melkein yhtenä pötkönä vaan. Ja joku ihme erilainen tekstiki tonne väliin tullu ja mitä kaikkee. Ei voi ymmärtä!

3 kommenttia:

  1. tekniikka temppuilee :( siis töitä sulla,taas,ei muuta ku työn iloa vaan :D ja kyll se minimalisointiki sulla vielä luonnistuu,elä huoli :D <3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, töitä :D Täälläkin töitä :D Hurjaa, niin se vaan menee! Mul ois huomenna vapaata, ja niin vaan pähkäilen, menisinkö töihin? Kamalan ongelmallista nykyään tää elämä, ehkä kotoilen vaihteeks... Ihanan siistiä teillä nyt, kyllä minimalisointi kannattaa! Jee, jatka samaan malliin :) :)

    VastaaPoista
  3. Sulle ois haaste mun blogissa! :) http://nede93.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-haaste.html?m=1

    VastaaPoista